Siirry pääsisältöön

Sammaleenvihreä Touruvuoren luontopolku

Touruvuori sijaitsee Palokassa, muutaman kilometrin Jyväskylän Tourulan kaupunginosasta ja Palokka- ja Jyväsjärven yhdistävältä Tourujoelta pohjoiseen. Liekö näillä "touruilla" muuta yhteyttä toisiinsa? Ainakin se, että sekä Tourulan Tourujoelta että Palokan Touruvuorelta löytyy luontopolku.
Touruvuoren luontopolku alkaa Palokan Pappilanvuoren alueelta, Raivaajantien päästä, mistä heti muutaman askeleen päästä kulkija astahtaa pitkospuita pitkin pienen suolämpäreen läpi.
Kun astun tunnelmalliseen kuusikkoon, tulee tuttu tunne: olen äskettäin kulkenut paria muutakin luontopolkua kuusten katveessa. Suomalaiset luontopolut taitavat useasti kulkea joko tiheiden ja hämärien tai avarammaksi harvennettujen kuusimetsien kautta. 
Sitä voi miettiä, millaisten puiden vallitsema metsä on omaa sielunmaisemaa.  No, ehkä sielunmaisemaa ei ole metsä, tai suo, vaan jokin aivan muu. Reitti yhtyy hetkeksi kuntopolkuun ja kääntyy siitä pitkoksille.
Lenkkipolkujen väliin sijoittuva luontopolun rasti 3 on luontotiedoista paljas. Tässä voi viettää vaikka hiljaisen hetken luontopolkujen opastetaulujen muistolle.
Ja tietenkin voi pysähtyä katsomaan suloista sammalta ihan läheltä. Puronvarsimetsän kosteudessa sammalet voivat hyvin. Ylitän leppoisasti virtaavan puron kapeaa siltaa pitkin, sitten polku alkaa nousta. 
Rinteessä yläpuolellani on laudankappaleista kyhätyn majan jäänteitä ja viheriän sammalmaton suojaamia kivenlohkareita sekä kalliota. Maata peittää kuusenneulasten täplittämä sammal.
Kalliolla, polun tuntumassa suuren männyn suojassa yrittää sitkeästi kasvaa myös pienen pieni tammentaimi. Onko joku tipauttanut tammenterhon kulkeissaan?
Iloiset haavanlehdet ovat myös laskeutuneet pehmeään sammalikkoon nauttimaan syysauringon viime säteistä ennen iltaa. Jossain haukahtelee koira, toinenkin. Vastaantulijan kädessä roikkuu sienisaalista täynnä oleva pussi.
Polku alkaa kohota yhä jyrkemmin. Kuusten rungot luovat harmaudessaan hienon kontrastin Touruvuoren rinteiden sammalien peittämälle kivikolle, joka tässäkin lienee Muinais-Päijänteen rantakivikon jäänteitä.
Alkaa reitin porrasosuus: useammatkin hyvin jyrkät rappuset tuovat askel askeleelta lähemmäs Touruvuoren huippua (201 m). Touruvuoren laella ei kuitenkaan ole tilan tuntua, sillä opastaulu on puiden keskellä. Vähän ennen huippua kalliolta voi nähdä pilkahduksen maisemista, mutta hieman enemmän näkee alas laskeuduttaessa.
Polun varressa on suuri siirtolohkare, jonka päälle kavuttuaan (kiitos tikkaista!) voi erottaa mäntyjen lomasta Palokkajärven ja sen takaa Jyväskylän maamerkeistä ainakin Viitatornin.

Touruvuoren luontopolku on pääosin merkitty suorastaan erinomaisesti punaisin maalimerkein; vain parin siirtolohkaretta seuraavan rastin välillä on maalitäpliä niukalti, mutta kauas erottuvat rastitaulut pitävät oikealla polulla. Sinitiaiset pyrähtelevät ja lurittelevat musiikkia iltapäivän ratoksi. Nekin taitavat viihtyä sammalmetsissä!

Kommentit

  1. Mistä löydät näitä luontopolkuja? - Aion kävellä jälkiäsi kunhan pääsen taas Jyväskylään.

    VastaaPoista
  2. Jyväskylän kaupungin nettisivuilta löytyy kätevästi lähitarjonta: http://www.jyvaskyla.fi/ymparisto/polut

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la