Siirry pääsisältöön

Turku: Sarjakuvia ja Flux Auraa

Lauantaiaamuna jännitän, onko Turussa pouta. Sadetakki saa olla ilokseni vain varalla repussa, kun kävelen kauppatorin myyntipöytien väriloiston läpi - kaikkea auringonkukista kauden mahtaviin vihanneksiin ja sieniin.

Mutkittelen torin laidalle haromaan katseellani lyhtypylväitä - ja tuossa pilkottaa kyltti, jossa on valkoinen tausta & musta raita alalaidassa: sarjakuvaliikennemerkki. Ilkka Heilä ja bussipysäkin työvelvoitettu B. Virtanen... Läheltä löytyy myös Kaisa Lekan Pakollinen ystävällisyysvelvollisuus.
 Ja tietenkin sarjakuvanmetsästyshenkeen sopivasti Antti Hopian & Nina Laakson Kirjaston kissat ja Seikkailupääkaupunki 2011-toimeksianto. Ei näy koiraa. Siispä seuraan tylsästi vain karttaa ohi Tuomiokirkon, matkalla Halistenkoskelle.
Piispankadulla roikkuu ihana Cafe Mansikkapaikan kyltti, mutta kahvila ei ole auki. Liitutaulu ikkunassa ilmoittaa peräti, että Mansikkapaikka sulkee juuri nyt ovensa: lauantai-iltapäivällä myydään kahvilan irtaimistoa kahvipannuista huonekaluihin ja ostaja saa määrätä hinnan. Tulee tunne, että olen jäänyt jostain paitsi, kun en ole päässyt tänne kupposelle.

Tyyliteltyä simpukkaa kuvaavasta reittimerkistä huomaan olevani nyt myös Jaakontiellä, pyhiinvaellusreitillä. Tuomaanpolku tuo Tuomaansillalle, mistä löytyy Ilkka Heilän piikikäs versio Epäilevän Tuomaan sillasta. Pysähdyn Ikituurin pyöreän opiskelija-asuntotornin liepeille etsimään seuraavaa sarjakuvamerkkiä, tuloksetta. Onneksi älyän jatkaa pian matkaa Ylioppilaskylän halki...
Saavun Aurajoen rantaniittyjen vieritse Halistenkoskelle ja pohjoisimmalle sarjikselle, Kaisa Lekan  Murjotusvapaalle alueelle.
Mutta mikä on tämä puu, joka kasvaa Lekan kyltin takana? Jokin pihlaja? Palatessani takaisin keskustaa kohti mietin, että lähimmät opiskelija-asuntolat ovat ulkoa päin sen verran murjottavan näköisiä, että nekin kaipaisivat piristystä. Ohitan vanhoja omakotitaloja hedelmien painosta notkuvine omenapuineen ja saavun Helsingintielle, minkä laidassa auringosta nautiskelee Alvar Gullichsenin Posankka.
Eikä siinä vielä kaikki - täältä löytyy myös se Kiroileva siili, jonka luulin sijaitsevan lähempänä Ikituurin tornia! Jäljellä tämän jälkeen enää 2 sarjakuvaliikennemerkkiä! Ilo siitä keventää askelta, kun kävelen yliopistoalueelle ja kapuan Yliopistonmäelle.
Tylsien neliskanttisten rakennusten ja nurmikkoplänttien piristyksenä on aukiolla Flux Aura -teos Väristyksiä-puutarha, joka koostuu erivärisistä kukka- ja muiden kasvien keitaista nurmikolla. Vaikka paras loisto lie takana, on idea aivan ihana. Enkä ole ennen nähnyt tällaista kukkaa, jonka keskellä on pieniä keltaisia "kukkia"! Ammennan puutarhasta usemmallekin aistille, sillä en voi vastustaa yrttien koskettamista ja kohta sormenpääni tuoksuvat hetken rosmariinille, mintulle ja timjamille.

Laskeudun rappuset Hämeenkadulle ja käyn bongaamassa Jyrki Nissisen sarjakuvan Kauppakorkean vierestä - numero 49/50. Voi missä oot, puuttuva Kaisan sarjakuva numerolla 13? Poikkean Linnankadulle Turun Sarjakuvakauppaan ja tiedustan, onko tuo Urheilupuiston kuva kenties kadonnut vai paikallaan, kun en sitä edellispäivänä löytänyt. Ikävä kyllä sen arvellaan hävinneen, joten sarjakuvarundi jää yhtä vajaaksi. Sinä ilkeä rosmo. Sarjakuvaliikennemerkit ovat nimittäin menossa myyntiin syyskuussa ja osa tuotosta hyväntekeväisyyteen!

Sarjakuvaretken jälkeen kuljeskelen vielä hetken kaupungilla. Taidan käydä vielä yhden Flux Aura- teoksen luona, Linnankadulla Taidetoimikunnan pihassa.
Hieman kryptinen opaste antaa osviittaa Timo Takalan Hetkinen-teoksesta, jonka (osaset) havaitsee vain tarkasti piha-aluetta tutkimalla. Kiviä ei sentään tarvitse kääntää. Nyt vielä pieni lepotauko jossain - haa, ihan naapurissa on näemmä kahvila.
Fortuna-korttelia ollaan "kohentamassa" jotenkin, mutta tämä suloinen, lähes kätkössä oleva vanha korttelipiha saisi pysyä juuri tällaisena keitaana... Viehättävän Café Qwenselin (ei Gwensel, vaikka siltä voi näyttää) pihalla istuessani teen aikamatkan, kun katselen ympärilleni, mutta en ihan 1700-luvulle; makoisa kirsikkamehu ja vuohenjuusto-pinaattipiiras marmoripöydällä palauttavat nykyaikaan.
Lähdön hetkellä rautatieasemalla ajattelen Kiroilevaa siiliä, vaikka se oikeasti vilkuttaakin satamassa laivaan nousijoille... Kunpa ihanat, hauskat sarjakuvataulut (jotka houkuttelivat minut nyt Turkuun) jäisivät pysyvästi paikoilleen lyhtypylväisiin ohikulkijoiden löydettäviksi ja vaikka Turun Sarjakuvakävelyreitiksi! Jos (ja kun) nämä eivät jää paikoilleen, miten olisi uusi satsi ensi vuonna?

Sarja kuvia -kävelyllä toukokuussa 2011

Kommentit

  1. Kiitos tästä mukavasta kierroksesta Turun "toreilla". Ihan kun olisi itse ollut mukana kiertelemässä, niin elävästi olit osannut nämä näkymät hahmottaa, kuvatkin oli kauniit.

    VastaaPoista
  2. kiitokset, niin mukavaa siellä on kierrelläkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…