Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Valon katedraalin puisto

Yhtäkkiä näen kuinka sateenkaari, eipäs, vaan kaksi sateenkaarta kaareutuu Kirkkopuiston yllä. Onko tämä enne siitä, että aarre löytyy kaupunginkirkosta, joka illan hämärryttyä valaistaan Valon kaupunki-tapahtuman kunniaksi oikein juhla-asuun? Pikku hiljaa sateenkaaret väistyvät, taivas punertuu lisää ja luonnonvalon määrä vähenee. Väkeä alkaa valua vähitellen Kirkkopuistoon kaupungintalon puoleiselle Paraatiaukiolle.
Pieni värivalohäkkyrä leijailee korkealla taivaalla, kun Valon kaupungin avajaistapahtuma käynnistyy puheiden voimin. Lopulta kirkonkellot lyövät kahdeksaa ja kirkon ovet avautuvat. Valkopukuiset tanssijat laskeutuvat Valon katedraalista puistokäytäville lyhdyt käsissään ja etenevät ryhminä puiston nurmikkoalueille, joille pudonneet kosteat lehdet heijastavat värivalojen taikaa.
Tanssijat liikkuvat levollisina, pitäen valonsa rauhallisessa liikkeessä.
Savukoneet ja vähitellen syttyvät elävät tulet lisäävät hetken magiaa, jota upea musiikki vielä tehostaa. Onko tämä tosiaan Jyväskylän Kirkkopuisto?
Kirkkopuiston käytävät ovat tungokseen asti täynnä, salamat välähtelevät. Joka ikinen kameran tai kamerakännykän haltija taitaa kaivaa aparaattinsa esille. Tämä hetki on ikuistettava. Niinpä; lasken silti oman kamerani alas. Haluan kuitenkin keskittyä mieluummin itse esitykseen.
Kun valotanssi päättyy, kulkuväylät väljenevät, mutta aluksi vain siksi, että väki vaeltaa äimistelemään tanssijoiden sijasta itse karnevaalimaisissa väreissä hehkuvaa pyhättöä. Tanssijat ovat laskeneet lyhtynsä nurmelle kymmeniksi hiljaisiksi valopisteiksi, minkä lisäksi valokeilat elävät ja liikkuvat puistossa ja tiiliseinissä.
Olen aivan lumoutunut valoista, tunnelmallisesta äänimaisemasta ja huilun sävelistä, jotka tuovat mieleen Akira Kurosawan elokuvien musiikin. Entä nämä värit. Oikea ilotulitus! Valotaiteilija Kari Kola ja Valoparta Oy eivät totisesti ole säästelleet itseään.
Jyväskylän kaupunginkirkko on kuin uudestisyntynyt. Jos rakennuksen tavallisesti ohittaa yksinkertaisen vaatimattomana punatiiliseinänä, kirkko pakottaa nyt huomaamaan pyöreät ja kaarevat ikkunat reunuksineen, kattoharjanteiden muodot.
Entä sisällä? Perjantai-iltana ovat ovat auki iltamyöhään ja katedraalin ainutlaatuista tunnelmaa pitää yllä musiikki, jonka säveliin astun sisälle melko täyteen kirkkoon.
Tilaisuuden lopuksi pastori Seppo Wuolio toivottaa iltayöhön lähtijöille hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa valaistuja tienoita pitkin. Viivyttelen vielä hetken sisällä. Katon tähtitaivaaseen sinisävyt sopivatkin täydellisesti; tämä on loistava yövalaistus.
Valon katedraali on varmasti hienoin tilapäinen valoelämysteos koko Valon kaupunki-tapahtuman historiassa! Tuplasateenkaari oli oikeassa: aarre löytyi sateenkaarten päästä. Ikävä kyllä tämä aarre on vain kahden iltayön mittainen kokemus (21.-22.9. 2012). Voisin hyvin kuvitella, että tämä olisi aikamoinen vetonaula myös jonain toisena vuonna, jopa kokonaisen Valon kaupungin viikon verran? Suorastaan pyhiinvaelluskohde...
Maaginen tunnelma säilyy, kun kävelen hämmästyttävälle palavalle lähteelle, jonka keskelle näyttää syöksevän vettä useasta putkesta, mutta ihmetuli vain roihuaa. Ja lämmittää ohikulkijoita. Minna Canth katselee edessään loimuavaa tulinäytelmää tyynenä.
Vapaudenkadun toisella puolella huomaan kaupunginteatterin ikkunoista hohtavan jännittävää valoa. Kapuan teatterin lämpiön viereiselle terassille ja katselen hetken aikaa valojen huimaa leikkiä katossa ja koko avarassa lämpiössä. Olen ehkä ulkona tuosta valon juhlasta, mutta tänään valot juhlivatkin erityisesti täällä taivasalla. Kiitos valotaiteilijoille!

P.S. Hienoja kuvia Valon katedraalista esim. Keskisuomalaisen sivuilla.

Kommentit

  1. Vautsi, on ollut varmasti kokemisen ja näkemisen arvoinen juttu. Harmi vain ettei kestänyt kuin sen pari iltaa, missasin itse kirkon, mutta taivaalle kohdistetut valot näkyivät illalla koti-ikkunasta.
    Nuo tanssijat olisi ollut myös ihana nähdä.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä harvinaisen komea juttu kaikkineen. Yksittäiset pienet kohteet ovat jo sinänsä hienoja, mutta tämä valospektaakkeli tanssijoineen oli oikea elämys.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la