Turku: Sarjakuvia ja Flux Auraa

Lauantaiaamuna jännitän, onko Turussa pouta. Sadetakki saa olla ilokseni vain varalla repussa, kun kävelen kauppatorin myyntipöytien väriloiston läpi - kaikkea auringonkukista kauden mahtaviin vihanneksiin ja sieniin.

Mutkittelen torin laidalle haromaan katseellani lyhtypylväitä - ja tuossa pilkottaa kyltti, jossa on valkoinen tausta & musta raita alalaidassa: sarjakuvaliikennemerkki. Ilkka Heilä ja bussipysäkin työvelvoitettu B. Virtanen... Läheltä löytyy myös Kaisa Lekan Pakollinen ystävällisyysvelvollisuus.
 Ja tietenkin sarjakuvanmetsästyshenkeen sopivasti Antti Hopian & Nina Laakson Kirjaston kissat ja Seikkailupääkaupunki 2011-toimeksianto. Ei näy koiraa. Siispä seuraan tylsästi vain karttaa ohi Tuomiokirkon, matkalla Halistenkoskelle.
Piispankadulla roikkuu ihana Cafe Mansikkapaikan kyltti, mutta kahvila ei ole auki. Liitutaulu ikkunassa ilmoittaa peräti, että Mansikkapaikka sulkee juuri nyt ovensa: lauantai-iltapäivällä myydään kahvilan irtaimistoa kahvipannuista huonekaluihin ja ostaja saa määrätä hinnan. Tulee tunne, että olen jäänyt jostain paitsi, kun en ole päässyt tänne kupposelle.

Tyyliteltyä simpukkaa kuvaavasta reittimerkistä huomaan olevani nyt myös Jaakontiellä, pyhiinvaellusreitillä. Tuomaanpolku tuo Tuomaansillalle, mistä löytyy Ilkka Heilän piikikäs versio Epäilevän Tuomaan sillasta. Pysähdyn Ikituurin pyöreän opiskelija-asuntotornin liepeille etsimään seuraavaa sarjakuvamerkkiä, tuloksetta. Onneksi älyän jatkaa pian matkaa Ylioppilaskylän halki...
Saavun Aurajoen rantaniittyjen vieritse Halistenkoskelle ja pohjoisimmalle sarjikselle, Kaisa Lekan  Murjotusvapaalle alueelle.
Mutta mikä on tämä puu, joka kasvaa Lekan kyltin takana? Jokin pihlaja? Palatessani takaisin keskustaa kohti mietin, että lähimmät opiskelija-asuntolat ovat ulkoa päin sen verran murjottavan näköisiä, että nekin kaipaisivat piristystä. Ohitan vanhoja omakotitaloja hedelmien painosta notkuvine omenapuineen ja saavun Helsingintielle, minkä laidassa auringosta nautiskelee Alvar Gullichsenin Posankka.
Eikä siinä vielä kaikki - täältä löytyy myös se Kiroileva siili, jonka luulin sijaitsevan lähempänä Ikituurin tornia! Jäljellä tämän jälkeen enää 2 sarjakuvaliikennemerkkiä! Ilo siitä keventää askelta, kun kävelen yliopistoalueelle ja kapuan Yliopistonmäelle.
Tylsien neliskanttisten rakennusten ja nurmikkoplänttien piristyksenä on aukiolla Flux Aura -teos Väristyksiä-puutarha, joka koostuu erivärisistä kukka- ja muiden kasvien keitaista nurmikolla. Vaikka paras loisto lie takana, on idea aivan ihana. Enkä ole ennen nähnyt tällaista kukkaa, jonka keskellä on pieniä keltaisia "kukkia"! Ammennan puutarhasta usemmallekin aistille, sillä en voi vastustaa yrttien koskettamista ja kohta sormenpääni tuoksuvat hetken rosmariinille, mintulle ja timjamille.

Laskeudun rappuset Hämeenkadulle ja käyn bongaamassa Jyrki Nissisen sarjakuvan Kauppakorkean vierestä - numero 49/50. Voi missä oot, puuttuva Kaisan sarjakuva numerolla 13? Poikkean Linnankadulle Turun Sarjakuvakauppaan ja tiedustan, onko tuo Urheilupuiston kuva kenties kadonnut vai paikallaan, kun en sitä edellispäivänä löytänyt. Ikävä kyllä sen arvellaan hävinneen, joten sarjakuvarundi jää yhtä vajaaksi. Sinä ilkeä rosmo. Sarjakuvaliikennemerkit ovat nimittäin menossa myyntiin syyskuussa ja osa tuotosta hyväntekeväisyyteen!

Sarjakuvaretken jälkeen kuljeskelen vielä hetken kaupungilla. Taidan käydä vielä yhden Flux Aura- teoksen luona, Linnankadulla Taidetoimikunnan pihassa.
Hieman kryptinen opaste antaa osviittaa Timo Takalan Hetkinen-teoksesta, jonka (osaset) havaitsee vain tarkasti piha-aluetta tutkimalla. Kiviä ei sentään tarvitse kääntää. Nyt vielä pieni lepotauko jossain - haa, ihan naapurissa on näemmä kahvila.
Fortuna-korttelia ollaan "kohentamassa" jotenkin, mutta tämä suloinen, lähes kätkössä oleva vanha korttelipiha saisi pysyä juuri tällaisena keitaana... Viehättävän Café Qwenselin (ei Gwensel, vaikka siltä voi näyttää) pihalla istuessani teen aikamatkan, kun katselen ympärilleni, mutta en ihan 1700-luvulle; makoisa kirsikkamehu ja vuohenjuusto-pinaattipiiras marmoripöydällä palauttavat nykyaikaan.
Lähdön hetkellä rautatieasemalla ajattelen Kiroilevaa siiliä, vaikka se oikeasti vilkuttaakin satamassa laivaan nousijoille... Kunpa ihanat, hauskat sarjakuvataulut (jotka houkuttelivat minut nyt Turkuun) jäisivät pysyvästi paikoilleen lyhtypylväisiin ohikulkijoiden löydettäviksi ja vaikka Turun Sarjakuvakävelyreitiksi! Jos (ja kun) nämä eivät jää paikoilleen, miten olisi uusi satsi ensi vuonna?

Sarja kuvia -kävelyllä toukokuussa 2011

Kommentit

  1. Kiitos tästä mukavasta kierroksesta Turun "toreilla". Ihan kun olisi itse ollut mukana kiertelemässä, niin elävästi olit osannut nämä näkymät hahmottaa, kuvatkin oli kauniit.

    VastaaPoista
  2. kiitokset, niin mukavaa siellä on kierrelläkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit