Vain ajatuksissa

Kävelemistä osaa kaivata, kun ei pääse ulos. Lyhyin askelin köpöttely sisätiloissa tuntuu surkealta, kun mieli kaipaisi ulkoilmaan ja liikkumaan, mutta keho ei juuri nyt anna periksi. On siis käveltävä vain ajatuksissaan.

Luin korvikkeeksi kirjaa kävelemisestä. Robert Louis Stevensonin Kävelyretkistä -esseissä arvostetaan yksin kävelemistä rauhallisessa tahdissa ja rivakkaa "viiden mailin tuntivauhtia" etenevät saavat nimen "liikakävelijät". Toisaalta Stevenson pitää hitaasti liikkuvia vetelehtijöinä... Itse olen kulkenut sekä ns. liikakävelyvauhtia (en tosin ihan noin lujaa) että rennompaa tahtia, joista myönnän jälkimmäisen olevan mukavampaa. Täytyy siis jatkossa huomioida paremmin se, ettei kävellessä saisi olla kiire. Se ei vaan ole kivaa, ei ajatuksille tai ympäristön havainnoimiselle.

Kävelemisestä ja siihen liittyvistä sanoista on näemmä keskusteltu äskettäin Hesarin Lukupiirissä. Sain itse ystävältä kirjavinkkinä jutussa mainitun teoksen (Geoff Nicholson, The Lost Art of Walking) taannoin, mutta sen mahdollinen hankinta jäi odottamaan kirjakauppareissua, koska haluan hypistellä teosta ensin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi