Valloittava Joensuu

Hassu puinen kalaveistos lepää penkin yllä metalliputkien varassa ja kenties katselee sivusilmällä kävelykadulta Joensuun torille. Ukko-Muikun on taituroinut Lasse Kuurila, tihrustan kyltistä. Aamutori on hiljainen näin keskellä viikkoa. Käyn muutaman korttelin verran pohjoisemmaksi ja pujahdan komean, korkean kivirakennuksen (koulu?) vierestä Pielisjoen rantaan. Veden pinta ei näytä edes väreilevän. Ruska tenhoaa näin etelässäkin...

 

Kuljen rantapenkereen kävelytietä aivan sulun vierestä. Arjen vesiliikenne on nyt olematonta. Kun katson ympärilleni, toivon että jostain putkahtaisi vene ja kuljettaja kysäisisi, haluaisinko lähteä tunniksi maisema-ajelulle hienon sään kunniaksi. Vaan toive ei toteudu, jatkan matkaa jalan. Oikealle, sillan toiselle puolelle jää Ilosaari, vasemmalla puolella vieressäni heti petankkikentän takana kohoaa kaupungintalo (torni alla).

Ihan totta, petankkikenttä on jopa merkitty ja muovin alla ilmoitustaululla on  luettavissa osin rypistynyt, säännöt kertaava paperiarkki! Kenttä ei olekaan hullummalla paikalla. Kun jatkan etelään päin, ohitan myös kauniin Pakkahuoneen. Sen edustalla huomaan kulkevani merkityllä Jaamankierroksella, joka on osa Pohjois-Karjalan erinomaista retkeilyreittiverkostoa.

Puistoalueeksi levenevän kävelytien varrelle sattuu myös esimerkiksi joenvarren matonpesupaikka, Joensuun punatiilinen kirkko (alla) laajoine viheralueineen ja lopulta lehtipuuvaltaisen puiston päädyssä Jokiasema, jonka nimeä olen ihmetellyt jo kartasta.

Mikä ihmeen asema? Jokiasema paljastuu veneilijöiden keitaaksi, jossa on myös mm. tilaussaunoja, kanoottivuokrausta ja erittäin mukava ulkoilmakahvila, jonka pöydässä Pielisjoen partaalla minäkin nautin teestä ja tuoreesta pullasta. Onni, että paikka oli vielä tänään auki...Vastarannalla nostellaan tukkeja kyytiin, tuo taitaa olla hinaaja...Aurinko lämmittää mahtavasti, eikä tekisi mieli lähteä mihinkään.

Kävelen vielä puuhuviloiden vieritse kesäteatterin autioituneelle alueelle ja sieltä hiekkarantaisen lahdenpoukaman kautta Kesäjuhlakeskuksen nurmikenttien kupeeseen, kun on käännyttävä takaisin kohti keskustaa. Valo siilautuu kultalehväisten oksien läpi aivan häkellyttävän kauniisti, kun ohitan avaran puiston ja käännyn esplanadimaiselle kadulle puukujineen. Joensuu näytti tänään kauneimmat kasvonsa. Olisinpa älynnyt varata kävelyyn aikaa vielä pari tuntia lisää!

P.S. Turistin toive Joensuun kaupungille: komeiden rakennusten kylkeen selkeät kyltit, mikä talo on kyseessä ja kaupungin karttaan katunumerointia edes vähän, kiitos!