Late Lammas: Harbourside Trail, Bristol

Bristolia halkoo Avon-joki, niinpä Late Lammas- eli Shaun in the City -reiteistä yksi oli sommiteltu kiertämään joen rantoja ja satama-aluetta. Helpoksi luokiteltu, täysin tasamaalla kulkeva Harbourside Trail oli pituudeltaan viitisen kilometriä, mutta sivuaskeleet sinne sun tänne kuuluvat aina asiaan ja reittiin sai helposti kulumaan yli pari tuntia. Harbourside Trailin aloitti satama-altaan vesiportaiden yläpäässä raidalliseen ranta-asuun pukeutunut Late-  Beach Boy (Mike Ogden), joka vaikutti hieman arkajalalta. Ettei olisi ihan värissyt? Dip me quick, anottiin olkihatun nauhassa.

Lähellä Bristolin turisti-infoa, ravintola- ja puotikäytössä olevan makasiinirakennuksen suojaisan kävely- ja terassialueen suojissa Green Poems for a Small Planet -nimen saanut lammas vaati pidemmän tutkailuajan.

 Watered with words,

Fertilized with fun,

Powered by poetry!

Be seen to be green!

Eko-Laten verhona oli vihreitä runoja, kuvitettuna tutunomaisessa Wallace & Gromit-hengessä. Kuvitus olikin itse Nick Parkin (Aardman Animations) käsialaa, runot puolestaan oli rustannut Martin Kiszko - jolla on ollut nyt erityistehtävä: Euroopan vihreä pääkaupunki 2015 eli Bristol palkkasi hänet kaupungin residenssirunoilijaksi (poet in residence). 

 

Flower power! Teos kuitenkin muistutti myös siitä, että vihannekset ja hedelmät keräävät hurjasti lentomaileja kiitäessään maapallon kolkasta toiseen. Vihreä ruoka ei useinkaan matkusta vihreästi.

Bristolissa näkee asuinalueiden katujen varsilla ennen jätteiden keräystä erilaisia jäteastioita, jotka on värikoodattu. Värit on helppo lastenkin oppia muistamaan. Musta loota on sekalaiselle kierrätettävälle  - esimerkiksi kuiville tekstiileille, lasipurkeille ja -pulloille, kengille, jopa silmälaseille. Vihreään kierrätyslaatikkoon esimerkiksi kartonki, kierrätettävät muovit, ruskeaan biojäte, mustaan pyörillä olevaan laatikkoon ei-kierrätettävä jäte. 

Satama-altaalta astelimme seuraavaksi läheisen Bristolin akvaarion eteen (äh, eikä vieläkään tullut käytyä siellä sisällä! Ensi kerralla on mentävä...), missä odotti Life Aquatic, Peskimo-nimisen taiteilijan luomus. Olikohan Late vähän huolissaan veden pinnan nousemisesta, tai merenelävistä turkissaan? 

Sitten suuntasimme ohi planetaarion ja Cary Grantin näköispatsaan, etsimään seuraavaa Harbourside-reitin Latea.  Archibald (Archie) Leach eli herra Grant syntyi Bristolissa 1904, mutta lähti sieltä Amerikkaan vain 16-vuotiaana.

Yltä päältä nonparellimaisten mosaiikkinappien peittämä Dolly löytyi lasipintaisen toimistotalon edestä, samasta paikasta missä Union Jack-maalattu Gromit oli seisonut kaksi vuotta aiemmin. Julie Vernonilla oli ollut hurja työ valtavan mosaiikkilaattamäärän kiinnittämisessä!

Siirryimme Avon-joen uomalta hieman kauemmas. Air Fleece ei suinkaan ollut ainoa lentokoneteemainen Late, mutta tämä taisi olla reippaimmin brittiväreissä.  Laten hännän päässä oli luku 50 ja taitolentokoneiden suihkuvanat näyttivät maalaavan häntätaivaalle Union Jackia. Britannian ilmailuhistoriaa tunteva tietäisi varmaan paremmin, mitä Jacqueline Anne Harperin Air Fleecellä kunnioitettiin.

Entä sitten? Täytyy myöntää, että seuraavan Harbourside Trailin Laten tapasimme seikkailtuamme välissä muualla - Bristolissa oli kuitenkin vierailtavana 70 erilaista Latea ympäri kaupunkia - koska piti hieman miettiä, miten ehtisimme käydä moikkaamassa joka ikistä reissullamme. Sopikoon siksi tähän väliin yksi bonus-Late, joka oli satamareitin varrella - tämä räpsysilmäinen merenneito-Late matkusti päivät Avon-joella seilaavan lautan kannella!

Vaan lopulta päädyimme jälleen satamanvarren reitille, laskeutuessamme Cliftonin rinteiltä tasamaalle, takaisin joen varteen. On the Waterfront oli nimensä mukaisesti veden äärellä, selässään Bristolin joenvarren maisemia ja taustallaan kaupungin ylpeys, huikea matkustajahöyrylaiva Isambard Kingdom Brunelin  suunnittelema SS Great Britain, joka on nykyään museona.

Matkamme jatkui Avon-joen vartta pitkin; ohitimme viehättäviä koteja veden äärellä, joella lipui hissukseen ryhmä SUP-laitailijoita ja jokunen meloja. Sitten saavuimme Pump House-pubille, jonka edustalla oli pari vuotta sitten mansikkainen Gromberry-Gromit ja nyt sattumoisin Jarsberry Ram, vadelmainen versio Late Lampaasta. Varsinainen marjaherkku. Jarsberryn nähtyäni tarvitsin ehdottomasti kupillisen teetä.

Vastarannalta oli jo näkynyt pilkahdus seuraavasta Latesta, mutta en ollut osannut varautua näin hervottomaan Sgt. Shepherdiin! Tarvitseeko sanoa enempää?

Sydämenkuvat silmissään, käyrätorvi hännässään Sgt. Shepherd's Lonely Hearts Club Lamb vei sydämen. Ja koppalakin päällä luki The Bleatles!

Tassuttelimme Avon-joen etelärantaa pitkin aina Aardman Animationsin studiolle saakka, missä kiinalaistyyliin mm. lohikäärmekoristein maalattu Lotus pyöritteli punakukkaisia silmiään. Kiersin Lotuksen monta kertaa,  ja kyykistyin sen jalkojen ääreen. Sieltä löytyivät niin Late, hänen asustamansa maatilan vahtikoira Bitzer sekä maatilan isäntä. Aivan valloittava! No, Lotuksen oli taiteillut useita Late Lammas-jaksoja tehnyt Richard Starzak.

Lempeys oli tiessään, kun kohtasimme hieman ennen M Shed-museota tuiman näköisen, mustiin pukeutuneen The Pirate Captainin. Niin lukuisin miekoin aseistautunutta Latea ei haluaisi kohdata synkkänä ja myrskyisenä yönä, ei maalla eikä vesillä.

Etenkin kun merirosvokapteenin hatun lierissä vaani ovelan näköinen piraattimerilintu. Varmaankin sukua niille ilkeille lokeille, jotka ovat alkaneet oppia yhtä huonoille tavoille kuin ne jotkut Bristolissakin ravintola- ja kahvilapöytiä vaanimaan vähitellen oppineet lokit.

Bristolin M Shed -museon vieressä, piraatti-Laten takana oli onneksi jotain iloisempaa: Bristolin ja sen merkkihenkilöt eli Wallacen, Gromitin, Shaunin ja Isambard Kingdom Brunelin yhdistävä seinämaalaus ilmapalloineen, siltoineen, Avon Gorge...

Mutta vielä oli parin lampaan tapaaminen jäljellä. Kaikkihan muistavat Läheltä piti- eli A Close Shave -elokuvan? Oman, tarkkaan parturoidun laitumensa saanut Bahhbersheep vei ajatukset siihen. Mutta aiemmat Latet veivät voiton tästä Mike Ogdenin versiosta. Vaikka tarjolla olisikin ollut  Shear & Shave While-Ewe-Wait.

Harbourside-kierroksen viimeinen lammas tuli ohitettua Bristolin päivien aikana useampaan kertaan, olihan se paraatipaikalla aivan joen rannassa alueella, jossa saattoi istuskella katselemassa maisemia, syödä eväitä, hyvällä tuurilla myös kuunnella katumuusikoita. Shaun Bean oli toki häikäisevä krominkiillossaan, mutta silti tykästyin itse enemmän värikkäämpiin Late Lampaisiin, joissa oli enemmän...fiilistä, yksityiskohtia, ajatuksia ja sopivasti hauskaa mukana. Vaan jokaiselle jotakin! Eikä näitä lampaita voi vastustaa.