Jyväskylä: Mankolan rantapolku
On hivenen sateinen syyspäivä, kun laskeudun Huvilatietä pitkin kohti Tuomiojärven rantaa. Mankolan rantapolkua käsitellyt mielipidekirjoitus su 23.9. Keskisuomalaisessa on saanut minut lähtemään tutkimusmatkalle Mannilaan, sillä en ole tullut kulkeneeksi omakotialueen rantapolkuja aiemmin.
En jää kävelemään muutaman metrin ylempänä rantaa seurailevaa virallista kävelytietä, vaan suuntaan suoraan mahdollisimman lähelle Tuomiojärveä, kapealle polulle, joka kulkee Rantueen rannan venepaikkojen yläpuolitse.
Pieni pusikkoalue polun yläpuolella on ihan mukava juttu. Saan sen ansiosta rantapolun vierestä vielä marjamaistiaisia niin kesän viimeisistä vadelmista kuin punaherukoista.
Vastarannalta erottuu hyvin Haukkarannan asuntoalue. Haukkaranta on niitä harvoja uudehkoja alueita, missä on muutamia omarantaisia omakotitaloja vain muutaman kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.
Syksyn lehtiä on ehtinyt laskeutua jo runsaasti maahan. Kosteamman kohdan läpi astelen pitkin pitkospuita, sitten polku kiemurtelee pienelle töyräälle ja vastaan tulee omakotitalon piha, joka on kierrettävä kävelytien kautta.
Rannan kaislikoissa on jo ruska-aika ja värisävyjä riittää. Rantueen uimarannan jälkeen pääsen jälleen mukavalle, kapealle rantapolulle, joka johtaa niemenkärkeen. Paikka on aivan ideaali nuotion tekemiseen, siispä monista koivuraukoista on revitty useamminkin tuohta nuotiota varten.
Rantueen niemeltä saa nyt ihailla syksyn pehmeitä värisävyjä sekä kaislikossa että vastarannalla esimerkiksi Haukanniemen, Kortepohjan ja Laajavuoren maisemissa.
Puistokaistaleen takana on omakotitaloja, joiden asukit ovat rakentaneet muutamia laitureita yhteiselle alueelle. On kiva, että tästä saa kulkea vapaasti! Kauempaa maisemasta voi bongata vaikka Viitatornin ja Vesilinnan.
Saavun Mankolan ranta-alueelle, jolle pääsee pujahtamaan osittain rikkonaisen vanhan aidan vierestä. Mankola on alkujaan sotilasvirkatila, jolle perustettiin 1932 Keski-Suomen emäntäkoulu. Sittemmin opinahjosta tuli kotitalousopettajaopisto ja lopulta toiminta oli osa ammattikorkeakoulua, joka muutti alueelta Lutakkoon. Jäljelle jäänyt laaja viheralue on nyt muutoksen kourissa.
Tälle puolelle järveä on kaavoitettu myös muutama tontti, jotka yltäisivät rantaan asti. Tällöin myös Tuomiojärven ympäri suunniteltu rantareitti (jota odotan kovasti) joutuisi kiertämään talojen yläpuolelta. Kaavasuunnitelma on yllättävä, koska Rantueen-Mankolan kohdalla ranta on nyt pääosin rakentamaton ja mahdollistaisi siksi hyvin sen, että nykyinen rantapolku voisi edelleen säilyä kaikille avoimena. Esimerkiksi Kortesuolla kävelytie kulkee rivitalojen ja Tuomiojärven välissä ja sallii silti lähiasukkaille kauniit maisemat.
Tämäkään ranta ei tosin ole aina ollut täysin rakentamaton; sammaloituneet kivijalan jäänteet löytyvät aivan veden ääreltä. Liekö tässä ollut muinoin rantasauna tai kalamaja?
Mukava polku jatkuu selvästi harvennetun metsän laidalla, kunnes vasemmalla puolella vastaan tulee ihan kunnon hakkuuaukea. Siinä täytyy olla Mankolan uuteen asuntorakentamiseen kaavoitettu alue.
Viehätyn polun varrella erityisesti ihanista, vanhoista männyistä, jotka ovat pitäneet pintansa eivätkä ole horjahtaneet myrskyissä rantavesiin.
Myös muutamia upeita, iäkkäitä koivuja tulee vastaan. Tämä kolmen kopla saattaa kyllä joutua nöyrtymään luonnon edessä jossain vaiheessa; sen verran kaksi kolmesta on jo nojallaan järven suuntaan.
Polku muuttuu pehmeämmäksi, mitä lähemmäs hakkuualuetta saavun. Paljonkohan tällä männyllä oli ikää?
Entisen emäntäkoulun, tai siis ammattikorkeakoulun rakennusten naapuriin on raivattu tänä vuonna metsiköstä reippaasti tilaa uuden rakentamiseen.
Puita on silti vielä hyvin jäljellä erityisesti polun rannan puoleisella osalla. Esimerkiksi jättipahkan koristamaan koivuun ei ole koskettu.
Käyn rantapolun ainoalla rantarakennuksella, pienellä punaisella saunalla. Luvaton oleskelu kielletty? No, en jää oleskelemaan, vaan poistun tästä hyvin pian, pienen maisematuokion jälkeen.
Mankolan rantasaunalta vasemmalle Löylyjoen suuntaan maisema on seesteinen. Metsikön jälkeinen niitty on vuosien saatossa alkanut hyvää vauhtia pusikoitua. Niityn takana Niinitien rivitalot sijaitsevat paikalla, jossa ennen toimi teollisuuskiinteistössä Karjakunta, myöhemmin OK-Liha, ennen kuin sen punatiiliset rakennukset purettiin ja tilalle tuli koteja.
Tuomiojärven toiselta puolelta erottuu Laajavuori hyppyrimäkineen. Oikealla puolella on rantapolku, jota tähän seurasin ja jonka nykyreitti on suunnitelmien mukaan uhanalainen rantarakentamiskaavan vuoksi. Kun tiedetään, miten suosittu ja iloa tuottava on Jyväsjärven rantaraitti, olisi jo sillä perusteella syytä sallia ulkoilijoiden nauttia täälläkin reitistä, joka kulkee mahdollisimman lähellä Tuomiojärveä.
Mankolan rantapolusta saisi pienellä kohentamisella todella mukavan reitin; no, kun kengät kestävät pientä kuraa syyssäässä, pärjää tälläkin väylällä mainiosti. Harmittelen lähinnä sitä, että en ole tullut aiemmin kulkeneeksi näitä polkuja! Heitän hyvästit Mankolan rantametsikölle ja lähden astelemaan pusikkoniityn halki kohti kävelytietä.
Saavun Saarijärventien tuntumaan, missä edessä pilkottaa alikulkutunneli. Jään kuitenkin Tuomiojärven puolelle tietä; Jyväskylän keskustaan on kävely- ja pyörätietä pitkin 3,3 km. Mankolan rantapolku - yllättävän lähellä! Toivottavasti vielä pitkään...
P.S. Pelastakaa Mankolan rantapolku -aktiivit järjestää su 30.9. klo 12-15 tapahtuman Mankolan rantapolulla, tarkoituksena osoittaa vastustusta tänne suunnitelluille kolmelle omarantaiselle rivitalolle.
En jää kävelemään muutaman metrin ylempänä rantaa seurailevaa virallista kävelytietä, vaan suuntaan suoraan mahdollisimman lähelle Tuomiojärveä, kapealle polulle, joka kulkee Rantueen rannan venepaikkojen yläpuolitse.
Pieni pusikkoalue polun yläpuolella on ihan mukava juttu. Saan sen ansiosta rantapolun vierestä vielä marjamaistiaisia niin kesän viimeisistä vadelmista kuin punaherukoista.
Vastarannalta erottuu hyvin Haukkarannan asuntoalue. Haukkaranta on niitä harvoja uudehkoja alueita, missä on muutamia omarantaisia omakotitaloja vain muutaman kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.
Syksyn lehtiä on ehtinyt laskeutua jo runsaasti maahan. Kosteamman kohdan läpi astelen pitkin pitkospuita, sitten polku kiemurtelee pienelle töyräälle ja vastaan tulee omakotitalon piha, joka on kierrettävä kävelytien kautta.
Rannan kaislikoissa on jo ruska-aika ja värisävyjä riittää. Rantueen uimarannan jälkeen pääsen jälleen mukavalle, kapealle rantapolulle, joka johtaa niemenkärkeen. Paikka on aivan ideaali nuotion tekemiseen, siispä monista koivuraukoista on revitty useamminkin tuohta nuotiota varten.
Rantueen niemeltä saa nyt ihailla syksyn pehmeitä värisävyjä sekä kaislikossa että vastarannalla esimerkiksi Haukanniemen, Kortepohjan ja Laajavuoren maisemissa.
Puistokaistaleen takana on omakotitaloja, joiden asukit ovat rakentaneet muutamia laitureita yhteiselle alueelle. On kiva, että tästä saa kulkea vapaasti! Kauempaa maisemasta voi bongata vaikka Viitatornin ja Vesilinnan.
Saavun Mankolan ranta-alueelle, jolle pääsee pujahtamaan osittain rikkonaisen vanhan aidan vierestä. Mankola on alkujaan sotilasvirkatila, jolle perustettiin 1932 Keski-Suomen emäntäkoulu. Sittemmin opinahjosta tuli kotitalousopettajaopisto ja lopulta toiminta oli osa ammattikorkeakoulua, joka muutti alueelta Lutakkoon. Jäljelle jäänyt laaja viheralue on nyt muutoksen kourissa.
Tälle puolelle järveä on kaavoitettu myös muutama tontti, jotka yltäisivät rantaan asti. Tällöin myös Tuomiojärven ympäri suunniteltu rantareitti (jota odotan kovasti) joutuisi kiertämään talojen yläpuolelta. Kaavasuunnitelma on yllättävä, koska Rantueen-Mankolan kohdalla ranta on nyt pääosin rakentamaton ja mahdollistaisi siksi hyvin sen, että nykyinen rantapolku voisi edelleen säilyä kaikille avoimena. Esimerkiksi Kortesuolla kävelytie kulkee rivitalojen ja Tuomiojärven välissä ja sallii silti lähiasukkaille kauniit maisemat.
Tämäkään ranta ei tosin ole aina ollut täysin rakentamaton; sammaloituneet kivijalan jäänteet löytyvät aivan veden ääreltä. Liekö tässä ollut muinoin rantasauna tai kalamaja?
Mukava polku jatkuu selvästi harvennetun metsän laidalla, kunnes vasemmalla puolella vastaan tulee ihan kunnon hakkuuaukea. Siinä täytyy olla Mankolan uuteen asuntorakentamiseen kaavoitettu alue.
Viehätyn polun varrella erityisesti ihanista, vanhoista männyistä, jotka ovat pitäneet pintansa eivätkä ole horjahtaneet myrskyissä rantavesiin.
Myös muutamia upeita, iäkkäitä koivuja tulee vastaan. Tämä kolmen kopla saattaa kyllä joutua nöyrtymään luonnon edessä jossain vaiheessa; sen verran kaksi kolmesta on jo nojallaan järven suuntaan.
Polku muuttuu pehmeämmäksi, mitä lähemmäs hakkuualuetta saavun. Paljonkohan tällä männyllä oli ikää?
Entisen emäntäkoulun, tai siis ammattikorkeakoulun rakennusten naapuriin on raivattu tänä vuonna metsiköstä reippaasti tilaa uuden rakentamiseen.
Puita on silti vielä hyvin jäljellä erityisesti polun rannan puoleisella osalla. Esimerkiksi jättipahkan koristamaan koivuun ei ole koskettu.
Mankolan rantasaunalta vasemmalle Löylyjoen suuntaan maisema on seesteinen. Metsikön jälkeinen niitty on vuosien saatossa alkanut hyvää vauhtia pusikoitua. Niityn takana Niinitien rivitalot sijaitsevat paikalla, jossa ennen toimi teollisuuskiinteistössä Karjakunta, myöhemmin OK-Liha, ennen kuin sen punatiiliset rakennukset purettiin ja tilalle tuli koteja.
Tuomiojärven toiselta puolelta erottuu Laajavuori hyppyrimäkineen. Oikealla puolella on rantapolku, jota tähän seurasin ja jonka nykyreitti on suunnitelmien mukaan uhanalainen rantarakentamiskaavan vuoksi. Kun tiedetään, miten suosittu ja iloa tuottava on Jyväsjärven rantaraitti, olisi jo sillä perusteella syytä sallia ulkoilijoiden nauttia täälläkin reitistä, joka kulkee mahdollisimman lähellä Tuomiojärveä.
Mankolan rantapolusta saisi pienellä kohentamisella todella mukavan reitin; no, kun kengät kestävät pientä kuraa syyssäässä, pärjää tälläkin väylällä mainiosti. Harmittelen lähinnä sitä, että en ole tullut aiemmin kulkeneeksi näitä polkuja! Heitän hyvästit Mankolan rantametsikölle ja lähden astelemaan pusikkoniityn halki kohti kävelytietä.
Saavun Saarijärventien tuntumaan, missä edessä pilkottaa alikulkutunneli. Jään kuitenkin Tuomiojärven puolelle tietä; Jyväskylän keskustaan on kävely- ja pyörätietä pitkin 3,3 km. Mankolan rantapolku - yllättävän lähellä! Toivottavasti vielä pitkään...
P.S. Pelastakaa Mankolan rantapolku -aktiivit järjestää su 30.9. klo 12-15 tapahtuman Mankolan rantapolulla, tarkoituksena osoittaa vastustusta tänne suunnitelluille kolmelle omarantaiselle rivitalolle.
Hei,
VastaaPoistaihana juttu!
Tarvimme sinua pelastamaan kanssamme Mankolan rantaluontopolun! Jätämme huomenna ma 1.10. KAAVAMUUTOSVAATEEN kaupunginhallitukselle, mutta tarvimme lisää julkisuutta tällaisella kuvasarjalla (ehkä tarkemmin ko. rantaluontopolun kohdasta, josta tiedän paljon). Kuvasarjan voisi sitten laittaa tiedoksi kaikille valtuutetuille, sillä he eivät takuulla tunne vielä tätä polkua!
Kiitos, jos autat meitä sen teossa - tässähän se on melkein jo valmiina! Ottaisitko yhteyttä Keskisuomalaisessa la 29.9.2012 (Rantueella vastarintaa viimeiseen saakka)esiintyneeseen asukasaktiiviin.
Kiitos Tuula. Rantapolun kauneus avautuu parhaiten paikan päällä, joten suosittelen muillekin kävelyretkeä Mankolaan.
VastaaPoistaHei! Onhan tuo hieno rantapolku, mutta sattuisitko tietämään mitä metsätyyppiä tuo kyseinen metsä on?
VastaaPoistaHei,
Poistaen ikävä kyllä ole metsätyyppiasiantuntija ;)
Siispä joku muu kuin minä osaisi paremmin auttaa siinä asiassa. Tuulan esille ottama kaavamuutosvaade ei mennyt läpi. Mankolassa on postauksen julkaisun jälkeen rakennettu omarantaisille tonteille ja tekstissä mainittu vanha rantapolku jäi osin tämän rakentamisen alle. // Upe