Jalkaisin

Falmouthista virallinen South West Coast Pathin reitti kulkee vesistön ylitse St Mawesiin, mikä on sangen ystävällistä; kierto maitse jalkaisin olisi tolkuttoman pitkä. Lautta liikennöi tätä väliä ympäri vuoden ja 9 punnan lipun hintaan kuului myös seuraava, lyhyt lauttamatka The Placeen.  Lähdin aamulla matkaan Falmouthin Albert Quayn lauttalaiturista iloisissa tunnelmissa: sain alkumatkaksi kävelyseuraa ja selässäni oli vain rimpulareppu, eikä tavanomaista rinkkaa! Etunsa on bussiaikataulujen tutkimisella, niin että voi yöpyä välillä useamman yön samassa paikassa.  St Mawesin satamaan saavuttuamme oli edessä vartin odotus, ennen kuin seuraava ylitys pienemmällä paatilla The Placeen onnistuisi. Katsoin tarkemmin satama-alueen rakennuksia ja näin heti, minkä rakennuksen ikkunat olivat saaneet äskettäin myrskyn heittämät laineet voimalla päälleen: kuvassa keskellä olevan valkoisen hotellin alakerran ikkunoita oli edelleen vanerin peitossa. Satuin katsomaan uutiset juuri...

Hyvänen aika, ihan sadetta! Vaikka Englantia kuinka naureskellaan sateiseksi, tiedossa oli ensimmäinen aito sadepäivä reissuni aikana, ja olin sentään kävellyt jo kuukauden. Olin palannut yöpaikastani Falmouthista Helford Passageen, mistä sain lähteä pelkän päivärepun kanssa kävelemään noin 16 kilometrin matkaa Falmouthiin. Sade tosin oli niin köykäistä, että aluksi se tuntui vain kosteudelta ilmassa, mutta olin sonnustautunut niin sadekuteisiin kuin säärystimiin. Kameran kanssa olikin jo hieman hankalampaa, koska sadepisarat osasivat erinomaisesti tiensä linssin pintaan. Polku oli kuitenkin helppo kuljettava, joten sen puoleen ei ollut valittamista. Laitoin varmuuden vuoksi kuitenkin polvituen paikalleen, jotta turvotuspolvi saisi vielä asettua rauhassa. Kukkivissa pensaissa polun varressa erotin naavaa. Puhdas ilma täälläkin! Olisi toki ollut mukavampaa, jos ei olisi satanut, mutta mikäs tässä; hyvä polku alla. Ja onneksi niin ahkeraan kuljettu, että kaltevassa rin...

Ennen kuin lähdin Coverackin retkeilymajasta kohti Helfordia, kysäisin oliko respassa tietoa kovaan juoksu-urakkaan ryhtyneen kaverin tilanteesta. Baz Gray oli lähtenyt yrittämään ennätystä eli hän oli lähtenyt juoksemaan koko South West Coast Pathin 630 mailin matkaa Mineheadista muutamia päiviä aikaisemmin ja hänen olisi pitänyt jo saapua Coverackiin. Grayta oli odotettu retkeilymajaan myöhään illalla, mutta hän ei saapunutkaan: valitettavasti Gray oli haukannut liian ison palan ja joutunut keskeyttämään polvivamman vuoksi parinsadan mailin urakan jälkeen. Eikä mikään ihme! Sitä ylä- ja alamäkien määrää... Oma jalkatutkimukseni paljasti, että oikean polveni ympärillä oli turvotusta, minkä vuoksi jalka ei polven kohdalta taipunut normaalisti. Niinpä päätin laittaa ensiavuksi polvituen ja ottaa buranaa lisäavuksi. Mutta koska kipua ei ollut, lähdin jatkamaan matkaa; päivän aikana selviäisi, miltä jalka tuntuu ja olisiko huilin paikka vai auttaisiko tämä ensiapu. Päivän reitti ...

Haikein mielin, hyvissä fiiliksissä lähdin The Lizardin aivan ihanasta retkeilymajasta, entisestä hotellista, joka sijaitsee ihan majakan vieressä. Sinne se jäi valkoisena, loittonevana pisteenä kallioiden päälle. Yöllä taisi olla kirkas keli, koska sumutorvea ei soitettu (sen olisi kuulemma kuullut varsin hyvin).  Edessä oli noin 17 kilometrin taival Coverackiin - keskivaativaa ja vaativaa South West Coast Path -polkua, ilmoitti opaskirjani.   Pian tulin jälleen Marconi-maisemiin. Langattoman viestinnän pioneerin työlle on omistettu pienen pieni museo, josta huolehtii National Trust. Vaikka seinässä luki että selisi avoinna, oli ovi vielä ohikulkeissani kiinni, enkä jäänyt odottamaan vapaaehtoishenkilökunnan saapumista vasta yli tunnin päästä. Marconille oli tässäkin oma muistomerkkinsä, jossa korostettiin erityisesti hänen merkitystään merenkulkijoiden turvallisuudelle. No, eiköhän Marconin työ ole ollut uraauurtavaa ja mielettömän tärkeää ihan kaikelle langa...