Haikan huminaa

Kävelen Säynätsalossa Parviaisentieltä Louhunsalmen sillalle ja käännyn katsomaan taakseni. Teollisuus kukoistaa edelleen, mutta sillä on myös historiansa. Päijänteeseen heijastuvan punatiilisen tehdasrakennuksen ulkoseinässä kiinnittävät huomion kirjaimet JP sekä ahkeroivat työmiehet. Johan Parviaisen (1834-1900) tehtaat on jättänyt nimikirjaimensa tiiliseinään. Puutyö jatkuu edelleen.
Tämä on Jyväskylän saaristokaupunkia (terveisiä Kuopioon!), Säynätsaloa. Luonnontilaisen näköinen Kaijansaari jää vasemmalle puolelle. Jatkan Lehtisaaren ja romanttisesti nimetyn Lemmensillan yli Muuratsaloon. Vasemmalle kaartava kapea tie johtaa Haikkaan, somien talojen ja viehättävien pihapiirien luo. On muumitalomaista leikkimökkiä, notkuvaa omenapuuta, punaista tupaa ja kaunista tiilikaarta punatiilitalon ikkunan yllä.
Minulle lämpimästi suositeltu kahvila (Saaritie 4) ei ikävä kyllä ole auki. Roskiksessa on kuitenkin tämänkesäisiä jätskipapereita, joten kyseessä lie kahvila, joka kenties ei kestitse vieraita enää syyskuun arkipäivinä. Poikkean tieltä Rilluniemeen katselemaan Päijänteen aaltoja. Yksinäinen soutaja puskee loisketta vasten, mutta purjevene etenee pettymyksekseni moottorilla, eikä ilmavoimalla. Rannan puut tekevät vaikutuksen: muhkeita vanhoja petäjiä, pari monihaaraistakin, kuten useampi isommista puista veden äärellä.
Kiitän komeaa päivää ja värejä, jotka jälleen kerran palkitsevat kävelijän. Ja tämä saari sattuu olemaan myös tunnelmallinen kävelykohde.

Paluumatkalla Säynätsaloon havaitsen vielä Saaritien ja Haikantien risteyksestä lupaavan kyltin "Satasarvinen", joka osoittaa korkealle kalliolle. Etenen alkuun jyrkkää polkua (en suosittelisi märällä kelillä!) melko ylös, tiiraamaan pohjoiseen, mutta päätän käydä korkeimmalla näköalapaikalla toisen kerran ja paremmalla ajalla. Kiikarit olisivat poikaa. Satasarvisella on aika lailla kivilohkaretta ja niin paljon puustoa, että näköalojen ihastelu edellyttäisi ehkä muutaman rungon silpaisua? Mutta sieltä täältä maisemanpilkahdusta piisaa.
Valo korostaa kauniisti sammal- ja jäkälämättäitä. Taidan palata tukevampien jalkineiden kanssa, eikä alastullessa olisi yhdestä kävelysauvasta haittaa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Cotswold Way: Cleeve Hill - Leckhampton Hill