Siirry pääsisältöön

Piipahdus Pyynikillä

Tampereen Hämeenkadulla kohisee alkuillan liikenne. Ylitän Tammerkosken ja väistän bussien ja henkilöautojen äänimattoa korttelin verran sivummalle Hallituskadulle, mutta kaipaan vielä hiljaisempaan.
Hallituskadun päässä odottaa Marianpuisto - ja Atlas-tyttö (Essi Renvall, 1954) jolla on kultaiset kengät. Haeskelen hetken suuntaa, ennen kuin äkkään kyltin: Pyynikki.
Astun asvaltilta metsäpolulle. Äänimaailma vaimenee ja alkaa ripeksiä pienen pieniä pisaroita. Minä onneton olen luottanut aamuiseen säätiedotukseen ja olen liikkeellä ilman sadevarusteita...
Ohitan metsäpolkua pitkin useampiakin pitkiä, jyrkkiä portaikkoja, joita kapuamalla saisi takuuvarmasti mainiota treeniä, onhan Pyynikin harju ilmeisesti maailman korkein soraharju - peräti 160 metriä merenpinnasta.
Polku kulkee melko ylhäällä rinteessä. Kivipaaden tekstistä on hieman vaikea saada selvää ainakin näin iltahämärissä, mutta tarkalla katsomisella keksin, mistä on kyse. Muinaisrannan korkeutta osoittava graniittimuistomerkki on kyllä hätkähdyttävän korkealla nykymaisemiin nähden!
Vesipisarat tuntuvat tihenevän, joten luovun pidemmän kävelylenkin ajatuksesta ja lähden kapuamaan polkua ylämäkeen. Hmm, mitä tarkoittavat hoitotoimet maan pintakasvillisuuden elvyttämiseksi? Miten soraharjun kasvillisuutta voi virkistää?
Seuraavat kohtaamani portaat johdattavat minut suoraan Pyynikin tornille, missä odottaa iloinen yllätys: kahvilan kyltti kertoo, että Olemme avoinna vuoden jokaisena päivänä. Mainiota, ei vain kesäkahvila!
Alakerrassa sijaitseva Pyynikin näkötornin kahvila on auki peräti iltakahdeksaan, joten ehdin vielä sisälle ja maistamaan paikan erityistä herkkua.
Tornikahvilan munkki onkin todella herkullinen! Painikkeeksi löytyy mm. erinomaista luomuomenamehua, jota nautin lasillisen - tornin kuvalla varustetusta juomalasista. Nam.
Tornin seiniä koristavat tällä hetkellä lukuisat Tornipöllöt-näyttelyn pöllömaalaukset.
Ostan vielä parin euron piletin itse näkötorniin, vaikka keli ei tyypillisen hieno maisemien ihailuun. Pispalan suuntaan Pyynikin harjun ylitse avautuva näkyvä on pisaraverhossaan todella kaunis.
Kierrän hitaasti pyöreän tornin ympäri. Pyhäjärvi, Näsijärvi, Tampereen keskusta Näsinneuloineen. Ei aina tarvitse olla aurinkoista...
Tornin huipulta rappusiin johtava ovi on kiinni, edellisten kulkijoiden jäljiltä. Tartun kahvaan palatakseni portaikon kautta alailmoihin, kun katseeni pysähtyy paperinpalaseen (vapaa käännös):  
Sillä sekunnilla 
kun nainen painaa oven kiinni jälleen
alkaa kaipaus
jokaiseen edeltävään
sekuntiin.

Kiitos yllätysrunosta, anonyymi. Sanat soivat päässäni kävellessäni Pyynikin harjulta takaisin keskustaan.

Kommentit

  1. Hienoa, hienoa! Tervetuloa myös Pispalaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - jospa ensi Tampereen reissulla ja varmuuden vuoksi sadevarusteissa ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la