Tourujoen luontopolku oli pitkään virallisesti suljettu, koska sen yläpuoliselta Jyväskylän vanhalta hautausmaalta oli jyrkkä törmä paikoin romahtanut. Onneksi reitti taas korjattu kulkukelpoiseksi. Nyt kaamean näköiset opastekyltit reitin päissä menevät uusiksi vasta 2012.
Astun Tourujoen laaksoon laskeutuville pitkille rappusille Kankaankadulta parin viehättävän vanhan puutalon katveesta, Taulumäen kirkon takaa.
Auringonvalo kirkastaa kepeät pikkupisarat laakson lähes tyhjenneiden lehtipuiden oksilla. Polun vieressä näkyy vielä vihreää; kortetta kasvaa tiheässä. Laskeudun hissukseen märkiä portaita alas, missä pitkospuut odottavat.
Pitkokset johtavat aivan Tourujoen varteen, mistä näkee joen toisella puolella jo hiljenneen Kankaan tehtaan ranta-alueelle. Tässä voi miettiä, millaiseksi kuvittelee tai haluaisi vastarannan maiseman tulevaisuudessa muuttuvan.
Ohikulkeva kävelijä vaihtaa kanssani muutaman sanan. Hän kertoo selvittäneensä lämpövoimalan korkean punatiilisen piipun tarkan korkeuden tehtaalta, mutta unohdan luvun saman tien. Lähemmä sata metriä?
Tourujoen laakson puusto on jo niin ilkosillaan, että luontopolun maisemia näkee katsella nyt paremmin kuin kesän vehreydessä. Olen kuin kuolleiden lehtien laaksossa.
Syksy ei ole paras mahdollinen vuodenaika ihastella jokilaakson kasveja, eikä pääosin tuhotuista rastitauluista löydy alueesta lisätietoa kuin pienen historiikin verran. Opasteita on käytetty lähinnä tägien pohjina. Täällä tulee hieman haikea mieli...
Kun ylitän puusiltaa pitkin ruskeapohjaisen sivu-uoman, mietin onko allani Tourujoen alkuperäistä kulkureittiä.
Saavun lopulta paikkaan, jossa sortuma aiheutti luontopolun taannoisen sulkemisen. Ihmettelen ensin, miten hautausmaalle jyrkästi kapuava rinne on saatu niin hyvään kuntoon, kunnes tajuan että työn on mahdollistanut vastarannalle tehdyn uuden tien hyödyntäminen; sieltä koneet ovat päässeet hommiin. Maisema on toistaiseksi aika rujon näköinen, mutta luonto tehnee osansa maisemoinnista.
Polun varrella on muutenkin tehty töitä; saha on laulanut ja puunrunkoja lepää maassa. Myös jalkapohjan muotoinen, kaksisydämisen koivun runko. Vain varpaat puuttuvat.
No, ovat täällä olleet ahkerina muutkin puu-urakoitsijat kuin ihmiset. Terävät nokat ovat tehneet aikamoisia koloviritelmiä rannassa töröttävään runkoon.
Poikkean sivupolun nähtyäni luontopolulta joen rantaan. En todellakaan odota näkeväni täällä rähjäistä sohvaa ja roskaläjiä! Kaupunkiluontokulttuuria? Harmittaa... Palaan takaisin viralliselle polulle.
Tourujoen pinnan upeat heijastukset saavat kohta unohtamaan roskat ja töhryt. Polun päätepiste lähenee; kuulen jo vastaantulijoiden ääniä läheltä lavaa, jolta voi katsella uneliasta jokimaisemaa.
Kommentit
Lähetä kommentti