Siirry pääsisältöön

Turku: neliskanttista taidetta - BOX

Turku ei ole vielä talviasussa, kun lähden etsimään kaupungin keskustasta neliskanttista kadunvarsitaidetta. Kaksikymmentäviisi perusharmaata sähkökaappia on saanut koristuksekseen BOX-teossarjan taidetta kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi.


Teosten takana ovat taiteilijat Kati Immonen ja Minna Maija Lappalainen; BOX on Turun taiteilijaseuran tuottama, yhteistyössä Turku Energian kanssa. Puolalankadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa, kävelykadun puolella sähkönjakokaapin kyljessä voi tarkastella upeita vihreitä kaakeleita, lukea tiilenpäitä tai
etsiä syksynpunaisten villiviinien lomasta kurkistavia ikkunoita. Kävelen seuraavaksi Yliopistonkadulta Aurakatua ylös Taidemuseolle, mistä pitäisi löytymän kaksi taidekoristeltua sähkökaappia.
Hauska, mitä erilaisimpia hauveleita ikuistanut "Koiratapetti" koristaa sähkönjakokaappia Taidemuseon massiivisten kiviportaiden vasemmalla puolella. Kaappiteoksia pitäisi kuitenkin olla näillä tienoin kaksi, joten kierrän museota ympäröivän puiston ja etsin toista, tuloksetta. Poikkean lopulta museoon kysymään, onko siellä tietoa toisesta koirakaapista.
No ei ole, mutta kärsivällinen lipunmyyjä etsii netistä muistamani listauksen taidekaapeista ja paljastuu, että molemmat teokset ovat teemalla "tapettikuvio puistossa käyvistä koirista". Vasta sitten hoksaan, että kaksi ihan vierekkäin olevaa, samalla idealla koristeltua sähkökaappia ovat erillisiä teoksia! Jaahas. Lohdutukseksi pysähdyn museon viehättävään Victor-kahvilaan, erinomaisen tuoreen kanelipullan houkuttamana. Täällä neliskanttimuoto löytyy ikkunan lumihiutalekoristeesta.
 
Valun Aurakatua alas kohti toria. Seuraava BOX-teos löytyy aivan torin yläpuolella, läheltä ortodoksikirkkoa - kulmauksesta jossa aikoinaan sijaitsi vuonna 1920 perustetun Turun yliopiston (siitä kadun nimi) käytössä ollut, entisen Phoenix-hotellin rakennus. Siihen saakka, kunnes rakennus vuonna 1959 purettiin. Talvisilla vanhoilla valokuvilla leikittelevä teosta ei ole kiinnitetty vain sähkökaapin molemmille pitkille sivuilla, vaan myös kaapin harjalle.
Torin yläpuolen maisemia pääsee tarkastelemaan seuraavassa valokuvateoksessa, joka on Yliopiston- ja Kauppiaskadun kulmassa. Nämäkin kaksi jakokaappia kannattaa katsastaa molemmilta puolilta. On mielenkiintoista nähdä, miten seutu on aikojen saatossa muuttunut.
Suuntaan seuraavaksi Aurajoen rantaan, Läntiselle Rantakadulle. Ylläoleva lahjalaatikko ei suinkaan ole BOX-teos, vaan kauppaliikkeen viehkon epäkaupallinen mainoskyltti...
...ja Linnankadun kirjaston viereisellä aukiolla Torikokous-mielenilmausteltan seiniä vasten taas piristetään ohikulkijoita ylistyskylteillä: YOU ARE GREAT / Sinä olet UPEA.
Rantakadun ja sitä risteävien katujen kulmauksissa on useampikin läheisten rakennusten koristekuvioilla tuunattu sähkökaappi. Poikkean rannasta hetkeksi kaupungintalon ja matkailuinfon edustan pihakulmaukseen, missä arkkitehtiopiskelijoiden Pudelma-paviljongin ympärillä on peräti kolme sähkökaappiteosta. Ensimmäisessä komeilee Suomen Joutsen -aluksen hahmo,
toisessa Turun linna ja kolmannessa kirmaavat Paavo Nurmet. Vasta läheltä katsoessa hoksaa, että kaikkien näiden varjojen takana on jäkälätausta!
Korttelin verran ylempänä, torin laidalla ja Svenska Teaterin seinustalla on klassisempaa taidetta, alas vajonneita pylväiden ornamenttikoristeita.
Palaan takaisin Aurajoen rantaan. Täältä löytyy vielä jokunen BOX-teos, kuten tämä kasviaiheinen työ.

Palaan kävelysiltaa pitkin joen eteläpuolelta tyhjin toimin, etsittyäni teatterin nurkilta sähkökaappiteosta (joko en vain nähnyt sitä tai sitten se on otettu pois). Olisiko tässä harmaassa sähkökaapissa kenties ollut BOX-teos?  Joka tapauksessa, taiteeton sähkönjakokaappi näyttää aika aneemiselta tämän kävelyn jälkeen...

25 sähkökaappiteosta ei ihan tullut täyteen... Ei se mitään. On aika lepuuttaa silmiä pyöreämmissä muodoissa.  Katutaidekävelyn päätteeksi astelen Cafe Artin kahvikeitaaseen nauttimaan täydellisen taiteellisen ja upean makuisen kahvin, jonka pinta on kuin siveltimellä koristeltu ja maku samettia.


Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…