Jalkaisin

Painswick oli minulle mukava paussipaikka, josta lähdin jatkamaan matkaa vasta kahden yön jälkeen. Huilipäivänä otin rennosti, kävin ystäväpariskunnan kanssa läheisessä Prinknash Bird and Deer Parkissa (jossa oli myös poroja, vaikka luulin ensin, että näin väärin!), kuljeskelin Painswickin kapeilla kaduilla ja istahdin teekuppilaan nauttimaan kannullisen teetä. Moneskohan se jo oli tällä reissulla? Siispä palasin Cotswold Waylle hyvin levänneenä. Reitti kulkee aivan Painswickin keskustan kautta, mistä oli siis helppo jatkaa matkaa. Piti vain valita oikea ilmansuunta eli etelään! Heti kylän kujilta sivuun asteltuani tuli vastaan paitsi kukkiva omenapuu, myös Cotswold Wayn merkkihenkilöön liittyvä  muistomerkki. Tony Drake , MBE (1923-2012) oli saanut oman muistotolpan sen kunniaksi, että hän uurasti 60 vuotta Ramblers' Associationin ja kävelypolkujen hyväksi. Drakella oli päärooli Cotswold Way -reitin luomisessa. Ilman Tony Drakea en siis olisi tässä! Maatilan ni...

Levitin lisää lähituottajan ihanaa hilloa paahtoleivän päälle aamiaispöydässä Charlton Kingsissä. Oli tehtävä päätös: kävelenkö alkajaisiksi Leckhampton Hillille nelisen kilometriä, mukana pitkä ja reipas ylämäki (nousua reilut 200 m) jotta pääsen takaisin Cotswold Wayn reitille, vai heittäydynkö laiskaksi? Nöyrryin tilaamaan taksin. Itäeurooppalaisen taustan omaava kuljettaja ei tosin tuntenut paikkaa ja huokaisi karttaa näyttäessäni että oli joskus osannut lukea karttaa. Yritin olla ylämäkikyydissä tarkkana oman karttani kanssa, mutta kuljettaja ehätti polkaisemaan tavoitepaikastani ohi, ja ajattelin että sama se. Pääasia, että pääsen edes lähelle! Niinpä aloitin päivän tarpomisen pienellä periaatekävelyllä Cotswold Way-reittiä pitkin takaisin pohjoiseen päin (juuri autolla ohitettuun paikkaan), ja sieltä taas etelään, ettei tulisi tietoisesti hypättyä helpon reittipätkän yli. Kiviaidan takana minua ilkkui maatilan kukko. " Siitäs sait! " Joo, hölmöä, mutta ei se m...

Cotswold Wayn kolmaskin talsimispäivä valkeni häkellyttävän aurinkoisena, joten kyllä kelpasi lähteä jatkamaan matkaa reitin korkeimman kukkulan eli Cleeve Hillin rinteessä sijaitsevasta majapaikastani! Olin edellisenä päivänä kävellyt hieman aikomaani pidemmälle, jotta aamu alkaisi jyrkän nousun sijasta loivalla, ja näin sain vähempien hikipisaroiden aloituksen päivälle. Yläilmoista näki taasen kauas, vaikka ihan pilvetön päivä ei ollutkaan. Cleeve Hillillä ei näin aamutuimaan ollut juuri muita kulkijoita, olihan viikonloppu ohi. Kun välillä tähysin alas tasaisemmalle maalle ja kohti Cheltenhamia, erotin yhä paremmin Cheltenham Racecoursen, yhden Britannian kuuluisimmista laukkaradoista. Polun varressa tuli mastojen alla vastaan Prestbury Hillin luonnonsuojelualue, jonka erikoisuutena ovat muun muassa pari harvinaista orkidea- sekä perhoslajia, jotka viihtyvät kalkkikivinummella. Kumpienkin bongailu olisi vaatinut tarkempaa lajituntemusta ja ainakin orkideoiden osalta myös ...