Siirry pääsisältöön

Muuratsalon maisemaluontopolku

Muuratsalon luontopolku, tai Paljaspään luontopolku (kuten se on Jyväskylän nettisivuilla nimetty) alkaa Muuratsalon rinteeltä Rusakontien päästä.
Alkumatkan maasto on pitkälti ruskean sävyjä täynnä, mutta metsän muutamien jalopuiden lehdet lisäävät väriä maisemaan, toistamalla reittimerkin keltaista.
Polku kiipeää loivasti ylemmäs, mutta en arvaakaan, mitä on edessä...
Kerrassaan mahtava, avara kallio: Paljaspää. Kallion laella on tilaa katsella ja taivastella edessä avautuvia Päijänteen maisemia. Tässä on meidän mini-Kolimme, 146 metriä merenpinnan yläpuolella.
Ei ole tullut mieleenkään, että näin hieno maisemapaikka löytyy nykyään Jyväskylän alueelta (ennen kuntaliitosta Muuratsalon pohjoispää oli osa Säynätsalon kuntaa). Ollapa vielä aurinkoinen päivä... Tänne voisi hyvin kuvitella kivan piknikin.
Jatkan polkua pitkin kalliomännikköä, jonka maaperää värittävät iloiset mustikanvarvut. Polun poikki on kaatunut yksi opasviitta; toisen kaatuneen saan kammettua takaisin pystyyn. Viitoissa ei saa roikkua...
Alempana kallioilla tulee vastaan jyrkkä sammalien peittämä seinä, jota peittävät kaikenlaiset viheriät kasvustot. Kallioseinän äärellä pitäisi olla mukana sammalista kertova opaskirja, sillä opastaulussa ei ole lajien kuvia. Mikä ihme on kiharainen omenasammal?
Lehtomaisemassa poikkeamisen jälkeen polku kääntyy jälleen ylöspäin ja polku kapenee. Edessä on lisää kallio- ja kivimaisemaa: erikokoisia siirtolohkareita riittää.
Useimmat isot kivenmurikat ovat ehjiä, mutta mahtuu joukkoon yksi haljennutkin kookas yksilö. Tämäkin on muistumaa jäämassojen liikkeistä ja Muinais-Päijänteestä.

Ohitan opasteviitan ja vastaan tulee haarautuva polku, eikä keltatäpliä näy puissa tai kivissä lähellä tai kauempana. Alueella on oltu metsätöissä harventamassa, olisikohan reittimerkitty puu joutunut kaadon uhriksi? Hetken tutkailun ja pähkimisen jälkeen arvelen polun jatkuvan ylärinteen puolelle oikealle ja kohta merkitty polku-ura taas löytyy. 
Mäen päällä palkitsevat jälleen Päijänne-maisemat, tällä kertaa etelään päin. Metsäpolku yhtyy leveään kärrytiehen, jota kannattaa seurata oikealle - sieltä löytyy jonkin ajan päästä myös reittimerkkejä. Rastitauluista yksi, numero 10 tosin jää minulta huomaamatta.

Vasemmalle jää kännykkämasto, edessä siintää hieno koivikko. Koivut ovat aina kauniita, oli niillä lehtipeite tahi ei.
Reitin viimeisen mäen rinteeltä saa vielä kerran katsella alhaalla siintävää Päijännettä. Tästä onkin mukava lasketella takaisin luontopolun alkupäähän!

Kommentit

  1. Paljonko on reitillä matkaa yhteensä?

    VastaaPoista
  2. Hei, onko tää ihan turvallinen mennä lasten kanssa, ettei ole mitää tippumisvaaraa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni polun varteen ei osu jyrkänteitä, joten niiltä osin asian pitäisi olla ok, kun pysyy polulla. Maastossa on kuitenkin myös kiviä, joiden päälle lapset voivat tykätä kiipeillä ja voihan niidenkin päältä tipahtaa, joten täyttä suojaa tippumisvaaralta ei monessakaan paikassa ehkä ole :) Paljaspään luontopolkua ei ole ilmeisesti huollettu vähään aikaan (http://www.jyvaskyla.fi/ymparisto/ymparistonsuojelupalvelut/luontopolutjalintutornit#Paljasp) joten tarkkana siellä saa joka tapauksessa olla.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Toki lasten kanssa aina saa tarkkana olla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la