Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Mankolan rantapolku

On hivenen sateinen syyspäivä, kun laskeudun Huvilatietä pitkin kohti Tuomiojärven rantaa. Mankolan rantapolkua käsitellyt mielipidekirjoitus su 23.9. Keskisuomalaisessa on saanut minut lähtemään tutkimusmatkalle Mannilaan, sillä en ole tullut kulkeneeksi omakotialueen rantapolkuja aiemmin.
En jää kävelemään muutaman metrin ylempänä rantaa seurailevaa virallista kävelytietä, vaan suuntaan suoraan mahdollisimman lähelle Tuomiojärveä, kapealle polulle, joka kulkee Rantueen rannan venepaikkojen yläpuolitse.
Pieni pusikkoalue polun yläpuolella on ihan mukava juttu. Saan sen ansiosta rantapolun vierestä vielä marjamaistiaisia niin kesän viimeisistä vadelmista kuin punaherukoista.
Vastarannalta erottuu hyvin Haukkarannan asuntoalue. Haukkaranta on niitä harvoja uudehkoja alueita, missä on muutamia omarantaisia omakotitaloja vain muutaman kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.
Syksyn lehtiä on ehtinyt laskeutua jo runsaasti maahan. Kosteamman kohdan läpi astelen pitkin pitkospuita, sitten polku kiemurtelee pienelle töyräälle ja vastaan tulee omakotitalon piha, joka on kierrettävä kävelytien kautta.
Rannan kaislikoissa on jo ruska-aika ja värisävyjä riittää. Rantueen uimarannan jälkeen pääsen jälleen mukavalle, kapealle rantapolulle, joka johtaa niemenkärkeen. Paikka on aivan ideaali nuotion tekemiseen, siispä monista koivuraukoista on revitty useamminkin tuohta nuotiota varten.
Rantueen niemeltä saa nyt ihailla syksyn pehmeitä värisävyjä sekä kaislikossa että vastarannalla esimerkiksi Haukanniemen, Kortepohjan ja Laajavuoren maisemissa.
Puistokaistaleen takana on omakotitaloja, joiden asukit ovat rakentaneet muutamia laitureita yhteiselle alueelle. On kiva, että tästä saa kulkea vapaasti! Kauempaa maisemasta voi bongata vaikka Viitatornin ja Vesilinnan.
Saavun Mankolan ranta-alueelle, jolle pääsee pujahtamaan osittain rikkonaisen vanhan aidan vierestä. Mankola on alkujaan sotilasvirkatila, jolle perustettiin 1932 Keski-Suomen emäntäkoulu. Sittemmin opinahjosta tuli kotitalousopettajaopisto ja lopulta toiminta oli osa ammattikorkeakoulua, joka muutti alueelta Lutakkoon. Jäljelle jäänyt laaja viheralue on nyt muutoksen kourissa.
Tälle puolelle järveä on kaavoitettu myös muutama tontti, jotka yltäisivät rantaan asti. Tällöin myös Tuomiojärven ympäri suunniteltu rantareitti (jota odotan kovasti) joutuisi kiertämään talojen yläpuolelta. Kaavasuunnitelma on yllättävä, koska Rantueen-Mankolan kohdalla ranta on nyt pääosin rakentamaton ja mahdollistaisi siksi hyvin sen, että nykyinen rantapolku voisi edelleen säilyä kaikille avoimena. Esimerkiksi Kortesuolla kävelytie kulkee rivitalojen ja Tuomiojärven välissä ja sallii silti lähiasukkaille kauniit maisemat.
Tämäkään ranta ei tosin ole aina ollut täysin rakentamaton; sammaloituneet kivijalan jäänteet löytyvät aivan veden ääreltä. Liekö tässä ollut muinoin rantasauna tai kalamaja?
Mukava polku jatkuu selvästi harvennetun metsän laidalla, kunnes vasemmalla puolella vastaan tulee ihan kunnon hakkuuaukea. Siinä täytyy olla Mankolan uuteen asuntorakentamiseen kaavoitettu alue.
Viehätyn polun varrella erityisesti ihanista, vanhoista männyistä, jotka ovat pitäneet pintansa eivätkä ole horjahtaneet myrskyissä rantavesiin.
Myös muutamia upeita, iäkkäitä koivuja tulee vastaan. Tämä kolmen kopla saattaa kyllä joutua nöyrtymään luonnon edessä jossain vaiheessa; sen verran kaksi kolmesta on jo nojallaan järven suuntaan.
Polku muuttuu pehmeämmäksi, mitä lähemmäs hakkuualuetta saavun. Paljonkohan tällä männyllä oli ikää?
Entisen emäntäkoulun, tai siis ammattikorkeakoulun rakennusten naapuriin on raivattu tänä vuonna metsiköstä reippaasti tilaa uuden rakentamiseen.
Puita on silti vielä hyvin jäljellä erityisesti polun rannan puoleisella osalla. Esimerkiksi jättipahkan koristamaan koivuun ei ole koskettu.
Käyn rantapolun ainoalla rantarakennuksella, pienellä punaisella saunalla. Luvaton oleskelu kielletty? No, en jää oleskelemaan, vaan poistun tästä hyvin pian, pienen maisematuokion jälkeen.
Mankolan rantasaunalta vasemmalle Löylyjoen suuntaan maisema on seesteinen. Metsikön jälkeinen niitty on vuosien saatossa alkanut hyvää vauhtia pusikoitua. Niityn takana Niinitien rivitalot sijaitsevat paikalla, jossa ennen toimi teollisuuskiinteistössä Karjakunta, myöhemmin OK-Liha, ennen kuin sen punatiiliset rakennukset purettiin ja tilalle tuli koteja.
Tuomiojärven toiselta puolelta erottuu Laajavuori hyppyrimäkineen. Oikealla puolella on rantapolku, jota tähän seurasin ja jonka nykyreitti on suunnitelmien mukaan uhanalainen rantarakentamiskaavan vuoksi. Kun tiedetään, miten suosittu ja iloa tuottava on Jyväsjärven rantaraitti, olisi jo sillä perusteella syytä sallia ulkoilijoiden nauttia täälläkin reitistä, joka kulkee mahdollisimman lähellä Tuomiojärveä.
Mankolan rantapolusta saisi pienellä kohentamisella todella mukavan reitin; no, kun kengät kestävät pientä kuraa syyssäässä, pärjää tälläkin väylällä mainiosti. Harmittelen lähinnä sitä, että en ole tullut aiemmin kulkeneeksi näitä polkuja! Heitän hyvästit Mankolan rantametsikölle ja lähden astelemaan pusikkoniityn halki kohti kävelytietä.
Saavun Saarijärventien tuntumaan, missä edessä pilkottaa alikulkutunneli. Jään kuitenkin Tuomiojärven puolelle tietä; Jyväskylän keskustaan on kävely- ja pyörätietä pitkin 3,3 km. Mankolan rantapolku - yllättävän lähellä! Toivottavasti vielä pitkään...

P.S. Pelastakaa Mankolan rantapolku -aktiivit järjestää su 30.9. klo 12-15 tapahtuman Mankolan rantapolulla, tarkoituksena osoittaa vastustusta tänne suunnitelluille kolmelle omarantaiselle rivitalolle.

Kommentit

  1. Hei,

    ihana juttu!

    Tarvimme sinua pelastamaan kanssamme Mankolan rantaluontopolun! Jätämme huomenna ma 1.10. KAAVAMUUTOSVAATEEN kaupunginhallitukselle, mutta tarvimme lisää julkisuutta tällaisella kuvasarjalla (ehkä tarkemmin ko. rantaluontopolun kohdasta, josta tiedän paljon). Kuvasarjan voisi sitten laittaa tiedoksi kaikille valtuutetuille, sillä he eivät takuulla tunne vielä tätä polkua!

    Kiitos, jos autat meitä sen teossa - tässähän se on melkein jo valmiina! Ottaisitko yhteyttä Keskisuomalaisessa la 29.9.2012 (Rantueella vastarintaa viimeiseen saakka)esiintyneeseen asukasaktiiviin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula. Rantapolun kauneus avautuu parhaiten paikan päällä, joten suosittelen muillekin kävelyretkeä Mankolaan.

    VastaaPoista
  3. Hei! Onhan tuo hieno rantapolku, mutta sattuisitko tietämään mitä metsätyyppiä tuo kyseinen metsä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      en ikävä kyllä ole metsätyyppiasiantuntija ;)
      Siispä joku muu kuin minä osaisi paremmin auttaa siinä asiassa. Tuulan esille ottama kaavamuutosvaade ei mennyt läpi. Mankolassa on postauksen julkaisun jälkeen rakennettu omarantaisille tonteille ja tekstissä mainittu vanha rantapolku jäi osin tämän rakentamisen alle. // Upe

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la