Jalkaisin

Talviahon tulipaikka, Koirajoki, Salamajärven kansallispuisto. Näin unta, että poskelleni laskeutui sadepisaroita. Unessa nukuin taivasalla makuupussissa. Uni jatkui samanlaisena. Vasta hetken päästä tajusin, että nukuin taivasalla makuupussissa ja poskelleni tipahteli sadepisaroita. Voi pirskatti! Se niistä Kinnulan ja Kivijärven säätiedotuksista, joiden mukaan piti olla sateeton yö. Kello oli jotain neljä aamuyöllä. Kokeilin pimeässä makuupussin pintaa. Ei kovinkaan märkä. Ojensin käteni vieressäni lepäävän rinkan tykö ja kohta löysin kaiken varalta lähituntumaan jättämäni tarpin. En jaksanut edes nousta ylös, vaan levitin tarpin jotakuinkin suojapeitoksi ylleni ja jatkoin unia. Kun sitten oikeasti heräsin valoisalla, selvisi, että yöllä ei ollut onneksi satanut paljoa. Makuupussini oli ehtinyt kastua vain vähän ennen suojautumista. Opetus: vaikka illalla väsyttää, on fiksua varautua sateeseen, jos säätiedotukset yhtään arveluttavat. Koirajoen suvanto Talviahon tulipaikan edessä Oli...

Grumpy-risukeitin, alias Äksy. Heräsin Pitkälahden autiotuvalla erinomaisesti nukutun yön jälkeen. Keittimeksi retkelle olin pakannut mukaan lahjaksi saamani Savotan pienen risukeittimen, joka kulkee helposti mukana litteässä suojataskussa. Kasasin Äksyn nyt käyttöön ensi kertaa. Kokosin ”polttopuiksi” vain kuivaa puusilppua puuvajan lattialta ja pannullinen vettä puuroa & teetä varten kiehui tuossa tuokiossa. Ihastuin Äksyyn heti! Kävin täyttämässä vesipullon Salamajärven rannassa kaivolla ja sitten otin suunnaksi pohjoisen. Ihan kohta astuin ulos Salamajärven kansallispuistosta – saisin kiertää vielä aimo matkan, ennen kuin Hirvaan kierros palaisi kansallispuiston alueelle takaisin – ja lähdin astelemaan polkua miellyttävässä, pilvisessä säässä. Hirvaan kierros seuraa hyvän matkaa Peuran polun reittiä , joten matkalla tuli vastaan myös tämän keskisen Suomen pisimmän retkeilyreitin opasteita. Tikka lehahti lentoon lähimännyn oksalta ja jatkoi nakuttelua korkeammassa puussa. Sain ...

Viimeinkin Hirvaan kierros! Olin jo pitkään haaveillut viikonloppuretkestä tällä osin Salamajärven kansallispuistossa kulkevalla, noin 58 km pitkällä reitillä. Viime elo-syyskuun (2018) vaihteessa siitä tuli vihdoin totta: pakkasin rinkkani kahden yön retkeä varten ja ajaa hurautin Koirasalmen luontotuvalle Salamajärven kansallispuistoon. Saavuin Koirasalmelle perjantai-iltapäivän puolella ja join vielä lähtöteet sekä ostin Peuran polun reitistön kartan. Minneköhän asti tulisi talsittua perjantain puolella? Ajatuksissani oli laavuyö, sillä olin vasiten jättänyt teltan kotiin. Alkumatka oli minulle tuttua aiemmilta Salamajärvellä käynneiltä. Muistin jo entuudestaan Ison Koirajärven rantaa seurailevan kivikkoisen polun… Sitten käännös vasempaan ja askellus kohti Heikinjärveä, sinisiä maalimerkkejä seuraten. Vaikka Salamajärvellä mahtavaa suomaisemaa riittääkin, osuu jalkojen alle välillä myös muutama kivi. Uusi puusilta oli pykätty Ruuhipuron yli. Sillalle tohti hyvin pysähtyä nauttimaa...