Kävellen Helsingissä

Helsingissäkin ilahduttavasti lunta. Ostin matkailuinfosta keskustan kävelykartan (Kävellen Helsingissä - 7 reittiä kaupunkiin), jonka avulla voin jonain päivänä hankkia rikkiviisautta näkemästäni, tai edes kokeilla jonkun muun hyväksi havaitsemaa reittiä. Vaikka toisaalta onkin hauskempaa tallata omia polkujaan, olivatpa ne omaperäisiä tai eivät. Kaupunginmuseon museopuodista sain vielä jugend-kävelyä varten erillisen oppaan. Sitä voisi vaikka joskus heittäytyä kävelyturistiksi!

Nyt oli vain tovi aikaa ja halusin vain kuljeskella vailla erityistä päämäärää, enkä seurata opinhaluisesti valmiita reittejä. Korkeavuorenkatu on aina kiva. Melkein menin Teematka-näyttelyyn Designmuseoon, mutta kipot ja kupit eivät sittenkään innostaneet. Kävelin takaisin tiheämmälle kaupustelualueelle. Tuolla tavalla jalan liikkuminen ei jotenkin edes tunnu kävelyltä; sitä vain siirtyy lähipisteestä toiseen lähipisteeseen ja pysähtelee tiheään. Kävely tuntuu enemmän kävelyltä, kun oikeasti etenee ja maisemat vaihtuvat, tila muuttuu.

Kommentit

Suositut tekstit