Siirry pääsisältöön

Tourujoen kaupunkiluontopolku

Tourujoen luontopolku oli pitkään virallisesti suljettu, koska sen yläpuoliselta Jyväskylän vanhalta hautausmaalta oli jyrkkä törmä paikoin romahtanut.  Onneksi reitti taas korjattu kulkukelpoiseksi. Nyt kaamean näköiset opastekyltit reitin päissä menevät uusiksi vasta 2012.

Astun Tourujoen laaksoon laskeutuville pitkille rappusille Kankaankadulta parin viehättävän vanhan puutalon katveesta, Taulumäen kirkon takaa.
Auringonvalo kirkastaa kepeät pikkupisarat laakson lähes tyhjenneiden lehtipuiden oksilla. Polun vieressä näkyy vielä vihreää; kortetta kasvaa tiheässä. Laskeudun hissukseen märkiä portaita alas, missä pitkospuut odottavat.

Pitkokset johtavat aivan Tourujoen varteen, mistä näkee joen toisella puolella jo hiljenneen Kankaan tehtaan ranta-alueelle. Tässä voi miettiä, millaiseksi kuvittelee tai haluaisi vastarannan maiseman tulevaisuudessa muuttuvan.

Ohikulkeva kävelijä vaihtaa kanssani muutaman sanan. Hän kertoo selvittäneensä lämpövoimalan korkean punatiilisen piipun tarkan korkeuden tehtaalta, mutta unohdan luvun saman tien. Lähemmä sata metriä?

Tourujoen laakson puusto on jo niin ilkosillaan, että luontopolun maisemia näkee katsella nyt paremmin kuin kesän vehreydessä. Olen kuin kuolleiden lehtien laaksossa.
Syksy ei ole paras mahdollinen vuodenaika ihastella jokilaakson kasveja, eikä pääosin tuhotuista rastitauluista löydy alueesta lisätietoa kuin pienen historiikin verran. Opasteita on käytetty lähinnä tägien pohjina. Täällä tulee hieman haikea mieli...
Kun ylitän puusiltaa pitkin ruskeapohjaisen sivu-uoman, mietin onko allani Tourujoen alkuperäistä kulkureittiä.
Saavun lopulta paikkaan, jossa sortuma aiheutti luontopolun taannoisen sulkemisen. Ihmettelen ensin, miten hautausmaalle jyrkästi kapuava rinne on saatu niin hyvään kuntoon, kunnes tajuan että työn on mahdollistanut vastarannalle tehdyn uuden tien hyödyntäminen; sieltä koneet ovat päässeet hommiin. Maisema on toistaiseksi aika rujon näköinen, mutta luonto tehnee osansa maisemoinnista.

Polun varrella on muutenkin tehty töitä; saha on laulanut ja puunrunkoja lepää maassa. Myös jalkapohjan muotoinen, kaksisydämisen koivun runko. Vain varpaat puuttuvat.
No, ovat täällä olleet ahkerina muutkin puu-urakoitsijat kuin ihmiset. Terävät nokat ovat tehneet aikamoisia koloviritelmiä rannassa töröttävään runkoon.
Poikkean sivupolun nähtyäni luontopolulta joen rantaan. En todellakaan odota näkeväni täällä rähjäistä sohvaa ja roskaläjiä! Kaupunkiluontokulttuuria? Harmittaa... Palaan takaisin viralliselle polulle.
Tourujoen pinnan upeat heijastukset saavat kohta unohtamaan roskat ja töhryt. Polun päätepiste lähenee; kuulen jo vastaantulijoiden ääniä läheltä lavaa, jolta voi katsella uneliasta jokimaisemaa.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…