Lievestuore: kulttuurikävely

Lievestuoreella on alkanut Liisan Tarinat -kulttuurikuukausi. Lievestuoreen lähihistoriaa valottaa tapahtuman merkeissä Senja Matilaisen luotsaama kulttuurikävely, joka lähtee liikkeelle kansalaisopiston pihasta Opistotieltä. Paikkakunnan tarinoita vielä pidemmältä ajalta tuntevat herrat Erkki Saloranta ja Erkki Turunen ovat myös lupautuneet myös tarinoimaan kierroksella. Olen itse kylällä täysin turistina; tätä ennen olen jalkautunut Lievestuoreella vain luontokohteisiin. Epäilenpä, että kaikki muut viitisenkymmentä kävelijää luultavasti tuntevat toisensa.

Lähdemme Opistotietä pitkin eteenpäin kuultuamme aluksi kansalaisopiston historiasta. Naapuritalossa piti Olka Virtanen ruokapalvelua ja majoitti poikamiehiä - ja löysi lopulta heidän joukostaan itselleen puolison.
Käännymme Liepeentieltä Huminankujalle, joka päättyy ratakiskoihin. Lievestuoreen alkuperäinen juna-asema oli tämä pienempi rakennus, mutta alkujaan se on kuulemma näyttänyt erilaiselta. Ratatyö valmistui 1917 ja se helpotti tavallisen matkustajaliikenteen lisäksi joukkojen kuljetusta itäisen ja läntisen Suomen välillä.
Lievestuoreen rautatieasema on oikein hienossa kunnossa, vaikka asemanseutu onkin jo loiston päivistään hiljentynyt. Parhaimmillaan täällä oli arkiaamuina puoli seitsemältä Jyväskylän-junaa odottamassa parisen sataa työmatkalaista. Opas kertoo että rakennus on tuotu Karjalan kannakselta, Humaljoelta. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema rautatieasema on ollut vilkas kohtaamispaikka, sillä rakennuksen kulmauksessa sijaitsi aikanaan myös postitoimisto. Pienen matkan päässä asemalta sijannut Leväsen kioski herättää muistoja sen omistajasta, kädettömänä syntyneestä miehestä, joka pystyi avaamaan olutpullon varpaillaan. Varvaskaljaa...
Palaamme asemalta Liepeentielle, jonka kulmaukseen vuonna 1939 valmistunut rakennus oli Keski-Suomen ensimmäinen osuuskaupaksi rakennettu kivitalo. Lievestuoreen (Keskimaan) osuuskauppa oli tätä ennen toiminut vuodesta 1919 kylällä eri kamareissa. Uuden puodin otti vastuulleen konstaapeli Kovanen. Sanotaan, että kilpailevan osuuskauppaliikkeen eli Mäki-Matin asiakkaina olivat hevosmiehet, Keskimaan puodissa puolestaan kävivät jalkamiehet.

Kävelemme ohi entisen taksikopin paikan ja kuulemme toiselta Erkiltä tarinan. Isä odotti taksia taksikopilla puolisen tuntia ja kun auto viimein saapui, hän huomautti myöhästyvänsä häistä Laukaassa. Kuljettaja ilmoitti rauhallisesti että ei mitään hätää. Pappikin oli vielä noutamatta...
Ohitamme Liepeentiellä tasakattoista uudempaa rakennuskantaa, joka ei juuri silmää sykähdytä. Liikehuoneistojen kohdalla muistellaan, mitä toimi missäkin. Oma mielenkiintoni herää seuraavan kerran tämän kauniin mansardikattoisen talon kohdalla, mutta ikävä kyllä aikanaan apteekkinakin toiminut, sittemmin Kauko Ikäheimosen ostama liikerakennus näyttää vetävän viimeisiä henkosiaan ennen purkamista. Tehnee tilaa jollekin uudelle?
Kauko Ikäheimonen työllisti parhaimmillaan Lievestuoreella 42 henkilöä, mm. sähkö- ja radiopuodissa ja rautakaupassa. Karjalasta tullut Nikitin piti tässä talossa omaa kauppapuotiaan ja käytti laskimena helmitaulua, kunnes myi rakennuksen Ikäheimoselle. Nikitinin tytär, lastenkirjailija Oili meni aikanaan naimisiin Aarne Tannisen kanssa.
Senja luettelee aikamoisen kauppahistorian myös tästä viereisestä talosta. Rakennuksessa ehtivät jossain vaiheessa pitää majaansa esimerkiksi kyläpoliisi (mukaan luettuna putka) ja Huuskan baari. Lievestuoreella tuntuu olleen kauppaliikkeitä aikoinaan oikein roppakaupalla.
Muutaman askeleen päässä, edelleen Liepeentien varrella, on puutalo joka on kokenut muodonmuutoksia ennen kuin siitä tuli Adventtiseurakunnan tukikohta. Alun perin talossa oli avokuisti; ikkunoistakin näkee että ne edustavat uudempaa aikaa. Tässä ovat toimineet ainakin Pauli Hintikan sekatavarakauppa, kirjakauppa ja kelloliike. Kukaan kierroksella olijoista ei tunnusta ostaneensa täältä kihloja, mutta pihassa ennen olleesta hirsisestä kioskissa joku kävi karkkiostoksilla.
Entä tämä kiinteistö, joka on selvästi entinen huoltoasema? Tässä oli ennen Teboil, jota pitäneen pariskunnan erottua Iida Koiviola jatkoi liiketoimintaa. Iitan huoltoasema oli samalla tietotoimisto, jonka emännältä ei jäänyt moni asia huomaamatta. Tienristeys tunnetaan edelleen Iitan pajan risteyksenä.
Käännymme Liepeentieltä Sylvi Saimon tielle, joka johtaa kohti rantaa. Rautatieaseman pihalla kuulin jonkun muistelevan, että kun Sylvi palasi melonnan olympiakullan (1952, Helsinki) kanssa kotiin Lievestuoreelle, koululaiset saivat vapaapäivän. Saavumme seuraavaksi toisella tavalla urheilulliseen paikkaan, Lievestuoreenjärven rannalle ja käännymme oikealle. Tässä kuntopolun varrella olevassa rinteessä on ollut hyppyrimäki, josta on hädin tuskin mitään jäljellä. Alempana puolestaan oli Kisapursi-tanssilava, entisen puutavaraproomun Maijan päälle rakennettu kelluva huvikeskus. Siellä esiintyivät mm. Irwin, Danny, Hurriganes, Henry Theel ja Kari Kuuva. Ja Martti Huuhaa Innasen mukanaan kuljettama Gunnar-pässi popsi heinää hyppyrimäen alta. Lava purettiin 1970-luvun puolivälissä.
Kaksi kaunista punamultamaalattua hirsitaloa on vielä jäljellä Pursipolun varrella niistä, jotka tehtailija Rafael Haarla rakennutti työntekijöilleen.  Harmi ettei enempää, sillä näissä kahdessa talokaunottaressa silmä lepää. Eikä ollenkaan hassumpi paikka, hienossa järvimaisemassa!
Entä mikä on kuilu? No, selluntekoon Rafael Haarlan 1920-luvulla perustetulla sellutehtaalla tarvittiin vettä, mutta koska järvivesi oli tehtaan jätevesien takia turhan likaista, piti prosessiin saada jostain muualta tarpeeksi puhdasta vettä. Apu löytyi monen kilometrin matkan päästä Kynsivedestä, mistä johdettiin tunnelia pitkin vettä Lievestuoreenjärveen, juuri tähän. Kuilun tuoma vesi ryöppysi tuolloin useita metrejä korkeammalla ja nuoriso hyppi kesäisin yläpuoliselta kaiteelta veteen. Nykyinen vesimäärä ei moiseen rohkaise.
Kävelemme hissukseen ylämäkeen, missä Senja jälleen pysähtyy ja pitkä kävelijäletka saa muistella entistä seurantaloa, joka rinteessä sijaitsi. Rafael Haarla rakennutti paikkakunnan iloksi kokoontumispaikan, jossa viihdyttiin niin elokuvien kuin vierailevien tähtien kanssa - esimerkiksi Tauno Palo  ja Ansa Ikonen poikkesivat siellä. Täällä myös nauhoitettiin yksi Markus-sedän lastentunti 1949. Vähitellen seurantalon toiminta hiipui ja kun talo oli jo päässyt huonoon kuntoon, se lopulta paloi 1988.
Vastapäisellä puolella entistä seurantaloa oleva puutalo toimi joskus sekatavarakauppana. Hienoa että sitä ei ole purettu! Kuulen kuinka muutama kävelijä muistelee talkoilla rakennettua urheilukenttää, joka oli seurantalon puolella Majaniementietä. Yksikin jalkapallopeli päättyi kajaanilaisten murskavoittoon 0-13. Osittain kentän päälle on sittemmin rakennettu asuintaloja.
Jos Majaniementien toisella puolella on ammoin ollut todella soma Kisala-kioski torneineen, löytyy sitä vastapäätä "Lievestuoreen rumin talo" - tai ainakin väittävät, että näinkin tämä kiinteistö tunnetaan. Vanhin osa (keskellä) on 1920-luvulta. Kiinteistössä ehti toimia useita liikkeitä, mukaan lukien Hilman kirjakauppa (1930-luvulta 1970-luvulle) ja kellaritiloissa jossain vaiheessa myös ns. yksityinen viinakauppa, varpuskellari. Turusen bussiyhtiön bussit majailivat täällä.
No niin, aina ei arkkitehtuuri silmiä hivele... Liisan Pub voi olla legenda, mutta rakennus on rassukka. Tämän tasakattolaatikkorakentamisen alle on jäänyt lukuisia upeita vanhoja rakennuksia ympäri Suomea. Onneksi en ole nähnyt, mitä tämän tönön tilalta on purettu.
Kulttuurikävelyn päätepistee on kivitalo, joka on toiminut urallaan myös hotellina, mutta on nykyään tilaisuuksiin vuokrattavissa oleva juhlatalo Humina. Onneksi tämä tyylikäs talo on vielä olemassa!
Kaikki kävelykierrokselle osallistuneet toivotetaan tervetulleiksi Huminaan tutustumaan Lievestuoreen historiaa edelleen elävöittäviin vanhoihin valokuviin ja rupattelemaan kahvikupin ääressä. Seinältä löytyvä taottu kyltti on varmaankin osa entisen Hotelli Lievestuoreen historiaa.
Lievestuore-seuran arkistoista koottu valokuvanäyttely koostuu mustavalkoisista valokuvasuurennoksista ja valokuva-albumeista,joita tutkitaan innolla. Kävelykierroksella alkanut juttu jatkuu vilkkaana kahvipöydissä, tuttujen kesken... Ja minä vieraspaikkakuntalainen kiitän tosi kivasta kotiseutu-kulttuurikävelystä, jolla opin paljon Liepeen historiasta!

Toisaalla: Valokuvamuistoja Lievestuoreelta

Kommentit

  1. Hieno kävely! Hivenen hilpeä ajatuksena. Olen muuten nähnyt Irwinin Kisapurrella ja kuullut siellä Lievestuoreen Liisan. Jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau - olipa oikea paikka kuulla Lievestuoreen Liisa :) Tuo kulttuurikävely oli tosi hauska idea ja sai niin hienosti ihmiset tarinoimaan omia muistojaan koko kävelyn ajan, että en ole aiemmin kokenut niin vilkasta keskustelua opastetulla kävelyllä. Toki koolla oli pääosin toisilleen tuttuja ihmisiä.

      Poista
    2. Muistan olleeni Kisapurrella ainakin silloin, kun siellä oli Irwin, Kirka, Katri-Helena, Fredi, Martti Innanen. Tuonosen Veikko laski meidät sisälle, tuttuja kun oltiin. Kivat muistot. pS. Muistan, kun Katri-Helena meni järvenrantaan pesemään käsiä, niin huusin, että älä hemmetissä pese siinä lipeävedessä. Onneksi järvi on nyt puhdas ja kalaisa. :)

      Poista
    3. Hauska muisto! Ja onni tosiaan se vesistön puhdistuminen!0

      Poista
  2. Kiitokset bloggaajalle mainion kulttuurikävelymme tallentamisesta! (Kiinnostavia ovat aiemmatkin bloggauksesi) :)

    VastaaPoista
  3. Vaikka mukana oli ei-niin-kaunista-arkkitehtuuria, paljon oli myös ihania helmiä. Ja en ole tiennyt että tuo asemarakennus on tuotu Karjalasta :o Surettaa tuon mansardikattoisen liikerakennuksen kohtalo. Olisi ollut kaunis hyvin hoidettuna. Pursipolun punainen talo on oikea söpöläinen!

    VastaaPoista
  4. mansaridi kattoisessakin oli yllätys yllätys mineriitti vuori päällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mineriittiä laitettiin seiniin paljon 60-70-luvun alussa. Sittemmin se on hävinnyt (onneksi) pois. Itsekkin vaihdoin rintamamiestaloon mineriittien tilalle lautaverhouksen. Asbestia niissä levyissä käytettin, eikä tuo oikein maisemaan muutenkaan sopinut. Se oli sen ajan villitys, kuin tasakatot.

      Poista
    2. Lautaverhous on niin paljon parempi :)

      Poista
  5. Kiitos kiehtovasta yhteenvedosta Liepeen keskustan menneestä elämästä! Terveisin aseman perhe

    VastaaPoista
  6. Olisihan siellä vieläkin paljon kerrottavaa,leipomo,
    paloasema,ym. Kiinostaisi tietää, minkä nimisiä henkilöitä
    oli postinjakajina ja puhelinkeskuksessa töissä. Ja onko kuvia? Erityisesti -60 luku.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi