Siirry pääsisältöön

Konnevesi: Koskireitin kulttuuri- ja luontopolku

Konnevedellä on muitakin luontoaarteita kuin tulevan kansallispuiston alue. Konneveden koskimaisemiin saa tuntumaa jalkaisin Koskireitin kulttuuri- ja luontopolulla, jonka aloituspaikka on kuululla kalastuspaikalla, Siikakoskella. Tämän retken tein marraskuisena päivänä, jolloin koskella oli tavattavissa useampikin koskikara. Auringon kultaamassa virtaavan veden maisemassa, lintujen pyrähdyksiä katsellessa meinasi ihan unohtua, että tulin polkua etsimään.
Aivan Siikakosken äärelle olisi voinut jäädä istuskelemaan myös upouudelle laavulle, mutta kestin houkutuksen. Jospa P-paikan infotaululta löytyisi tietoa polusta.
Vai jäisinkö sittenkin tähän, infotaulun kupeeseen, tukkisaksia (ja samalla Konneveden vaakunaa) loistavasti mukailevan taukopaikkapoydän ääreen...
Kappas vain, itse presidentti Urho Kekkonen kävi täälläkin kalassa, vieläpä usealla vuosikymmenellä.
No, Koskireitin kulttuuri- ja luontopolun lähtöpaikka oli P-paikalta jo näköetäisyydellä eli Konneveden tutkimusaseman tienhaarassa, mihin oli ystävällisesti kiinnitetty kartta. Kuten aina ennenkin, otin kartasta varmuuden vuoksi kuvan, sillä kokemus on opettanut että reittimerkinnät saattavat joskus olla polun varrella paikoin heikkoja (tai oma huomiokyky herpaantuu). Silloin kartasta on iso ilo.
Ja sitten viimein matkaan, aluksi Sirkkamäentietä pitkin. Reittimerkkeiksi valjastettuja heinäseipäitä sinisine tappeineen pilkotti tien poskessa, metsän puolella, mutta sinne heinikkoon oli turha lähteä rämpimään. 
Ensimmäisen ison hakkuuaukean kohdalla tuli tien oikealla puolella vastaan Konneveden vaakunalla ja luontopolkua symboloivalla kävyllä varustettu viitta. Ihan mukava heittää hyvästit autotielle, vaikka ajoneuvoja ei kiusaksi asti ollutkaan. Polut ovat nimittäin yleensä teitä hauskempia. Ja kuten ensimmäisessä opastaulussa todettiin, polut olivat esi-isillemme tärkeitä liikkumisväyliä. --- Metsäpolkua kulkiessasi jatkat pitkää perinnettä.

Askel hidastui, kun tie kapeni kärrytieksi, joka oli alkanut jo puskea pajukkoa. Pysähdyin katsomaan vesipisaroiden kimmellystä kuusen- ja koivunoksien kärjissä, hengittämään syvempään loppusyksyn kosteankirpeää ilmaa.
Kun metsäpolku pian hakkuuaukean laidan jälkeen haarautui, ei sinistä opastetta näkynyt, mutta keltainen maalimerkki houkutteli oikeaan suuntaan.
Yhtäkkiä puiden välistä tulvi kultaista valoa. Marraskuinen, matalalta säteitään luova aurinko.
Loppusyksystä lehvästöt ja ruskan värit ovat tyystin kadonneet, mutta kuusikko pitää pintansa, eikä ikivihreä sammalikko petä koskaan. Tällaisessa maisemassa tulee runollinen olo.
Poikospuiden ja kuivemman metsäkaistaleen jälkeen vastaan tuli tie, jonka kummaltakaan puolelta en erottanut reittiopastetta. Kutina oli, että matka jatkuisi oikealle, mutta oli pakko varmistaa. Onneksi tuli otettua lähtöpaikassa kartasta kuva! Aivan, tästä oikealle Autiolahdentietä ja pellon laitaa pitkin, kunnes polku kääntyi vasempaan.
Ennen punaista omakotitaloa tien varressa näkyi taas heinäseiväsviitta ja halkopinon takaa niitä erottui lisää. Taas metsään!
Paitsi että kohta hymy hyytyi. Metsä- tai kaivinkone oli käynyt hommissa kulttuuri- ja luontopolun reitin paikkeilla ja väylä oli muuttunut lievästi sanottuna mutaiseksi. Loikkasin ojan yli nostamaan pystyyn pikkupedoista kertovan opastaulun ja mietin hetken, mitä kautta pääsisin vähemmillä kurakylvyillä eteenpäin. Siirryin mutaurasta muutaman metrin metsän puolelle ja seurasin väylää tovin, kunnes edessä oli taas mukavampaa kulkumaastoa.
Saavuin opasteille, joista selvisi että oikean kautta kiertäen partiomajalle olisi matkaa 1,6 km (+ Taikinainen 0,8 km). Vasemman kautta taasen partiomaja oli vain 600 metrin päässä, joten edessä oli ympyräreittiosuus. Ja soma metsäpolku! Kas, tuossa taitaa olla teeren jätöksiä...
Saavuin aivan upeaan rantakuusikkoon. Taikinainen ei täällä viittaa leipomiseen, vaan se on kosken nimi - siis Taikinaiskoski. Virtaus ei tosin näillä main ole mitään isoa kuohua ja kohinaa, vaan leppoisaa soljumista. Olin nyt koskireitin toisella koskella, Siikakoskesta seuraavalla. Tästä alavirtaan Natura 2000-verkostoon kuuluva koskialue jatkuu vielä muutaman kosken verran aina Liesveteen saakka. Kalastajien paratiisia...
Mutta ei täällä ole hullumpaa kuljeskella kuivallakaan maalla. Että tätä uskomattoman kaunista syysvaloa. Olisipa päivä pidempi!
Suopursut pyydystivät veden rajassa innolla päivän viimeisten valoisien tuntien auringonsäteitä.
Laskusuunnassa olevan aurinko sokaisi minun lisäkseni myös kameran, joka pystyi näkemään maisemassa enää puhdasta kultaa. Huokaus.

Jatkoin matkaa pitkin rannan likellä kulkevaa polkua kohti partiomajaa. Yksi terveen näköinen kuusi oli yllättäen rysähtänyt polun poikki, mutta sen pystyi helposti kiertämään. 
Eikä mennyt kuin hetki, kun maisema vieressäni muuttui. Hiirenhiljaa taivaalle levittäytyneet pilvet valtasivat tilaa auringolta ja lähes peilityyni vedenpinta alkoi enteillä hämärän laskeutumista.
Saavuin lopulta partiomajalle, jonka oven vieressä luki Tervaspartio. Aika hienolla paikalla heillä lippukunnan maja telttasaunoineen! Vaan minun oli syytä lähteä jo takaisin päin, koska päivä oli jo pitkällä. Parasta jättää toiseen kertaan myös poikkeaminen läheiselle Riuttavuorelle.
Syysliukkaat, kosteat pitkospuut kuljettivat minut suomaiseman halki takaisin tuttuun polkujen risteykseen, josta oli helppo palata takaisin pellon viereiselle hiekkatielle. Reittikartalla paluumatka olisi kulkenut muutenkin tuttua kautta takaisin, mutta käännyin heti pellon laidasta, ensimmäisen talon nurkalle tultuani vasemmalle Autiolahdentielle, jota pitkin lähtöpaikkaan pääsi hieman ripeämmin. Aurinko sattui olemaan jo sen verran alhaalla, että kohta olisi tullut otsalamppua ikävä. Ehdin kuitenkin ennen pilkkopimeää takaisin Siikakoskelle. Enpä olisi sieltä tielle lähtiessäni uskonut, miten kauniit maisemat koskireitillä odottavat!

Kommentit

  1. Onko Siikakosken vieressä uittoränni? Muistelen joskus Suomi Meloo-tapahtumassa meloneeni Konnevedellä jotain ränniä alas. Koskireitti se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siikakoskella on uittoränni, joten siitä olet varmasti kosken kivet ohittanut.

      Poista
  2. Aivan mahtavan kauniit järvikuvat! Kyllä Suomen luonto on niin kaunis.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…