Jalkaisin

Vain muutaman kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, Taipalsaaren puolella ja vieläpä hyvin lähellä Taipalsaarentietä sijaitsee Kuivaketveleen Linnavuori jyrkkine kallioineen. Merkityltä P-paikalta Linnavuorentien varresta on huipulle hyvin lyhyt kävelymatka. Mutta silloin joskus, kun tuolla huipulla oli meidän ajastamme katsottuna muinaislinna , ylös kapuaminen saattoi olla riskaabelimpaa kuin tänä päivänä. Tuolla ylhäällä oltiin todennäköisesti puolustusasemissa... Nyt Linnavuorelle pääsee kiipeämään vaivattomasti hyvin uuden näköisiä puurappusia pitkin. Puoliväliin on huomaavaisesti rakennettu lepohetken tarjoava tasanne. Eipä ihme, että juuri tämä paikka on ollut passeli muinaislinnalle, onhan kallion laelta tälläkin puustolla ihan mukavat näkymät Saimaalle. Niin, mutta missä se linna oikein on ollut? Kallion huipulla ei näy kivimuureja tai rakennuksen jäänteitä ainakaan meikäläisen silmään. Kohta kuitenkin tärppää. Rautakautisten muinaislinnojen (noin 800-1300 jK...

Voiko olla pienempää gallerian mainosta kadun varressa? Alle postimerkin kokoinen, valkopohjainen tarra K6A6 on ainoa viite siitä, että ovisummerin painamisen jälkeen on mahdollista päästä visiitille yksityiseen taidegalleriaan. Ja tähän asti päästäkseen on pitänyt joko saada vinkki kaverilta, lukea oikea tekstinpätkä lehdestä tai... No, googlaustakin helpottaisi jos tietää tämän kryptisen lyhenteen, joka on selkokielistettynä Kauppakatu 6 A 6. Ovisummerin napin painamisen jälkeen odotamme hetken jännittyneinä, sitten summeri pärähtää ja astumme porraskäytävään, jossa on siinäkin pieni taiteellinen yksityiskohta: nauhamaisena kulkeva yksinkertainen seinämaalaus. Sisääntulo on heti kivempi verrattuna siihen, että seinät olisivat vain yksiväristä pintaa. Sitten vielä muutama askel käytävää ja kun oikea ovi löytyy, soitan ovikelloa. Meidät toivotetaan tervetulleiksi eteisgalleriaan. Sinisävyisen valon täyttämässä huoneessa väreilee taideteos: Aino Mäntyvaaran ääni- ja valoins...

Savonlinnan Linnankadun päässä, Rantakadun kulmauksessa odottaa opas tuulelta suojassa. Osun kaupunkiin hyvällä tuurilla juuri sellaisena talvipäivänä, jolloin tarjolla on kävelyopastus. On aika hupaisaa, että reitti kulkee tasan yhtä katua pitkin! No, Linnankatu sattuu olemaan Pietari Brahen vuonna 1639 perustaman kaupungin vanhin katu. Lähdemme kävelemään hissukseen Linnankatua kohti Olavinlinnaa. Tyylikäs keltainen kivitalo (1910) on pitänyt sisällään asuntojen ohella Oksmanin vesitehtaan. Vesitehdas? Raksutan sanaa hetken, mutta sitten paljastuu että kellarikerroksessa valmistettiin virvoitusjuomia. Jos hetken kuvittelee, että Linnankatu olisi vain vanhoja historiallisia rakennuksia, niin ei suinkaan ole. Kadun varrelle on noussut alkuperäisten puutalojen tilalle monenlaista asuinrakennusta, joista tämä funkistalo (1941) on vähäeleisin. Kivijalkojen asiantuntija voisi ehkä arvatakin, että Koistisen talolla on ikää. Hyväkuntoinen puutalo on Savonlinnan vanhin rakenn...

Kolilla voi tehdä kaikenpituisia kävelyretkiä - aina Herajärven kierroksesta (30-60 km) pienempiin pyrähdyksiin vaaroilla ja rinteillä, ranta- tai metsämaisemissa. Runsaan lumen aikaan matkaa on mukava taittaa lumikengillä , mutta jos polku on valmiiksi tallattu, pärjää lyhyemmillä poluilla lumiseen aikaan ilmankin. Ukko-Kolilta Kolin kylään laskeutuu mukava polku (3 km), jossa lumikenkien piikeistä on iso apu, mikäli polun pinta on jäästä liukas. Osan matkaa alas kylälle kuljemmekin lumikengillä. Puolivälissä, Vaaralanahon tulipaikan tienovilla voi valita, kääntyykö sittenkin sataman suuntaan, mutta Kolin kylän kahvila vetää puoleensa. Hieman ennen Kolin kylää huomaamme polun viereisessä kiviaidassa "katutaidetta" - tai tämä on paremminkin polkutaidetta. Ovatko nämä satunnaisen ohikulkijan vetäisemiä vai jotain muuta? Kyltin mukaan Kivi kasvot -teoksen on tehnyt Aalto-yliopiston opiskelija Inka Kosonen . Ympäristötaidetta ohikulkijoiden iloksi. Hyppään ojan yli ja k...

Keskiviikkoillan valopilkkuna on opastettu kävelykierros Lutakon valaistuskohteisiin ja LED-puistoon, vetäjänä Valon kaupungin koordinaattori Annukka Larsen . Jyväskylän Valon kaupunki -hankkeen saattaisi luulla vain edistävän inspiroivaa valon käyttöä kaupunkimaisemassa, mutta pohjimmiltaan kyse on energiatehokkuuden parantamisesta. Lutakon LED-puisto esittelee energiapihejä valaistusratkaisuja alueen "tavallisen" valaistuksen keskellä. Ulkovalaisimien eroja pääsee näin kokemaan ihan aidossa ympäristössä. Eli kerrostalojen välisillä parkkipaikoillakin voi verrata, millainen on oranssinhehkuinen valaistus verrattuna erisävyisiin ja -tehoisiin, testauksessa oleviin led-valaisimiin! Siihen ei esite ulkovalaisimista pysty. Esimerkiksi taloyhtiön ulkovalaistusasioita miettivien kannattaa tehdä kävelyretki Lutakon alueelle ja käydä havainnoimassa valaisimia niin valaistus- ja energiatehokkuuden, valaistuksen värisävyn ja toki myös niiden ulkonäön katsastamisen merkeissä...