Siirry pääsisältöön

Kolvananuuro

Noin puolen tunnin automatkan päässä Joensuusta pääsee hieman vaativammalle kävelyreitille, Kolvananuuron rotkolaaksoon. Jalassa on syytä olla tukevat kengät, eikä vaellussauva haittaisi ainakaan silloin, kun maa on märkä. Viitisen kilometriä kuulostaa ehkä lyhyeltä, mutta muutama tunti menee kulkiessa aivan huomaamatta.

Lähden liikkeelle Matovaaran parkkipaikalta (P-paikan varustus: penkit, siisti huussi ja infotaulu) myöhään iltapäivällä, kun pilvien takaa esiin tullut aurinko innostuu taas kirkastamaan maiseman värejä. Sammaleisen kuusikon ja nuoren lehtimetsän jälkeen opasteet ohjaavat rinnettä alas Pienelle Koirilammelle, missä vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Metsän kuvajaiset heijastuvat tyyneen veteen. Vasemmalla puolella kohoaa upea viisto, jyrkkä sammalikkorinne suorine kuusineen.
 Huolletulle tulipaikalle olisi mukava jäädä eväitä nauttimaan, mutta koska valoisaa aikaa on rajallisesti, jatkan kulkua pitkin rotkon pohjaa, puroa seuraten. Oranssein maalitäplin merkitty polku muuttuu yhä louhikkoisemmaksi ja kulku hidastuu, mitä kapeammaksi kiviuoma käy. Kivien lomasta kuuluu hauskaa puron solinaa.
 Astun juurakolta ja kivenlohkareelta toiselle ja kiittelen sitä, ettei nyt sada.  Askelkivet ovat toisinaan kosteita ja kulkiessa on oltava varovainen. Opastetauluja kasveista ja eläimistä on melko tiheässä. Täällä on kanadanmajavaa ja lepakoita, erilaisia saniaisia ja ties mitä kasveja, joista en ole aiemmin kuullutkaan. Alueen geologiaa ja muinaishistoriaa selvitetään myös havainnekuvien avulla.
Sen sijaan tälle mystiselle "Pyhän raja"-tekstillä varustetulle vanhanmalliselle hakaristille ei ole selitystaulua. Kiveä ja louhikkoa riittää niin jalkojen alla kuin toisinaan rinteessä louhikkovalumana.
Kolvananuuron vasemmalla, koillislaidalla paljastuvat lopulta puiden lomasta jotakuinkin pystysuorat, korkeat kallioseinämät. Huimaa! Pian sen jälkeen polku ylittää puron uoman ja alkaa kapuaminen hienon rotkon pohjalta ylös, takaisin lähtöpaikkaa kohti.
Polku kulkee alkuun hilpeästi jyrkän rinteen reunalla, mutta silti ei hirvitä. Hiki kihoaa otsalle, kun kapuan yhä ylemmäs. Kaivaako vesipullo repusta nyt vai vasta päätepisteessä... Kun polku sitten levenee ja silmät voivat paremmin tarkkailla myös polun vieriä silloinkin, kun en ole pysähtynyt, löytyy jokunen sienikin tuliaisiksi. Tatinkerääjät ovat tosin ehtineet edelle ja putsanneet herkkutattinsa polun laitaan. Kaipa niitäkin vielä syvemmältä metsästä löytyisi, mutta toisaalta, tällä luonnonsuojelualueella kehotetaan pysymään polulla.

Mikä mainio metsäretkipäivä! Iso kiitos Metsähallitukselle näistä hoidetuista reiteistä taukopaikkoineen. Mikäli reittejä ei pidettäisi kunnossa ja huollettaisi, olisi näissä hienoissa luontokohteissa ikävä kyllä huomattavasti roskaisempaa ja tulipaikkojen ympäristössä rajusti kaarnavaurioita sekä hätäpäissään nuotiopuiksi kaadettujen puiden jämiä. Toivottavasti Metsähallituksen rahoitusta ei nyt jouduta leikkaamaan niin pahasti, että tällaiset jokamiehenpalvelut eivät kärsisi, sillä viimeinen kärsijä on luonto.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la