Ropinaa

Kun kävelin alkuillasta kotiin, tuntui kuin hienon hienoa näkymätöntä hiekkaa olisi satanut kevyesti päälleni. Jos kuunteli oikein tarkkaan, se oli pientä ropinaa takille, käsineille, kasvoille. Hetken kuluttua ropinan näki kevyenä lumisateena, joka laski hennon vaalean peitteen maahan.

Vajaan tunnin leppoisalla iltakävelyllä lämpötila oli jo alempana, kivaa! Viitaniemen tekojääradalla alkoi juuri yleisöluistelu, kun kuljimme ohitse. Parilla eurolla pääsisi yleisövuorolla jäälle, kun peliporukat ovat poissa.

Tuntui jopa hieman oudolta, kun en kävellytkään nyt yksin, kuten tavallisesti. Vauhti oli hitaampi, keskusteluun sopiva. Noteerasin muita liikkujia vain muutaman ja heidätkin lähinnä silloin, kun kumarruin kiristämään oikean kengän nauhoja. Voionmaankadulla huomasin ensimmäistä kertaa konservatorion "tornin" päällä kruunun lailla kimmeltävät jouluvalot ja maakunta-arkiston eleettömät valkoiset rakennukset pystyi oikeasta kulmasta kuvittelemaan hetken verran lumikuutioiksi. Sellaisiksi kaupungin ilmasta hieman harmaantuneiksi.

Kommentit

  1. Blogin lukemisesta on alkanut tulla osa päivärytmiä! Täällä Oulussa keli on maanantaita lukuunottamatta pysynyt talvisena, tänäänkin pakkasta -21C. Kesäksi vaelluskuntoon pomppasi heti tekstistä, onko jo suunnitelmia? Itse odotan tulistelua ja yön viettoa lähimaastossa kaverin kanssa...jahka saadaan aikaiseksi :) Kevään puolimaratonille valmistautumista on aloiteltu hiljalleen ja seinällä otteissa roikuttu.

    VastaaPoista
  2. Toukokuun puolella olisi ajatuksena tarpoa viikko joko metsämaastossa Pohjois-Karjalassa tai hieman avarammassa ja vuoristoisemmassa, arvaat varmaan missä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit