Saavuin Nummelaan bussilla, junailtuani ensin kotoa Jyväskylästä Helsinkiin. Sehän tässä pätkittäin reissua tehdessä on, että saan aina alkajaisiksi matkustaa edellisen retken päätepisteeseen, missä se nyt sattuukaan olemaan. Nummela toivotti minut tervetulleeksi reippaalla sadekuurolla, mutta onneksi pisarat vähenivät jo ensi kilometrien aikana. Tein pikku kiekauksen Huhdanmäen kautta, sillä suorempaa jalkamiehen reittiä en keksinyt Enäjärven eteläpuoliselle hiekkatielle. Nummela on todellakin suunniteltu autoilijoille. Onneksi se unohtui pian, sillä aurinko kuivatteli nopsaan niin maisemaa kuin nopeasti turhan lämpimiksi käyneitä gorevaatteitani. Sain kävellä ihan aidossa ja avarassa maalaisidyllissä, peltoaukeiden keskellä. Enäjärvi oli kartalla lupaavan lähellä. Lusilantie ei kuitenkaan kaartanut niin lähelle Enäjärveä, että olisin saanut nauttia järvimaisemista. Sain tyytyä yhteen vehreään, liki umpeen kasvaneeseen puroon. Lusilan kylätalo. Kylätie toi minut tietenkin Kylätalolle....
Kommentit
Lähetä kommentti