Jalkaisin

Saavun Rajakadun ja Eeronkadun risteykseen, missä autovirta humisee ja suhahtelee tauotta ohi. Kävelijä voi pysähtyä katsomaan tarkemmin sitä, mitä kaasua painavat autoilijat voivat nähdä vain vilaukselta: Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) avaran piha-alueen kulmaukseen pystytetyn veistoskokonaisuuden. Taiteilija Kari Alonen on työstänyt oppilaitoksen pihalle teräksestä kolmiosaisen teoksen Elämänkoulu (syyskuu 2011). Veistosten taustalla nurmikko kumpuilee kuin taideteoksen muotoja myötäillen.   Vastuu? Ruosteenvärinen lonkero - mieleen tulee jopa norsun kärsä - pitää sylissään röpelöistä teräslankapalloa . Luottamus? Teräspallo on luottavaisena korkealla kärsälonkeron kannateltavana. Luovuus? Hento mutta vahva teräslankapallo on ylös kurottavan teräslonkeron tukena, mutta samalla myös suojassa. Jossain vaiheessa elämää olemme joko kannattelemassa tai kannateltavina.

Touruvuori sijaitsee Palokassa, muutaman kilometrin Jyväskylän Tourulan kaupunginosasta ja Palokka- ja Jyväsjärven yhdistävältä Tourujoelta pohjoiseen. Liekö näillä "touruilla" muuta yhteyttä toisiinsa? Ainakin se, että sekä Tourulan Tourujoelta että Palokan Touruvuorelta löytyy luontopolku. Touruvuoren luontopolku alkaa Palokan Pappilanvuoren alueelta, Raivaajantien päästä, mistä heti muutaman askeleen päästä kulkija astahtaa pitkospuita pitkin pienen suolämpäreen läpi. Kun astun tunnelmalliseen kuusikkoon, tulee tuttu tunne: olen äskettäin kulkenut paria muutakin luontopolkua kuusten katveessa. Suomalaiset luontopolut taitavat useasti kulkea joko tiheiden ja hämärien tai avarammaksi harvennettujen kuusimetsien kautta.  Sitä voi miettiä, millaisten puiden vallitsema metsä on omaa sielunmaisemaa.  No, ehkä sielunmaisemaa ei ole metsä, tai suo, vaan jokin aivan muu. Reitti yhtyy hetkeksi kuntopolkuun ja kääntyy siitä pitkoksille. Lenkkipolkujen väliin sijoittuva luontopolun...

Syysmetsään! Jääskelän luontopolku löytyy entisen Jyväskylän maalaiskunnan alueelta Vaajakosken eteläpuolelta. Polku Tontunvuorten suuntaan on lähtöpaikalla osin kätkössä vastikään kaadetun lepän alla, mutta kiepautan puuvainaan polulta pois. Väljä kuusikko voi näyttää karulta, mutta puiden juurelta löytyy myös satumaisia sammal- ja jäkäläkasvustoja. Tuntuu mukavalta, kun jalkojen alla on oikeasti kiemurainen ja kapea polku, eikä leveä ja tasoitettu väylä. Polku kohoaa välillä kuusten keskeltä mäntykankaalle, mutta laskeutuu jälleen tiheämpien havujen tykö. Opastaulut kertovat sopivan harvakseltaan reitin luonnosta. Paikoin syksyn lehdet ovat jo tehneet joukkohyppyjä maahan ja alkaneet luopua kirkkaankeltaisista syysasuistaan. Tästä olisi turha etsiä sieniä... Polku saapuu pirunpellolle, kiviröykkiöiselle aukiolle, jolla on opaskyltin mukaan sijainnut Muinais-Päijänteen ranta. Nykyinen Päijänne on paljon alempana ja sen rantaan on paikasta matkaa. Ylitän entisen rannan pitkospuita...

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-nimine...

Vedet ovat nyt poikkeuksellisen korkealla Keski-Suomessa,  myös Tuomiojärvessä. Kun astun Kortesuon ja Viitaniemen väliselle pitkospuupolulle, loiskuu kohonnut vesi kosteikossa jopa pitkospuiden päälle. On asteltava varovasti märillä lankuilla. Saavun Mäki-Matin läpi huolitellumpaan ympäristöön, Pitkäkadun ja Voionmaankadun kulmaukseen, missä Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin ja tanssin opinahjon remontti on onnellisesti ohi. Anteeksi, pitäisi näemmä opetella sanomaan Suomalainen musiikkikampus , kuten kyltissä lukee. No huh huh miten suurellista... Olisipa talolla konkreettinen, oma nimi? Rakennuksen aiemmassa elämässä sen suojissa toimi Keski-Suomen konservatorio.   Moirislammen puolelta rakennuksen uudistunut sisäpiha vaikuttaa mukavalta. Kaunis omenapuu paistattelee auringossa, vieressään rinteeseen tehdyt penkkirivit, joiden edessä sopisi pitää vaikka kesäkonsertteja Moirislammen rannalla. Palaan rakennuksen julkisivun puolelle katsomaan, olisiko kadunkulman pää...

Kävelen Seminaarinmäelle Moirislammen puiston läpi, kun kesää muistelevan syysperjantain aurinko on jo painumassa mailleen. Tuulessa kuivahtaneet keltaiset ja ruskeat lehdet rahisevat ja kahisevat kengänpohjieni alla. Kohotan katseeni kohti sinitaivasta ja puiston laidan vaahteroita. Hassua, että tässä vaahteranlehdet ovat vain keltaisia, eikä punahehkua näissä lehdissä näy. Entä mitä on maassa? Jyväskylän Norssin alakoulu sijaitsee aivan Moirislammen puiston lounaislaidalla. Ehkä sieltä on tultu muotoilemaan kotileikkiä metsän reunaan, eikä kukaan ole vielä potkinut seiniä rajaavia kiviä ja oksia pois paikoiltaan. Siirryn keskemmälle Seminaarinmäen kampuksen tunnelmallista ja värikästä puistoaluetta. Aallonpuistossa, edelleen pikkuomenoita notkuvien omenapuiden katveessa, kukkii vielä muutama ruusupensas. Nappaan yhden omenan ja puraisen sitä kokeeksi. Hmm, koristeomenaksi ei hassumman makuinen! Laskeudun Seminaarinmäkeä alas kohti Liikuntaa, kierrän Ylioppilastalon ja pujahdan I...