Siirry pääsisältöön

Mustavuoren ulkoilualueella, Laukaa

Mustavuoren ulkoilualue Laukaan Lievestuoreella, ihan ysitien vieressä  lienee monelle tutumpi hiihtomaastona, onhan siellä eripituisia hiihtolatuja tarjolla (3 km, 5 km, 9 km) ja pisintä lenkkiä lukuun ottamatta vieläpä valaistuina. Tähän aikaan vuodesta latulumet katoavat vauhdilla ja tekevät tilaa kävelijöiden askeltaa. Luonto ei ehkä ole ihan kauneimmillaan, mutta leveä latupohja on kävelijälle kuin valtatie ja reippaastikin kuljettavissa.
Me lähdimme kävelemään pisintä eli yhdeksän kilometrin lenkkiä. Matkalla saattoi pysähtyä verryttelemään muutakin kuin jalkoja.
Lähellä kahta isohkoista kivistä kasattua pinoa (jotka olivat kuin portti) olisi voinut kääntyä vitosen lenkille, mutta jatkoimme edelleen matkaa. Suuri hakkuuaukea aukeni ympärillä. Eiköhän täälläkin kevät virkistä maisemaa somemmaksi.
Laukaan ulkoilureiteillä on aina tullut vastaan loistavia opasteita, niin täälläkin. Reitit on erinomaisesti merkitty ja viitoitettu ja jopa etäisyys kodalle ja laavulle kerrotaan superhyvin. Harvinaista!
Maa jalkojen alla oli ollut pääosin sulaa, mutta sitten edessä oli kokonaan lumen peittämä pätkä. Hetki talvea kevään keskellä. Tuntui oudolta, kun kaupungissa oli ehtinyt jo tottua täysin lumettomiin maisemiin.
Matka sujui seurassa nopeasti ja olimmekin jo pian kodan ja laavun luona, rinteen päällä. Hieno kota, joskin pimeänpuoleinen, kuten ne aina ovat.
Niinpä ei ollut mikään ihme, että laavulla päiväruokaa kypsytellyt, tänne yöksi majoittumaan saapunut retkeilijä kertoi yöpyvänsä mieluummin laavulla. Jospa vaikka saisi katsella tähtitaivasta. Kaivoimme eväät repusta, kypsensimme omat vaatimattomat nakkimakkaramme tulilla ja vietimme yöretkeläisen kanssa miellyttävän turinatuokion retkitarinoiden merkeissä.
Yöpyjä lähti pilkkomaan lisää puita, me keräsimme kamppeemme ja valmistauduimme jatkamaan matkaa. Tänne olisi kyllä helppo tulla yöpymään joskus itsekin, luonnon rauhaan. Mustavuoren toinen nimi kartalla on Majavuori. Majoja täällä ainakin piisaa!
Vaikka laavu onkin korkealla paikalla, ei Mustavuorelta ole avaraa näköalaa alas vesistöön. Lievestuoreenjärvi pilkotti kuitenkin puunlatvojen välistä.
Palasimme takaisin kävelytie/latupohjalle, jolla tuli sulan tienpohjan jälkeen jälleen vastaan luminen osuus. Edelleen outoa, mutta kaipa täällä oli ollut niin varjoisaa ja viileää.
Mustanvuoren korkein kohta jäi taakse ja tie jatkui jälleeen sulana. Vasemmalla puolella oli jo kivasti kasvanutta kuusikkoa, oikealla puolella sinisen kevytaidan takana ilmeisesti istutusmetsää. Voi kuinka odotankaan kevään vihreitä sävyjä! Tällä kelillä maisemat toki näkee paremmin, mutta vehreyden puhkeaminen tekee terää.
Matka joutui kuin huomaamatta, pian reitti kääntyi lähtöpaikkaan. Ohitimme loppumatkasta myös reitin toisen kodan, joka on hyvin lähellä entistä lipeälampea. Mustavuoren ulkoilualueella on kyllä hyvät oltavat - kaksi loistavaa taukopaikkaa ja helppokulkuiset reitit.
Entinen lipeälampikaan ei enää haiskahtanut nenään. Lampi muistuttaa tällä hetkellä enemmän höttöistä suolämpärettä. Palasimme takaisin ysitien viereiselle ulkoilualueen parkkipaikalle. Olipa kivaa vaihtelua päiväkävelylle kaupungissa ja lyhyen ajomatkan päässä Jyväskylästä.

Kommentit

  1. Hiihtolatujen pohjat pysyvät pitkään lumisina ja jäisinä, Onpa positiivista, että lipeälampi ei enää haise. Siitä jäi aina haju autoon kun ajo ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipeälammen löyhkää kesti vuosikausia, onneksi se on nyt ohi.

      Poista
    2. Kyllä siinä tänään vähän tuoksahteli... ei niin pahasti kuin joskus kauan sitten, mutta kuitenkin...

      Poista
  2. Mikä pieneläin on tuossa viidennessä kuvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei villieläin, vaan kävelyretkellä oli mukana myös pieni koira :)

      Poista
  3. Mukavan näköistä liikuntamaastoa.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa käydä tutustumassa myös Konneveden ja Hankasalmen välissä, Sirkkamäki/Pirttimäki alueella Kultavuorella, polku merkitty aika kehnosti mutta Kultavuoren kyllä löytää ja näkemisen arvoinen rotko alueella, rotkon syvyys noin 10-15 metriä la leveys 30-40 metriä ja pituuttakin riittää.

    Kultavuoren päältä hyvät näkö-alat.

    Konnevedeltä Sirkkamäkeen josta kohti Säkinmäkeä noin 4 km ja kääntyy oikealle Talkoo-ahontie, tie kääntyy hyvin jyrkän mäen alta "kanjonista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuu...matkaa Talkoo-ahon tieltä Kultavuorelle noin 700m ja rotko ennen Kultavuoren näkö-alapaikkaa.

      Jos mukana esim. koira niin kannattaa hieman varoa ettei koira putoa rotkoon sillä rotko putkahtaa yht´äkkiä kuusikosta eteen jos osuu rotkon puoliväliin.

      Saman tien päästä alkaa polku joka vie Häähnintuvalle joka retkeilijöille hieno taukopaikka, tuvassa kaasuliesi, makuupaikat 2-4 henkilöä ja valaistus aurinkopaneelilla. Infoa lisää netistä hakusanalla "Häähnintupa".

      Poista
    2. Kiitos paljon Kultavuorivinkistä!

      Häähninmäen tuvalla tuli käytyä ensimmäisen kerran talvella, se on aivan mahtava retkitupa.
      http://jalkaisin.blogspot.fi/2015/02/talviretki-haahninmaelle-konnevesi.html

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…