Jyväskylä: Martti Korpilahden polulla

Kävelen Viitaniemen rantoja punatiilisen vesilaitoksen viereen, mistä alkaa Martti Korpilahden polku. Polku käsittää Viitaniemen pintavesilaitokselta Löylyjoelle kulkevan kävely/pyörätien ja metsäpolun, joka seurailee Tuomiojärven rantaa. Nimikyltti reitille paljastettiin keväällä 2012.
Martti Korpilahden muistomerkki Jyväskylän Lounaispuistossa
Keski-Suomen maakuntarunoilijaksi tituleerattu Martti Korpilahti (1886-1938) on ilmeisesti kuljeskellut näissä maisemissa, koska polku sai nimensä häneltä. Tämä kuorolaulusta innostunut musiikkimies oli ammatiltaan opettaja, jonka tunnetuin työ lienee sanoitus Keski-Suomen kotiseutulauluun: Männikkömetsät ja rantojen raidat / laaksojen liepeillä koivikkohaat / ah polut korpia kiertävät kaidat... Martti sai kuitenkin nimikkopolkunsa kaupungista, ei korpien kätköistä. 
Useimmat soutuveneistä ovat rannassa ja melkein kaikki niistä on käyttöä varten käännetty. Nyt olisi mitä mainioin soutelusää tyynellä Tuomiojärvellä, mutta vain harva veneilijä on liikkeellä. Kun oikein siristän silmiäni, erotan kaukaa vastarannalta, metsien välistä, Haukkalan omakotitaloalueen valkoisena hohtavan rykelmän.
Polun oikealla puolella kohoava, Taulumäelle johtava harju on nyt avaramman oloinen kuin parisen vuotta sitten. Metsästä on harvennettu erityisesti nuorta pihlajaa, joten rinteillä risteilevät metsäpolutkin erottuvat nyt varpujen seasta hyvin. Alkaa heti tehdä mieli poiketa harjun laelle, mutta maltan mieleni.
Tuomiojärven uimarannan seutu alkaa vähitellen hiljentyä. Pari melojaa on meloo kajakkejaan hissukseen kohti Melanvilauttajien kanoottivajaa ja muutama rantalentiksen pelaaja nauttii tuulettomasta pelisäästä. Palautan polulle singahtavan lentopallon takaisin hiekkakentälle.
Entisen Tuomiojärven leirintäalueen portit repsottavat auki. Toivottavasti nykyään Kivelänrannan nimellä tunnetulle alueelle jääneitä puita ei kovin rajusti kaadeta, kun täällä joskus tulevaisuudessa alkaa  rakentaminen.
Jos Kivelänrannan havainnekuvat pitävät paikkansa, ylärinteessä kiemurtelee aikanaan pitkänomainen kerrostalo, mutta sen eteen pitäisi jäädä avaraa tilaa. Kuka muistaa tämän nurmen täynnä telttoja ja asuntovaunuja tai Tuomiorockin keikkaväkeä?
Hiekkarannan edessä eivät kesällä pilkota avantouimarien poijut, vaan veteen on rajattu alue kajakkipoololle. Harmi, että sitä ei olla juuri nyt treenaamassa!
Viereisestä Tavinsulan vuokraamosta saa alleen kanootin tai kajakin myös kevyempään melontaan. Huokaus. Tuomiojärvi välkkyy kutsuvana ja olisi mukava poiketa meloen Löylyjoen kautta myös Palokkajärvelle, mutta kajakit ovat onneksi kahleissa...
Sorsaporukka uiskentelee rantavedessä. Saavutan metsän suojissa kulkevaa rantapolkua pitkin Löylyjoen ja samalla Martin polun päätepisteen; aika kääntyä takaisin.
Paluureittiä voi varioida alkumatkasta kääntymällä rantapolulta ylös loivaa rinnettä. Entinen pihapiiri on lähes umpeen kasvanut, mutta kun alueen rakentaminen alkaa, tullee myös tänne taas asutusta. Komeita lehtikuusia ei missään nimessä saa kaataa!
Laskeudun koivikon reunaa pitkin Saarijärventien laitaan, mutta käännyn kohta metsän halki takaisin kohti Tuomiojärveä, seuraten leirintäalueen entisen aidan viereistä polkua.
Kuusien juurella kasvaa valtavasti ketunleipiä, mutta sieniä ei juuri näy. Maistan vielä metsävadelman maun suussani, joten en puraise kolmilehtistä.
Tuomiojärvi Camping oli kolmen tähden leirintäalue. Leirintäalueen muistona jäljellä ovat autioina entinen vastaanotto- sekä kahvilarakennus; rannan rakennukset ovat onneksi vielä ainakin avantouimarien ja melojien käytössä.
Palaan takaisin rantaan ja Martti Korpilahden polulle. Tuomiojärven uimarannan kohdalla hymyilen taas kerran vessarivistölle, jonka peittävä (oletettavasti laiton) maalaus on valloittava, toisin kuin melojien kanoottivajana palvelevaa puurakennusta sotkevat töhryt.
Aurinko vetäytyy enemmän tai vähemmän pilviverhon taakse. Ilta-aikaan täällä saa nauttia ilta-auringosta, aamuisin vastarantaa kirkastavasta valosta. Kuinkahan kauan tämä rantareitti on kantanut Martti Korpilahden polun nimeä? Kiva, että polku on saanut viimeinkin kyltityksen!
Alkuillasta Viitaniemen kärjestä kantautunut rummutus on vaiennut, iltauimareita on jäljellä vain muutama, eikä Jyväskylän seurakunnan omistamaan Lehtisaareen ole enää soutuvenetrafiikkia. Laajavuoren hyppyrimäki siintää vastavalossa Tuomiojärven toiselta puolelta ja vaikka mäkihyppy on harvojen laji, olen hyppyrin siluettiin niin tottunut, että sen puuttuminen tuntuisi oudolta. Ah, kotiseutua muistoineen...

Kommentit

  1. Kauanko tämä kävelyretki kesti? Luin postauksesi tuoreeltaan ja samana päivänä ajelin keskustaan, huomasin tuon Martti Korpilahden polku-viitan:) Tuli iloinen mieli, en olisi kiinnittänyt siihen huomiota ellen olisi lukenut postaustasi. Minulla on toisinaan vähän aikaa ja olisi kiva tietää, kauanko joku reitti reippaasti kävellen kestää kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martti Korpilahden polku (vesilaitos-Löylyjoki) on kartan mukaan noin 1,6 km pitkä rantareitti. Kävelyvauhti on aika yksilöllinen juttu, joten voinet tuon perusteella arvioida :)

      Jyväskylässä http://kartta.jkl.fi/ sisältää Mittaa etäisyys-toiminnon, joka antaa apuja kävelymatkan ja -ajan miettimiseen.

      Pysähtelen itse kävelyretkillä räpsimään kuvia ja kävelyvauhtini vaihtelee myös fiiliksen mukaan, siksikään en tapaa heittää mukaan edes noin-kävelyaikaa.

      Poista
    2. Totta, ihan fiiliksistähän se riippuu:) Käytän yleensä sivua idd.fi reittien mittailuun, sekin antaa kohtuuhyvän arvion. Pitää kokeilla tuota antamaasi linkkivinkkiä myös.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi