Merellistä Helsinkiä

Th. Deckerin piirtämä huvilaKävellen Helsingissä-esitteestä löytynyt 7 kilometrin "Kauppatori-Kaivopuisto-Eira" -kierros lupasi merellisten kaupunginosien tuulia. Lauantai-iltapäivän loppupuolella näin Kauppatorin laidalta vilauksen perinnepurjelaivoista Eteläsatamassa, kun silakkamarkkinoiden kojuja jo purettiin. Siinä oli ajankohtaisekstraa esitteen torin tienoille listaamien kohteiden lisäksi.

Torilta matka jatkui etelään, poiketen Saksalaisen kirkon kautta Tähtitorninmäelle. Haaksirikkoisten patsaalta (1898) merinäköalan blokkasi Olympiaterminaalille parkkeerannut Siljan risteilijä, joten esitteessä mainittu NJK:n paviljonki ei Valkosaarelta näkynyt. Poimin ohimennen omenan puiston laidalta evääksi.

Kaivopuistoon tullessa oli vastassa pieni työmaa, mutta ihmettelin myös vetoketjulla varustettuja vihreitä "säkkejä", jotka oli asetettu kadunvarteen istutettujen nuorten puiden suojaksi. Ilmeisesti citykaneja vastaan?
Kaivohuoneen vastapäätä majaileva Kalastava karhu-veistos (Bertel Nilsson, 1916) puolestaan oli saanut ties mistä rakennustolpista järeämmät suojaukset ympärilleen. Häkkikarhu siis nykyään.
Reitti johdatti pitkälti lähetystöjen hallitsemien somien talojen ohitse - kuten ylinnä olevan kuvan keltaisen puuhuvilan. Sitten tuli varsinainen merellinen Helsinki, kun tie vei pitkin Kaivopuiston rantaa ja maisemana oli niin Suomenlinnaa, tyynehköä merta ja läheisiä saaria, kuten Uunisaari. Koska iltapäivä oli jo pitkällä, en pysähtynyt tauolle Café Ursulaan tai Meritorin viereiseen ulkoilmakahvilaan, vaan jatkoin laskevan auringon seurassa kohti Eiran upeita huvilakatuja.

Nykyisin yksityisenä palvelutalona toimivan upean Villa Ensin (Selim A. Lindqvist 1912) kohdalla kannattaa pysähtyä katsomaan myös Harald Sörensen-Ringin kauniita veistoksia ja oven suun reliefejä. Yhdellä parvekkeella oli minkkiturkki tuulettumassa...

Jo Engelin aukiota lähestyessä hiljensin askeleitani. Pääosin jugendia henkivissä rakennuksissa riittää katsottavaa tällä alueella, missä kadunvarsille on pysäköity useampikin Jaguar. Laivurinkatu 23:n Villa Johanna (1906) on yksinkertaisesti huikea yksityiskoti! Huvilakadun ja Huvilakujan tulen ehdottomasti katsastamaan ajan kanssa toisen kerran.

Paluumatkalla keskustaan voi pysähtyä Korkeavuorenkadulla esimerkiksi Designmuseossa, joten kävely kannattaa ajoittaa sellaiseen aikaan, kun ovet ovat auki. Itse koin ulkosalla hetken taide-elämyksen: Johanneksen kirkon vierustalla pari mustapukuista neitoa harjoitteli yksinkertaista tanssiaskelta leveät helmat hitaasti heiluen.

Kasarmintorin kohdilla yritin paikallistaa kartan kohteen 49 eli Korkein hallinto-oikeus, suomalaisesta marmorista rakennuksen, mutta kartan pallero on lipsahtanut väärään kohtaan eli Rakennusviraston paikkeille. KHO onkin torin toisella laidalla eli Fabianinkadulla.

Tämä kävelyreitti on oikein mukava, mutta reittiopas voisi vielä tästäkin parantua. Karttakuvassa kadunnimet ovat hyvin pienellä präntillä ja välillä jouduin tarkistamaan, mistä olisi pitänytkään jo kääntyä; luonnossa välimatkat olivat hämmentävän lyhyitä. Niinpä olisi pitänyt kulkea vielä hitaammin ja huomata verrata ajoissa kartan numeroituja palleroita seuraavilla sivuilla olleisiin selityksiin. Etenkin kun reittiviiva ei mene aina ihan niiden numeroitujen kohteiden vieritse. Silti: antoisa tapa tutustua eteläiseen Helsinkiin. Kiertoajaksi suosittelen vähintään 4-5 h, mikä sallisi myös pidempiä taukopysähdyksiä reitin varrella.

Kommentit

Suositut tekstit