Siirry pääsisältöön

Harjun ympäri

Jyväskylän Harjun kesäkahvila ja -teatteri ovat hiljentyneet jo ajat sitten, mutta uusia käyttäjiä ulkoilualueelle on nyt löytynyt frisbeegolfaajista, joille äskettäin valmistui tänne rata. Useita pelaajia näkyy nytkin heittelemässä liitokiekkoa kohti maalikoreja. Viereisellä stadionilla valmistaudutaan vielä iltapäivän JJK-VPS -otteluun, kun kävelen kentän ohi.

Jyväskylän Harjua ajattelee ensisijaisesti mäntyjen valtakuntana, mutta puusto on oikeasti monipuolista. Rinnemaastoa värittävät vielä myös kellastuneet lehtipuut. Käännyn Pitkäkadulta Mäki-Matinkadulle ja sieltä Oikokadulle, joka on laskeutunut joskus nykyistä leveämpänä väylänä Yliopistonkadulle.

Harjua vastapäätä Yliopistonkadulla on viehättävän kyltin alla paperikauppa Harjun Paperi, joka tunnetaan nykyisin hienosta korttivalikoimastaan. Kyltti taitaa olla jo vuonna 1954 aloittaneen paperi- ja toimistotarvikekaupan peruja.
Täällä on näköjään myös perinteisistä turistikorttien nähtyvyysaiheista poikkeavia, vuodenajan henkeen sopivia Jyväskylä-postikortteja. Yksinkertaisesti iloisia kuvia kaupungilta!
Harjun portaiden remontti alkaa ilahduttavaa kyllä olla loppusuoralla. Toivottavasti työmaa-aidat voidaan poistaa pian, jotta rappusia pääsee testaamaan.

Kun kävelen Yliopistonkatua alas, alkaa vastaan tulla ihmisiä, joiden käsipuolessa roikkuu mm. omenoita, viipurinrinkeleitä ja karpaloita muovikasseissa. Joko torilla tai kävelykadulla on selvästi syysmarkkinat.

Arvaukseni paikasta osuu oikeaan: torilla on runsaasti sekä sekä myyjiä että asiakkaita, ja tuotevalikoimaa on ruisleivästä vaatetavaraan. Voi kun tämän näyn, vilkkaan torin, näkisi Jyväskylässä useammin! Kävelykatu on onnistunut imaisemaan kaupunkilaiset promeneeraamaan korttelin verran alemmas, ja onhan paikallisbussien pääpysäkkialue on kahden korttelin päässä... Entinen kaupungin sydän on siten turhan monelle jo "liian kaukana". Paitsi näin poikkeuspäivinä.
Harjukadun puolella on ainoa aito jäänne vanhan linja-autoaseman (nykyinen Matkakeskus valmistui 2002) ja torin ajoilta: nyt rakennustyömaa-aidan taakse teljetty mukulakiveys Harjukadun ja Väinönkadun kulmauksessa. 

Tässä nurkassa, vanhalla käsin ladotulla kiveyksellä, pysäköi linja-autoaseman aikaan asemalla asioivia henkilöautoja tai seuraavaa ajovuoroaan odottavia linja-autoja. Pelkään pahoin, että kaunis kiveys katoaa, kun kadunkulmaan alkaa nousta seuraava korttelin kerrostaloprojekti, Jyväskylän Harjunportti. Toria peitti ihan samanlainen kiveys ennen kuin sen alle rakennettiin pysäköintitalo. Kun katselen huolellisesti paikalleen naputeltuja kiviä, tajuan että minulle tulee niitä vielä ikävä.
Harjunkulman kerrostalo tulee sulkemaan tulevan umpikorttelin Harjukadun puolelta, jolloin myös Väinönkadulta ja rakennuksen takaa katoaa tämänhetkinen näkymä Harjulle.
Nousen Sepänkadun puolelta stadionille.  Urheilukentän päädyssä, Vesilinnaan loivasti kohoavien portaiden lähellä rinteessä huomaan vanhemman rouvan etsivän jotain pensaiden seasta. Sieniä? Ehei, kohta hän nostaa maasta pari yhteenliitettyä lankkua ja vie ne portaiden viereisten kivipaasien päälle. Penkki asettuu (tosin hieman keikkuen) takaisin alkuperäiselle paikalleen, ja rouva jatkaa tyylikkäästi matkaansa. Kiitos!

Kommentit

  1. Kyllähän se tuo noppakiveys on ainut oikea päällyste torille, minun mielestän!

    VastaaPoista
  2. Tykkään itsekin enemmän niistä alkuperäisistä kiveyksistä :)

    VastaaPoista
  3. Harjun paperi oli muistini mukaan 50 vuotta sitten Veljes-paperi, mikä viittaa siihen, että se oli ehkä sotainvalidien omistuksessa. Kyltti ei siis ole alkuperäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tiedosta! Kauppaliikkeiden historiaa jää kaupungissa helposti paljon unholaan, vaikka moniin niistä liittyy tosi paljon muistoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la