Huikean kaunis kevyen pakkasen päivä. Mikä ilo vetää vaelluskengät jalkaan, kietoa huivi kaulaan, jättää takki auki (tiesin että tulee kuuma, mutta kevyempää anorakkia ei löytynyt mistään) ja lähteä narskuvalle valkoiselle tielle. Kääntyä asuintalojen keskeltä metsikön läpi menevälle kävelytielle, ohittaa keskeneräinen asuntoalue, kuunnella lähdeveden solinaa, omia askeliaan tällä ihanalla lumella.
Älä tule, plussakeli, pysy poissa.
Askelten ripeys tai huono kunto, yhtä kaikki oli niin kuuma jo ennen puolta väliä, että isän hiihtopipo piti tunkea takin taskuun. Aurinko nauroi suloisesti minulle päin naamaa, kun palasin takaisin kohti kaupunkia (vaikka maalaiskunta jäi historiaan, on vanhalla Saarijärventiellä vielä Jyväskylä-kyltti hakatalojen jälkeen). Palokkajärvellä tummat hahmot pilkillä, hiihtämässä tai kävelemässä. Löylyjoki ei ole vieläkään kokonaan jäässä, tokko jäätyykään. Löylyjoen suulla auringon hehku häikäisi kuin hellepäivänä, mutta valon välke vapaasta vedestä ja hennosta sulan rajalla kelluvasta jäästä oli aivan postikorttikamaa.
Vanhalle leirintäalueelle johtavalta rantapolulla talvikauneus vain jatkui, lumisten puiden katveessa. Rantasaunalla avantouimareita, pari metriä isosta avannosta oli pienempiä reikiä, kun pilkkijät ahkeroivat tyytyväisen näköisinä haalareissaan.
Kun kotona saunan jälkeen venyttelin, osui silmään André Kertészin valokuvakirjan selkämys. Muistin toisen kävelyn, sateisessa Bradfordissa kauan kauan sitten. Silloin kävely vei minut valokuvamuseon näyttelyyn, josta vieläkin muistan mustavalkoisen kuvan tulppaanista maljakossa pöydällä.
Älä tule, plussakeli, pysy poissa.
Askelten ripeys tai huono kunto, yhtä kaikki oli niin kuuma jo ennen puolta väliä, että isän hiihtopipo piti tunkea takin taskuun. Aurinko nauroi suloisesti minulle päin naamaa, kun palasin takaisin kohti kaupunkia (vaikka maalaiskunta jäi historiaan, on vanhalla Saarijärventiellä vielä Jyväskylä-kyltti hakatalojen jälkeen). Palokkajärvellä tummat hahmot pilkillä, hiihtämässä tai kävelemässä. Löylyjoki ei ole vieläkään kokonaan jäässä, tokko jäätyykään. Löylyjoen suulla auringon hehku häikäisi kuin hellepäivänä, mutta valon välke vapaasta vedestä ja hennosta sulan rajalla kelluvasta jäästä oli aivan postikorttikamaa.
Vanhalle leirintäalueelle johtavalta rantapolulla talvikauneus vain jatkui, lumisten puiden katveessa. Rantasaunalla avantouimareita, pari metriä isosta avannosta oli pienempiä reikiä, kun pilkkijät ahkeroivat tyytyväisen näköisinä haalareissaan.
Kun kotona saunan jälkeen venyttelin, osui silmään André Kertészin valokuvakirjan selkämys. Muistin toisen kävelyn, sateisessa Bradfordissa kauan kauan sitten. Silloin kävely vei minut valokuvamuseon näyttelyyn, josta vieläkin muistan mustavalkoisen kuvan tulppaanista maljakossa pöydällä.
Olipa virkistävää seurata ajatuksissaan kävelyäsi! Siitä on kauan, kun olen viimeksi tuon lenkin kävellyt, enkä kaiken kaikkiaankaan ole sitä kovin monta kertaa tehnyt. Lähteeltä hain joskus vettä, vaikka hanavedessä ei kai ollut mitään vikaa.
VastaaPoistaOlen joskus katsellut ihmeissäni noita avantouimareitten avannon lähellä pilkkiväisiä. Kaipa jää sitten kestää, vaikka vieressä onkin keinotekoisesti auki pidettävä suuri avanto. Itse en ottaisi riskiä.