Siirry pääsisältöön

Valloittava Joensuu

Hassu puinen kalaveistos lepää penkin yllä metalliputkien varassa ja kenties katselee sivusilmällä kävelykadulta Joensuun torille. Ukko-Muikun on taituroinut Lasse Kuurila, tihrustan kyltistä. Aamutori on hiljainen näin keskellä viikkoa. Käyn muutaman korttelin verran pohjoisemmaksi ja pujahdan komean, korkean kivirakennuksen (koulu?) vierestä Pielisjoen rantaan. Veden pinta ei näytä edes väreilevän. Ruska tenhoaa näin etelässäkin...
Kuljen rantapenkereen kävelytietä aivan sulun vierestä. Arjen vesiliikenne on nyt olematonta. Kun katson ympärilleni, toivon että jostain putkahtaisi vene ja kuljettaja kysäisisi, haluaisinko lähteä tunniksi maisema-ajelulle hienon sään kunniaksi. Vaan toive ei toteudu, jatkan matkaa jalan. Oikealle, sillan toiselle puolelle jää Ilosaari, vasemmalla puolella vieressäni heti petankkikentän takana kohoaa kaupungintalo (torni alla).
Ihan totta, petankkikenttä on jopa merkitty ja muovin alla ilmoitustaululla on  luettavissa osin rypistynyt, säännöt kertaava paperiarkki! Kenttä ei olekaan hullummalla paikalla. Kun jatkan etelään päin, ohitan myös kauniin Pakkahuoneen. Sen edustalla huomaan kulkevani merkityllä Jaamankierroksella, joka on osa Pohjois-Karjalan erinomaista retkeilyreittiverkostoa.
Puistoalueeksi levenevän kävelytien varrelle sattuu myös esimerkiksi joenvarren matonpesupaikka, Joensuun punatiilinen kirkko (alla) laajoine viheralueineen ja lopulta lehtipuuvaltaisen puiston päädyssä Jokiasema, jonka nimeä olen ihmetellyt jo kartasta.
Mikä ihmeen asema? Jokiasema paljastuu veneilijöiden keitaaksi, jossa on myös mm. tilaussaunoja, kanoottivuokrausta ja erittäin mukava ulkoilmakahvila, jonka pöydässä Pielisjoen partaalla minäkin nautin teestä ja tuoreesta pullasta. Onni, että paikka oli vielä tänään auki...Vastarannalla nostellaan tukkeja kyytiin, tuo taitaa olla hinaaja...Aurinko lämmittää mahtavasti, eikä tekisi mieli lähteä mihinkään.
Kävelen vielä puuhuviloiden vieritse kesäteatterin autioituneelle alueelle ja sieltä hiekkarantaisen lahdenpoukaman kautta Kesäjuhlakeskuksen nurmikenttien kupeeseen, kun on käännyttävä takaisin kohti keskustaa. Valo siilautuu kultalehväisten oksien läpi aivan häkellyttävän kauniisti, kun ohitan avaran puiston ja käännyn esplanadimaiselle kadulle puukujineen. Joensuu näytti tänään kauneimmat kasvonsa. Olisinpa älynnyt varata kävelyyn aikaa vielä pari tuntia lisää!

P.S. Turistin toive Joensuun kaupungille: komeiden rakennusten kylkeen selkeät kyltit, mikä talo on kyseessä ja kaupungin karttaan katunumerointia edes vähän, kiitos!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva