Englantilaisten promenadilla

Kävellessäni huoletonna Nizzan pääkatua Jean Médecinin avenueta huomasin heti, että ympäristönmuutos toi mukanaan myös askelten hidastamisen. En ollut enää kävelylenkillä, vaan flaneeraamassa kaikessa rauhassa (flâner - kuljeskella, vetelehtiä, kertoo taskusanakirja) pitkin leppoisia katuja. Toki turistien kansoittamassa kaupungissa on muutenkin helppo kulkea hitaasti, koska esimerkiksi vanhan kaupungin (vieille ville) kapoisilla kujilla ei ole mahdollista rynniä kiirevauhtia eteenpäin.

Nizzan ylpeys on Enkelten lahden kilometrejä pitkä Promenade des Anglais, englantilaisten promenadi. Rannan kävelytie sai alkunsa 1800-luvun alkupuoliskolla, jolloin varakkaat kaupungin lämpöön hakeutuneet englantilaiset saattoivat työn alkuun. 1800-luvun puolivälissä tie nimettiin englantilaisten mukaan. Leveä rantapromenadi on täydellinen niin hitaaseen, viipyilevään kävelyyn ja kanssakulkijoiden tai paikallaanolijoiden katseluun kuin hölkkään tai rullaluisteluun. Kävelytien alapuolella azuurinsinisen meren aallot hyökivät sileiden pienten kivien ylitse rantaan ja auringonottajat kääntävät kylkeä tai ottavat huikan vesipullosta. Ja kyllä, englantilaisia promeneeraa rannalla edelleen.

Promenadin itäisessä päässä kohoaa Châteaun kukkula, jolla sijaitsi aikanaan linnake. Ensin pitää vain kavuta portaita ja sinne johtavaa kävelytietä, mutta ylhäällä palkitsevat mainiot näkymät niin rantabulevardin ja Nizzan keskustan suuntaan kuin toiselle puolelle kaupunkia satama-alueelle, mistä lähtevät Korsikan laivat. Kukkulan puistossa kukat kukkivat, portaikoissa on jalan alla kauniita mosaiikkeja ja kahvilasta saa virvokkeita, joten mikä on nautiskellessa kauniista päivästä Välimeren rannalla.

*Takauma 1 äskettäiseltä Ranskan reissulta, jolla ei ollut kone mukana.