Jalkaisin

Konnevedellä on muitakin luontoaarteita kuin tulevan kansallispuiston alue. Konneveden koskimaisemiin saa tuntumaa jalkaisin Koskireitin kulttuuri- ja luontopolulla , jonka aloituspaikka on kuululla kalastuspaikalla, Siikakoskella. Tämän retken tein marraskuisena päivänä, jolloin koskella oli tavattavissa useampikin koskikara. Auringon kultaamassa virtaavan veden maisemassa, lintujen pyrähdyksiä katsellessa meinasi ihan unohtua, että tulin polkua etsimään. Aivan Siikakosken äärelle olisi voinut jäädä istuskelemaan myös upouudelle laavulle, mutta kestin houkutuksen. Jospa P-paikan infotaululta löytyisi tietoa polusta. Vai jäisinkö sittenkin tähän, infotaulun kupeeseen, tukkisaksia (ja samalla Konneveden vaakunaa) loistavasti mukailevan taukopaikkapoydän ääreen... Kappas vain, itse presidentti Urho Kekkonen kävi täälläkin kalassa, vieläpä usealla vuosikymmenellä. No, Koskireitin kulttuuri- ja luontopolun lähtöpaikka oli P-paikalta jo näköetäisyydellä eli Konneveden tutki

Konttivuoren luontopolku löytyy Muuraismäentien varresta, noin reilun kilometrin päästä Höytiän kylältä Uuraisilta. Hieno käsitehty kyltti osoittaa polun lähtöpaikkaan ja kyltin luona Muuraismäentien ja Hanhikankaantien risteyksessä on polun infotaulun ja kartan lisäksi myös pysäköintitilaa. Itse polku alkaa tien toiselta puolelta. Heti ensimmäiset silmäykset upean sammalmaton peittämään metsään kertovat, että täällä ei ole tehty metsätöitä vähään aikaan. Luontopolku sivuaakin Konttivuoren luonnonsuojelualuetta, jonka maanomistaja Eero Vääräsmäki esitti rauhoitettavaksi. Täällä liikkuessa on jokamiehen oikeuksien ohella muistettava, että Konttivuoren alueella on syytä pysyä polulla ihan herkän jäkälikön  suojelemiseksi. Jäkälämatto kun ei ihan äkkiä kasva takaisin. Laskeudun puurappusia pitkin alas kallioiden väliseen tunnelmalliseen notkoon (ollapa täällä aamu-usvan aikaan...), joka on myös monien omia aikojaan kaatuneiden puiden viimeinen leposija. Vielä vihreä, kookas kuus

Vapaudenkatu 18 huhtikuussa 2014 Sähkönjakokaappitaideteos - mikä sanahirviö! Sähkönjakokaapit (tuttavallisemmin sähkökaapit tai jakokaapit) eivät sentään ole hirviöitä, vaan usein melko huomaamaton osa kaupunkikuvaa. Paitsi jos kaappien (useimmiten) oliivinvihreään tai tummanharmaaseen metallipintaan on ilmestynyt suttuista söherrystä. Vapaudenkatu 18 - Hanna Mikkola, Vaikka on myrsky (17.5.2014) Mutta joskus kaapit voivat myös piristää. Viehätyin itse sähkökaappien taideteoksista ensi kertaa vuonna 2010, jolloin Tampereella vastaan tuli Taidetta jakokaapeissa -projektin teoskokoelma. Kävelin silloin mukavan rundin viidentoista jakokaapin reitillä ja ajattelin, että toivottavasti idea rantautuu myös Jyväskylään. Sittemmin olen nauttinut sähkökaappeihin kiinnitetyistä taideteoksista lisää niin Tampereella , Turussa kuin Helsingissä ja viimein viime vuonna myös Jyväskylässä. Jyväskylässä Yläkaupungin Yö ja Jyväskylän Energia toteuttivat nyt taidekaappiprojektin toista kerta

Aurinko on tehnyt kevätpäivästä kesäpäivän, sopivasti Yläkaupungin Yön alkamisen kunniaksi. Yö alkaa nimestään huolimatta nykyään jo hyvissä ajoin päivällä. Lisäksi Jyväskylässä on samaan aikaan muutakin vilskettä, joten tylsää ei tänään voi olla. Valun alkajaisiksi Toivolan Vanhalle Pihalle, missä vossikka odottelee seuraavia kyytiläisiä. Tuntuu hetken aikaa ihan siltä, että olisin Kuopiossa... Jyväskylän Designtori -tapahtumassa on lukuisia myyjiä hienoine tuotteineen sekä sisällä että pihan makasiinissa ja Toivolan pihan kahvilapöydät ovat täynnä. Tero Ojalan valokuvanäyttely Touch of Jyväskylä on vallannut makasiinista yhden hirsiseinäisen huoneen. Kaupunki kutsuu meidät kulkemaan hetkeksi kanssaan. / Repii, hellii./ Huumaa ja rauhoittaa. / Jättää jäljen kulkijaan. / Kunnes jatkaa matkaansa. / Lupaa kysymättä. Sanat sopivat niin tähän hetkeen kuin muihinkin hetkiin, Yläkaupungin Yöhön ja "tapahtumattomiin" vuorokaudenaikoihin. Ojalan otoksissa on tunnelmia