Jyväskylä: Valon katedraalin puisto

Yhtäkkiä näen kuinka sateenkaari, eipäs, vaan kaksi sateenkaarta kaareutuu Kirkkopuiston yllä. Onko tämä enne siitä, että aarre löytyy kaupunginkirkosta, joka illan hämärryttyä valaistaan Valon kaupunki-tapahtuman kunniaksi oikein juhla-asuun? Pikku hiljaa sateenkaaret väistyvät, taivas punertuu lisää ja luonnonvalon määrä vähenee. Väkeä alkaa valua vähitellen Kirkkopuistoon kaupungintalon puoleiselle Paraatiaukiolle.

Pieni värivalohäkkyrä leijailee korkealla taivaalla, kun Valon kaupungin avajaistapahtuma käynnistyy puheiden voimin. Lopulta kirkonkellot lyövät kahdeksaa ja kirkon ovet avautuvat. Valkopukuiset tanssijat laskeutuvat Valon katedraalista puistokäytäville lyhdyt käsissään ja etenevät ryhminä puiston nurmikkoalueille, joille pudonneet kosteat lehdet heijastavat värivalojen taikaa.

Tanssijat liikkuvat levollisina, pitäen valonsa rauhallisessa liikkeessä.

Savukoneet ja vähitellen syttyvät elävät tulet lisäävät hetken magiaa, jota upea musiikki vielä tehostaa. Onko tämä tosiaan Jyväskylän Kirkkopuisto?

Kirkkopuiston käytävät ovat tungokseen asti täynnä, salamat välähtelevät. Joka ikinen kameran tai kamerakännykän haltija taitaa kaivaa aparaattinsa esille. Tämä hetki on ikuistettava. Niinpä; lasken silti oman kamerani alas. Haluan kuitenkin keskittyä mieluummin itse esitykseen.

Kun valotanssi päättyy, kulkuväylät väljenevät, mutta aluksi vain siksi, että väki vaeltaa äimistelemään tanssijoiden sijasta itse karnevaalimaisissa väreissä hehkuvaa pyhättöä. Tanssijat ovat laskeneet lyhtynsä nurmelle kymmeniksi hiljaisiksi valopisteiksi, minkä lisäksi valokeilat elävät ja liikkuvat puistossa ja tiiliseinissä.

Olen aivan lumoutunut valoista, tunnelmallisesta äänimaisemasta ja huilun sävelistä, jotka tuovat mieleen Akira Kurosawan elokuvien musiikin. Entä nämä värit. Oikea ilotulitus! Valotaiteilija Kari Kola ja Valoparta Oy eivät totisesti ole säästelleet itseään.

Jyväskylän kaupunginkirkko on kuin uudestisyntynyt. Jos rakennuksen tavallisesti ohittaa yksinkertaisen vaatimattomana punatiiliseinänä, kirkko pakottaa nyt huomaamaan pyöreät ja kaarevat ikkunat reunuksineen, kattoharjanteiden muodot.

Entä sisällä? Perjantai-iltana ovat ovat auki iltamyöhään ja katedraalin ainutlaatuista tunnelmaa pitää yllä musiikki, jonka säveliin astun sisälle melko täyteen kirkkoon.

Tilaisuuden lopuksi pastori Seppo Wuolio toivottaa iltayöhön lähtijöille hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa valaistuja tienoita pitkin. Viivyttelen vielä hetken sisällä. Katon tähtitaivaaseen sinisävyt sopivatkin täydellisesti; tämä on loistava yövalaistus.

Valon katedraali on varmasti hienoin tilapäinen valoelämysteos koko Valon kaupunki-tapahtuman historiassa! Tuplasateenkaari oli oikeassa: aarre löytyi sateenkaarten päästä. Ikävä kyllä tämä aarre on vain kahden iltayön mittainen kokemus (21.-22.9. 2012). Voisin hyvin kuvitella, että tämä olisi aikamoinen vetonaula myös jonain toisena vuonna, jopa kokonaisen Valon kaupungin viikon verran? Suorastaan pyhiinvaelluskohde...

Maaginen tunnelma säilyy, kun kävelen hämmästyttävälle palavalle lähteelle, jonka keskelle näyttää syöksevän vettä useasta putkesta, mutta ihmetuli vain roihuaa. Ja lämmittää ohikulkijoita. Minna Canth katselee edessään loimuavaa tulinäytelmää tyynenä.

Vapaudenkadun toisella puolella huomaan kaupunginteatterin ikkunoista hohtavan jännittävää valoa. Kapuan teatterin lämpiön viereiselle terassille ja katselen hetken aikaa valojen huimaa leikkiä katossa ja koko avarassa lämpiössä. Olen ehkä ulkona tuosta valon juhlasta, mutta tänään valot juhlivatkin erityisesti täällä taivasalla. Kiitos valotaiteilijoille!

P.S. Hienoja kuvia Valon katedraalista esim. Keskisuomalaisen sivuilla.