Metsätuokio

Julkaistu
Metsä on tähän(kin) aikaan vuodesta ihmeellinen. Mustikan- ja juolukanvarvut notkuvat pulleita sinisiä marjoja, puolukat kirittävät poskiaan punaisiksi. Vanamot ojentautuvat ujosti mutta pontevasti vaatimattomaan mittaansa kuin olisivat pitkävartisia liljoja. Sammal joustaa pehmeästi jalan alla ja ponnahtaa askeleeni jälkeen ennalleen.

Vehreyden sekaan on sirottautunut siellä täällä silmiä hämääviä keltaisia lehtiä, kun haen maastosta kanttarelleja. Mustien torvisienten suojana on kuivuneita harmahtavia lehtiä tai heinää. On oltava tarkkana, etenkin loppuiltapäivän häikäisevässä auringossa, että erottaa etsimänsä.

Hakkuuaukealla muistelen polkua, joka kulki aiemmin mäntymetsän laitaa, mutta polun reitti on hautautunut ryteikön ja vatukon alle. Peruskarttoihin merkityt vanhat polku-urat jäävät helposti metsäkoneiden muokkaamassa maisemassa unholaan. Katoava luonnonvara ajalta, jolloin metsässä käveltiin enemmän.

Edelläni on kulkenut ja levännyt hirvi, tuossa on pysähtynyt teeri. Itse jätän jälkeeni sieniveitsen silpaisut. Mukaan metsästä lähtee syötävien tuomisten lisäksi levollinen mieli.

Kommentit

  1. Anonyymi20.8.2011 klo 22.11

    Tulee ikävä kävelyä. Nauti! Mulla on toisessa jalassa akillesjänne ja toisessa kantakalvo tulehtunut, pitää pysyä kotona. Sitä oppii arvostamaan itsestäänselvää kävelyä ylellisyytenä.

    VastaaPoista
  2. Upe Nykänen21.8.2011 klo 18.10

    Toivottavasti jalkasi tokenevat pian ja pääset taas ulos ja kävelylle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Julkaistu
Kuva
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik...
Lue lisää »

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Julkaistu
Kuva
Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen. Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi , kuten edellisinä päivinä... Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta. Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suoj...
Lue lisää »

Cotswold Way: Cleeve Hill - Leckhampton Hill

Julkaistu
Kuva
Cotswold Wayn kolmaskin talsimispäivä valkeni häkellyttävän aurinkoisena, joten kyllä kelpasi lähteä jatkamaan matkaa reitin korkeimman kukkulan eli Cleeve Hillin rinteessä sijaitsevasta majapaikastani! Olin edellisenä päivänä kävellyt hieman aikomaani pidemmälle, jotta aamu alkaisi jyrkän nousun sijasta loivalla, ja näin sain vähempien hikipisaroiden aloituksen päivälle. Yläilmoista näki taasen kauas, vaikka ihan pilvetön päivä ei ollutkaan. Cleeve Hillillä ei näin aamutuimaan ollut juuri muita kulkijoita, olihan viikonloppu ohi. Kun välillä tähysin alas tasaisemmalle maalle ja kohti Cheltenhamia, erotin yhä paremmin Cheltenham Racecoursen, yhden Britannian kuuluisimmista laukkaradoista. Polun varressa tuli mastojen alla vastaan Prestbury Hillin luonnonsuojelualue, jonka erikoisuutena ovat muun muassa pari harvinaista orkidea- sekä perhoslajia, jotka viihtyvät kalkkikivinummella. Kumpienkin bongailu olisi vaatinut tarkempaa lajituntemusta ja ainakin orkideoiden osalta myös ...
Lue lisää »