Siirry pääsisältöön

Vähässä valossa

Kävelen Harjun yli kohti kaupungin keskustaa. Jyväskylä joko säästää tai jossain on piuha poikki; Harjun lyhtypylväät ovat pimeinä. Silmäni alkavat tottua valon vähyyteen ja kävelytien asvaltti alkaa näyttää yhä vaaleammalta, erotan sävyjä. Kuulen jostain takaani askelia, sitten hyräilyä. Huomaan että en pidä moisista äänistä juuri tässä ja nyt. Vaan pelottaako? Ei.
Kipitän puurappuset alas ja edessäni hohtavat Harjukadun kerrostaloasukkien kodit. Tälläkin puolella Harjua on suuri osa ajoradan laidan lyhtypylväistä pimeinä.
Tuntuu oudolta, sillä kaupungin keskustassa sitä odottaa olevansa valojen ympäröimä aina ja kaikkialla. Valot ovat pimeinä nimen omaan Lyseonkadun kohdalta Sepänkadun suuntaan, yliopistolle päin valot jo palavat. Pimeyden maantiedettä. Miltä tuntuu kulkea Harjukadun laitaa pimeässä?
Itse Lyseonkatu on normaalissa yövalaistuksessaan. Siiontemppelin koristebetoniseinä hohtaa häikäisevää valkeutta, kauempaa erottuvat Yliopistonkadun kerrostalot ja torin alle johtavan parkkirampin kaarikattoinen sisäänkäynti.
Saavun Väinön-, Harju- ja Sepänkadun risteykseen. Vain vähän iltakymmenen jälkeen Väinönkatu on jo hiljentynyt yöhön. Jatkan matkaani Sepänkadulle, edelleen pimeiden katuvalojen vieritse, kunnes Sepänaukion tuntumassa valot jo näyttävät kävelytiellekin.
Joskus tuntuu siltä, että hämärässä ja pimeässäkin metsässä tulee kuljettua täysin turvallisin mielin, oli mukana lamppua tai ei. Sen sijaan kaupungissa katuvalot luovat turvallisuuden tunnetta, pimeät lyhdyt laittavat joskus harkitsemaan reittiä uudelleen. Viitaniemestä Kortepohjaan kulkevalla tiellä valot onneksi palavat, yksinkin liikkujien iloksi.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hurmioitunut26. elokuuta 2011 klo 9.16

    Se on kyllä hassua että valojen merkityksen huomaa usein silloin kun niitä ei ole. Ja totta, kaupungissa valojen merkitys on suuri turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi.

    VastaaPoista
  2. Anna26. elokuuta 2011 klo 9.45

    Tämän kirjoituksesi innoittamana lähdin googlaamaan Valon kaupunki -tapahtumaa. Ilokseni huomasin, että se palaa jokavuotiseksi tapahtumaksi tästä syksystä alkaen!

    Näissä kuvissasi on tällä kertaa jotain todella viettelevän pelottavaa film noir -henkisyyttä. Tykkään! :)

    VastaaPoista
  3. kenkä26. elokuuta 2011 klo 13.32

    @hietzu: Normaalistihan valoja voi olla jopa liikaa (sekä turvallisuus- että esteettisyysmielessä) - vähemmälläkin pärjäisi - mutta yllättävä valottomuus voi tuntua kaupungin keskustassa jopa ahdistavalta.

    @Anna: Hyvä että Valon kaupunki tulee jokavuotiseksi. Toivoisin siihen itse myös muita kuin sähkövalojuttuja, vaikka kaupungissa ollaankin.

    Elo-syyskuu ovat todella kaupunkimaisemien hämärtyessä tunnelmallista aikaa. Siispä yökävelyille tunnelmoimaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas
6 kommenttia
Lue lisää

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös
5 kommenttia
Lue lisää

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja
9 kommenttia
Lue lisää

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva
14 kommenttia
Lue lisää

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la
Lähetä kommentti
Lue lisää