Siirry pääsisältöön

Multia: Joensuonkankaan luontopolku

Ensilumi on laskeutunut Multian metsiin runsaampana kuin kotimaisemiini; Jyväskylässä maata peittää vain hyvin ohut lumipeite. Sahrajärven lähitienoilla sijaitseva Joensuonkankaan luontopolku (tai patikkareitti, niin kuin sitä toisaalla kutsutaan) lupaa viedä meidät aarnialueelle, joka on ollut osin suojeltu jo 1950-luvulta saakka. Ihanaa, ei hakkuualueita tiedossa!
Lähtöpaikan opasteessa kerrotaan aarnialueen kasveista ja eläimistöstä, mutta tällä kelillä ei juuri sammalia pääse tähyilemään. Edessä lienee enemmänkin tunnelmallinen metsäkävely vanhojen puiden katveessa. Pieni taival havumetsää tuo meidät komean muurahaispesän luo. Pesän arvellaan olevan satoja vuosia vanha, eikä se ole ainoa laatuaan näillä main.
Kun astumme suolle, valo suorastaan räjähtää silmille! Mikä huikaisevan kaunis maisema, yöpakkasen jäljiltä kimaltelevat oksat ja taivaallinen valo!
Aurinko on noussut vasta niin vähän aikaa sitten, että sen lämpö ei ole ehtinyt sulattaa huurteisten oksien hentoja lumihiutaleita. Olen sekä lumoutunut että hämmentynyt. Vielä äsken olin keskellä syksyä keltaisine lehtineen ja nyt olen astunut suoraan huumaavan kauniiseen talveen.
Ikivanhaa puustoa riittää, samoin kerrankin saa nähdä roppakaupalla keloja ja kilpikaarnapintaisia, rotevia mäntyjä.
On todellinen onnenpotku, että joku reitin tunteva henkilö on käynyt tarpomassa luontopolun reitin meitä ennen. Tätä luontopolkua ei nimittäin ole merkitty tavalliseen tapaan maalimerkein, joten ilman avuliasta jalanjälkien jättäjää (todennäköisesti edellisenä päivänä) ei polkua lumen alta erottaisi. Jatkuuko polku suoraan eteenpäin, minne yhdet jalanjäljet vievät?
Tämä on kuin kulkisi joulumaassa. Tuntuu aivan uskomattomalta kokea näin yllättäen mitä kaunein talvimaisema! Enää pitää haistella, minne polku menee. Mukana oleva pieni vainukoira ei oikein hoksaa, mistä on kyse, mutta oma vainumme johtaa meidät oikeaan suuntaan.
Pitkänhuiskea kelo on ehkä hieman epämuodostunut, selkä vänkyrällä notkolla, mutta siitä huolimatta puu töröttää ylpeästi pystyssä kuusien keskellä. Mitä siinä tuijotatte!
Haen lähistöltä katseellani erikoista kuusta, jonka kyltti ilmoittaa olevan näillä tienoilla. Silmiini ei osu mitään tavallisesta poikkeavaa. Höh. Kunnes tajuan katsoa alemmas. Sillä tämä ei ole muurahaispesä, vaikka kumpu ensivilkaisulla aika samanlaisella näyttääkin. Mitähän lumen alla on?
Lumen alta paljastuu pienellä harjaamisella pöytäkuusi! Pöytäkuusi (tapionpöytä) on hassu matalakasvuinen, latvaton metsäkuusi, joka ei juuri osaa kasvaa ylöspäin. Toivottavasti puupolo ei häiriintynyt pahasti siitä, että kaivoimme sen esiin. Seuraavalla luontopolun rastilla lumen alla on piilossa narun rajaama jäkäläalue, mutta jätämme siinä kohtaa lumet rauhaan.

Polulla pysyminen on hankalaa talviaikaan, jos reittiopasteita ei ole eikä satu olemaan edes tarkkaa karttaa matkassa. Yksien jalanjälkien perässä tarpominen on parempi kuin ei mitään, mutta kaivan varmuuden vuoksi kännykästä esille summittaisen kuvan Joensuunkankaan alueesta nähdäkseni, mihin suuntaan polun pitäisi mennä. Toisaalta aina voisi palata omia jälkiä takaisin, joten todellista eksymisen vaaraa ei tällä noin kolmen kilometrin polulla ole.
Sitä paitsi, täällä on niin kaunista! Aurinko, huikaisevan sininen taivas ja lumen notkolle painamat nuoret puut...
On vaikea uskoa, että nyt on lokakuu eikä helmikuu; valo on kuin kevättalven alati pitenevää eikä loppysyksyn riipaisevan lyhyttä, vain hetken välähtävää valoa.
Jäljet johtavat lopulta takaisin ensimmäisenä kohtaamamme suon laitaan. En ole ikinä törmännyt näin hauskaan kylttiin luontopolulla... Kyltittäjällä on oikeasti ollut huumorintajua! Tästä on enää tepasteltava pikku suolämpäreen yli takaisin autotien varteen. Kuinka upea kokemus tämä retki, joka muuntui syysretkestä talviretkeksi!

Kommentit

  1. Haa, Multian korvet ne tuttuja on! Siellä on muuten aina lunta enemmän kuin muualla, vedenjakaja-aluetta.
    Upea reittikuvaus ja hieno päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että ainakin Jyväskylässä ropisi tänään sade, joten nuo ensilumet ovat nyt muisto vain...

      Poista
  2. Talven kauneutta kerrakseen polun varrella. Onpa siellä ollut lunta! Ovat varmaan jo sulaneet kun tuli niin lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisi voinut siirtyä jo sujuvasti talveen ;)

      Poista
  3. Hieno päivä vaellukselle.
    Multialla tosiaan on aina reippaammin lunta ja myös Keski-Suomen korkein paikka. Kiiskilänmäellä on tornikin, jonne olen muutaman kerran kavunnut.

    Nyt sataa vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runsas lumi oli iloinen yllätys, tiedänpä ensi kerralla odottaa! Jahka sitä valkoista taas tulee... Pistäydyin itsekin samalla reissulla Kiiskilänmäen tornilla, kun hoksasin sen olevan niin lähellä. Hieno paikka!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…