Jalkaisin

Hartola on yksi etappi Pyhän Olavin mannerreitillä, joka on uudehko pyhiinvaellus- ja kulttuurimatkailureitti. Reitin itäinen aloituspiste on Savonlinnassa ja sieltä voi patikoida tai pyöräillä reittiä Turkuun saakka. Pyhän Olavin reitit Norjalainen viikinkikuningas Olavi Haraldsson (995-1030) oli alkujaan pakana, mutta hän kääntyi kristinuskoon ja Olavi julistettiin kuolemansa jälkeen pyhimykseksi. Pyhän Olavin (St Olav) mukaan on nimetty paitsi Olavinlinna, myös kokonainen pyhiinvaellusreitistö, jota myöten voi Pyhän Olavin mannerreitin (Savonlinna-Turku) ja merireitin (Turku-Eckerö) kautta jatkaa vielä Ruotsista Norjaan S:t Olavsledeniä pitkin (Sundsvall-Trondheim) eli Pyhän Olavin hautapaikalle Nidarosin katedraaliin. Reitit eivät oikeasti voi mitenkään seurata viikinkikuninkaan jalanjälkiä, mutta reitit on muodostettu vähintäänkin poikkeamaan paikoissa, joista löytyy jonkinlaisia yhtymäkohtia Pyhään Olaviin. Puristit lähtevät toki pyhiinvaellusreitin taipaleelle ihan reitistön...

Utsjoki! Tuntui huimalta olla jo paikassa, josta tie kääntyi jo koko pitkän retkiketjun päätepistettä kohti. Hotelli Utsjoen huoneessa herättyäni ensimmäinen ajatukseni oli, miten jalat jaksavat. Edellisenä päivänä matkalla Kenesjärveltä Utsjoelle oikea nilkkani oli kipuillut loppumatkan ja kieltämättä: huoletti. Lähtövalmistelut Ilokseni nilkka ei valitellut yhtään, vaikka pientä turvotusta edelleen näkyikin. Aamiaisella käytyäni oli vain ratkaistava, millaisen päivämatkan taittaisin. Päätin ottaa riskin. Kysyin hotellin respasta, voisinko jättää rinkkani parkkiin hotellille, olisiko huonetta vapaana seuraavaksi yöksi ja/tai sitä seuraavaksi yöksi. Rinkan jättäminen onnistui ja sovimme, että soitan, kun tiedän kummaksi yöksi palaan – huone löytyisi. Hain kaupasta vielä vähän päiväevästä, pakkasin kevytreppuuni vain ihan välttämättömimmät ja ajattelin, että asiat järjestyvät jotenkin. Loppumatka taittuisi joko yhdessä tai kahdessa päivässä, ja jos kahdessa, yöpyminenkin varmasti järjes...

Upea aamu tervehti Kevon luonnonpuiston kupeessa, kun heräsin telttayön jälkeen. Aamupuuron ja -teen jälkeen tein vielä jalkahuollon. Kun kuivasin pesun jälkeen varpaitani, huomasin, että vasen pikkuvarvas-poloinen oli pahasti rakoilla. Olin teippaillut jalkojeni rakkoherkkiä kohtia micropore- tai urheiluteipillä ennakoivasti ja luullut, että rakkohommia ei enää tulisi, mutta niinpä vain piti kaivaa rinkasta Compeedit esiin ja suojata rakkoalue ennen matkaan lähtöä. Edellisen päivän taival Soavveljávrráš-Kenesjärvi oli siis ollut pikkuvarpaalle turhan hiertävä. Tiedossa oli siis myös pikkuisen kivuliasta alkumatkaa aina huilitauon jälkeen, kunnes jalat taas liikkeessä lämpiäisivät ja kivun tunne hellittäisi. Pakkasin kamat rinkkaan ja lähdin matkaan. Katselin hieman haikeana Kevon luonnonpuiston reittikarttaa; sinne pitää joskus päästä! Kenesjärven pinta väreili kevyesti, kun koukkasin järven puolelle tietä katsomaan maisemaa. Kenesjärven takana kohosi Kenesvaara. Kartan mukaan siellä...