Siirry pääsisältöön

Sammaleenvihreä Touruvuoren luontopolku

Touruvuori sijaitsee Palokassa, muutaman kilometrin Jyväskylän Tourulan kaupunginosasta ja Palokka- ja Jyväsjärven yhdistävältä Tourujoelta pohjoiseen. Liekö näillä "touruilla" muuta yhteyttä toisiinsa? Ainakin se, että sekä Tourulan Tourujoelta että Palokan Touruvuorelta löytyy luontopolku.
Touruvuoren luontopolku alkaa Palokan Pappilanvuoren alueelta, Raivaajantien päästä, mistä heti muutaman askeleen päästä kulkija astahtaa pitkospuita pitkin pienen suolämpäreen läpi.
Kun astun tunnelmalliseen kuusikkoon, tulee tuttu tunne: olen äskettäin kulkenut paria muutakin luontopolkua kuusten katveessa. Suomalaiset luontopolut taitavat useasti kulkea joko tiheiden ja hämärien tai avarammaksi harvennettujen kuusimetsien kautta. 
Sitä voi miettiä, millaisten puiden vallitsema metsä on omaa sielunmaisemaa.  No, ehkä sielunmaisemaa ei ole metsä, tai suo, vaan jokin aivan muu. Reitti yhtyy hetkeksi kuntopolkuun ja kääntyy siitä pitkoksille.
Lenkkipolkujen väliin sijoittuva luontopolun rasti 3 on luontotiedoista paljas. Tässä voi viettää vaikka hiljaisen hetken luontopolkujen opastetaulujen muistolle.
Ja tietenkin voi pysähtyä katsomaan suloista sammalta ihan läheltä. Puronvarsimetsän kosteudessa sammalet voivat hyvin. Ylitän leppoisasti virtaavan puron kapeaa siltaa pitkin, sitten polku alkaa nousta. 
Rinteessä yläpuolellani on laudankappaleista kyhätyn majan jäänteitä ja viheriän sammalmaton suojaamia kivenlohkareita sekä kalliota. Maata peittää kuusenneulasten täplittämä sammal.
Kalliolla, polun tuntumassa suuren männyn suojassa yrittää sitkeästi kasvaa myös pienen pieni tammentaimi. Onko joku tipauttanut tammenterhon kulkeissaan?
Iloiset haavanlehdet ovat myös laskeutuneet pehmeään sammalikkoon nauttimaan syysauringon viime säteistä ennen iltaa. Jossain haukahtelee koira, toinenkin. Vastaantulijan kädessä roikkuu sienisaalista täynnä oleva pussi.
Polku alkaa kohota yhä jyrkemmin. Kuusten rungot luovat harmaudessaan hienon kontrastin Touruvuoren rinteiden sammalien peittämälle kivikolle, joka tässäkin lienee Muinais-Päijänteen rantakivikon jäänteitä.
Alkaa reitin porrasosuus: useammatkin hyvin jyrkät rappuset tuovat askel askeleelta lähemmäs Touruvuoren huippua (201 m). Touruvuoren laella ei kuitenkaan ole tilan tuntua, sillä opastaulu on puiden keskellä. Vähän ennen huippua kalliolta voi nähdä pilkahduksen maisemista, mutta hieman enemmän näkee alas laskeuduttaessa.
Polun varressa on suuri siirtolohkare, jonka päälle kavuttuaan (kiitos tikkaista!) voi erottaa mäntyjen lomasta Palokkajärven ja sen takaa Jyväskylän maamerkeistä ainakin Viitatornin.

Touruvuoren luontopolku on pääosin merkitty suorastaan erinomaisesti punaisin maalimerkein; vain parin siirtolohkaretta seuraavan rastin välillä on maalitäpliä niukalti, mutta kauas erottuvat rastitaulut pitävät oikealla polulla. Sinitiaiset pyrähtelevät ja lurittelevat musiikkia iltapäivän ratoksi. Nekin taitavat viihtyä sammalmetsissä!

Kommentit

  1. Mistä löydät näitä luontopolkuja? - Aion kävellä jälkiäsi kunhan pääsen taas Jyväskylään.

    VastaaPoista
  2. Jyväskylän kaupungin nettisivuilta löytyy kätevästi lähitarjonta: http://www.jyvaskyla.fi/ymparisto/polut

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…