Jalkaisin

Oi, Cornwall! Minulla oli yksinkertaisesti huisin ikävä suosikkipolulleni, South West Coast Pathille . Niinpä olin aivan onnessani, kun pääsin takaisin Cornwalliin. Tällä kertaa reissu sinne ei rakentunut ehdottomasti kävelyn ympärille, mutta yksi "puhdas" kävelypäivä oli saatava... Tutkin OS Explorer -karttaani (Land's End, 102) ja valitsin päiväretkireitikseni pätkän Porthcurno-Lamorna-Mousehole. Edellisen kerran olin siellä tallustellut keväällä 2016. Heitin kevyen pikkurepun selkään ja lähdimme matkaseuralaiseni kanssa kaksikerrosbussilla Penzancesta Porthcurnoon, mistä retkipolulle pääsee kätevästi aivan upeasta paikasta, ainutlaatuisen Minack Theatren vierestä. Siellä on sitä paitsi myös oiva kahvila, jonka ainoa miinuspuoli on, että se sijaitsee maksumuurin takana. Piletti ( £ 5) Minack Theatren puolelle on siis lunastettava, vaikka haluaisi käydä vain kahvilassa & vessassa, eikä kurkata itse nähtävyyden puolelle. No, kyllä minä tätä Rowe...

Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi. Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni edellisen kävelyretken samassa maastossa; korean koivikon tunnelma oli entisellään. Polun varrella kukkivat vielä heinä-elokuun vaihteessa lukuisat kukkaset. Kalmiston aidan takana odotti ensimmäisenä Simana Sissosen grobu , jonka vierestä lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä.  Metsäpolun vierestä pilkistivät siellä täällä hautakivet ja -ristit, kuin ne olisivat ihan luonnostaan löytäneet paikkansa puiden lomasta. Tai no, on siellä muutama aika suorassakin rivi...

Olin useita kertoja kiinnittänyt Kintauden kohdilla huomiota punatiiliseen torniin ja komeaan, kiviseen rautatiesiltaan, jotka molemmat näkyvät Jyväskylän ja Petäjäveden väliselle tielle (valtatie 23). Vähänpä tiesin, mitä muuta alueelle kätkeytyy, ennen kuin alue tuli sattumoisin puheeksi Teeleidin Annen kanssa ja innostuin lähtemään pienelle kävelyretkelle Koskensaaren maisemiin. Jalkauduin retkelleni tienvarren levikkeellä , jossa sijaitsee nykyään SoppaGrilli 23 . Parkkipaikalta johtaa kapea tie Kipponen-järven vieritse itse Koskensaareen. Tien itäpuolella avautui näkymä Kipposelle, mutta länsipuolella odotti varsinainen yllätys: valtavan pitkälle jatkuva, puusta tehty vesiputki! Putki näytti todella mystiseltä, jatkuessaan sillalta katsottuna silmänkantamattomiin. Putkella on mittaa noin 700 metriä ja putki johtaa vettä Koskensaaren vesivoimalaitokseen. Jo kävelyretken alku oli siis lupaava. Hämmentävä puuputki, mitä vielä? Käännyin sillan jälkeen Kilpakall...