Potkijat

Julkaistu
Aamulla sain talsia osan kävelyreitistä ajoradalla, tosin vain hiljaisella Syrjälänkadulla, koska sen pätkän jalkakäytäviä ei ollut aurattu tai tarpeeksi tallattu. Valkoista karttuu taas.

Kotimatkalla olisin vaikka voinut jäädä ratikasta pari pysäkinväliä aiemmin pois hyötyliikuntaa saadakseni, mutta koska Jyväskylässä ei ole ratikoita, piti keksiä jotain muuta. Siispä kävelin kiertoreittiä kotiin, keskustan ja Taulumäen kautta. Puistokadun puiston laidalla havaitsin ensi kertaa patsaan, joka lienee ollut paikallaan iät ja ajat. Kaksi pientä poikaa potkimassa jalkapalloa. Eivät hytisseet, vaikka olivat keveissä vaatteissa. En löytänyt edes kaupungin nettisivuilta tietoa siitä, kenen patsaasta on kyse. Täytynee joku kerta tiirata patsaan jalustasta.

Kävely tekee hyvää siksikin, että ajatukset saa suunnattua päivän touhotuksista muualle. Vaikka sitten huomaamaan jotain itselleen uutta reitin varrella.

Kommentit

  1. Mei27.1.2009 klo 16.49

    Hei, Kenkä! Potkijapojista löytyy tietoa osoitteesta http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/011.html

    VastaaPoista
  2. Upe Nykänen28.1.2009 klo 5.27

    Kiitos! Se on siis Jyväskylän kaupungin ensimmäinen oma veistos "Leikkivät pojat" by Pauli Koskinen (1951).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cotswold Way: Cleeve Hill - Leckhampton Hill

Julkaistu
Kuva
Cotswold Wayn kolmaskin talsimispäivä valkeni häkellyttävän aurinkoisena, joten kyllä kelpasi lähteä jatkamaan matkaa reitin korkeimman kukkulan eli Cleeve Hillin rinteessä sijaitsevasta majapaikastani! Olin edellisenä päivänä kävellyt hieman aikomaani pidemmälle, jotta aamu alkaisi jyrkän nousun sijasta loivalla, ja näin sain vähempien hikipisaroiden aloituksen päivälle. Yläilmoista näki taasen kauas, vaikka ihan pilvetön päivä ei ollutkaan. Cleeve Hillillä ei näin aamutuimaan ollut juuri muita kulkijoita, olihan viikonloppu ohi. Kun välillä tähysin alas tasaisemmalle maalle ja kohti Cheltenhamia, erotin yhä paremmin Cheltenham Racecoursen, yhden Britannian kuuluisimmista laukkaradoista. Polun varressa tuli mastojen alla vastaan Prestbury Hillin luonnonsuojelualue, jonka erikoisuutena ovat muun muassa pari harvinaista orkidea- sekä perhoslajia, jotka viihtyvät kalkkikivinummella. Kumpienkin bongailu olisi vaatinut tarkempaa lajituntemusta ja ainakin orkideoiden osalta myös ...
Lue lisää »

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Julkaistu
Kuva
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik...
Lue lisää »

Jyväskylä: Laajavuoren Pirunluola

Julkaistu
Kuva
No mitäs ne kalliot kuiskuttelevat, vääräleuat väpäjävät? Sylkevät syntyjä syviä vai joutavia jorisevat? Entä mistä lienee Jyväskylän Laajavuoren luola saanut pirullisen nimensä? Pirunluolassa ei olekaan tullut ennen käytyä, siispä on mentävä sitä etsimään. Tiedossa on, että se löytyy Haukkalan lähteen lähettyviltä, joten askellan Kortepohjasta Haukkalantielle ja käännyn heti tilaisuuden tullen metsäpolulle. Polku-uria risteilee jokunen  rinteessä Laajavuoren kylpylähotellin alla, mutta suunta on selvä: kallioita kohti. Yllättävän jyrkkä tämä kalliorinne onkin. Jonkin aikaa sitä seurattuani saavun lupaavalta vaikuttavaan paikkaan. Tämä lohkareinen, sammalten koristama soppi sietää tutkia lähempää. Ja niinpä vain käy, että tuossa tuokiossa Pirunluolan suuaukko löytyy! Pujottaudun kapeahkosta aukosta sisälle ja hämmästyn. Luola on oikeasti ihan mukavan kokoinen ja täällä mahtuu oikein hyvin liikkumaankin - ei tosin montaa metriä, mutta kuitenkin. Kalliomaalauksiakin löy...
Lue lisää »