Jalkaisin

Musiikkia metsän keskellä? Tavallisesti musiikki kulkee itselläni mukana vain pään sisällä, sillä en tapaa lauleskella kulkiessani, saati harrasta kuulokkeita. En varautunut laulamaan nytkään, sillä Luonnon päivän kunniaksi Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli luvassa ammattitaitoisia esityksiä peräti kolmen hienon kuoron voimin! Väkeä lappasi paikalle sen verran runsaasti, että Kotajärvelle johtavalle polulle alkoi jo muodostua yhtenäinen jono, niinpä mekin liityimme sen jatkoksi. Pitihän sitä ehtiä varsinaisen kuorokonsertin paikalle eli Kotajärven rannan tulipaikalle ajoissa. No, eihän siinä ollut mikään kiire, sillä kuorolaisten ryhmiä esiintyi upeasti jo matkan varrella. Niin Sirkat, Sonore kuin Vaput ilahduttivat kulkijoita laulamalla polun laidassa. Laulu soi niin kauniisti vanhassa metsässä, honkien huminassa... Vanhassa metsässä kuului kaikuja sekä perinteistä että uudemmista sävelistä, olihan paikalla myös kaksi kuoroa, joiden historia on satavuotista Suomea vanh...

Olin tätä ennen jo kolme kertaa yrittänyt talsia Linnansaaren kansallispuistossa pääsaaren Sammakkoniemestä Linnavuorelle ja takaisin, onnistumatta. Parilla talvireissulla olin kääntynyt lumikenkäretkeltä takaisin, koska päivänvalon tunnit olivat kulumassa umpeen; viime kesän päiväretkellä kävelyretki jäi kesken minkä lie sateen tai venekyydin aikataulun vuoksi. Tällä kertaa tuli tutkittua veneaikatauluja tarkemmin ja älysimme huijata puolet kävelymatkasta pois, matkaamalla reittivenekyydissä suoraan Linnavuoren laituriin saakka, vaikka muut kyytiläiset jäivät veneestä jo Sammakkoniemeen. Jäisi hyvää aikaa sekä kävellä rauhassa että huilia lokoisasti Sammakkoniemessä! Aurinko sulostutti päivää, samoin kulkua keventävä tuuli. Linnavuoren laiturin lähellä oli retkeläisiä palveleva siisti huussikin. Veneen moottorin ääni vaimeni nopeasti ja lähdimme kapuamaan lahdenpoukamasta ylemmäs, kohti sitä odotettua Linnavuoren maisemapaikkaa. Laiturista on kyltin mukaan 500 metriä Linnavuore...

Ilomantsin Maukkulasta löytyy luontopolku, jota pitkin pääsee taivaltamaan Mustikkamäen pihasta Kauniinjärvelle. Reitti on noin 3,75 kilometriä pitkä. Se tarkoittaa tietenkin yhteen suuntaan, eli reippailua samoja jälkiä pitkin kertyy noin 7,5 km. Ja jos tekee kuten minä eli palaa hieman eri reittiä, teitä eikä tuttua polkua pitkin, saa lenkkiä paluumatkalla pidennettyä hivenen, vaikka ei olisi niin ajatellut tekevänsäkään... Polun sai aikaan paikallinen kyläyhdistys Mäkikylät ry . Hienoa talkootyötä kyläläisiltä! Reittikartta löytyy Maukkulan Mustikkamäen majoitusrakennuksen (entinen kyläkoulu) ulkoseinästä. Ilmakuvan päälle piirretystä reittikartasta kannattaa ottaa ennen liikkeelle lähtöä kuva puhelimella, jos ei satu olemaan karttaa matkassa (tai karttasovellusta puhelimessa) ja haluaa kulkiessaan tarkistaa, missä kohdassa onkaan menossa. Luontopolun reitti on merkitty maastoon sinisin maalimerkein ja keltaiset maalimerkit markkeeraavat hiihtolatua. Lähdin alkuilla...

Olin silmäillyt aamupalaa syödessäni menovinkkejä Etelä-Savon alueelta, kun paikallislehti sattui sopivasti hollille. Silmiin osui maininta Runopuistosta Savonlinnassa.  Kun myöhemmin päivällä poikkesin Savonlinnan Sulosaaressa, kävelysillan päässä sijaitsevaan Kalliolinnan Lettukahvilaan, oli siellä aikaa selvittää, mistä Runopuisto löytyisi. Kunhan nyt ensin sain leipäjuusto-vaahterasiirappilettuni popsittua. Hmm, Marja-Liisa Vartion nimikkopuistoa ei löytynyt Savonlinnan kartasta. No, Runopuiston ilmoitettiin löytyvän "Onnellisten polulta Savonlinnasalin ja Suruton -huvilan (entinen nukkemuseo) välimaastosta".  Onneksi myös osoite (Kylpylaitoksentie 2) löytyi lopulta, sillä vaikka muistin oikein, että Suruton on Kasinonsaarella, en olisi keksinyt, missä kohtaa Onnellisten polku sijaitsee. Siitäkään huolimatta, että Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi . Onnellisten polun sijainti Kylpylaitoksentien ja Koululahden välissä olevalla rantakaistaleel...