Siirry pääsisältöön

Värin voimaa Helsingissä

Jos hämärtyvän vuodenajan värit alkavat himmentää mieltä, lupaa Helsingin taidemuseon Tennispalatsin näyttelytarjonta värin voimaa.
Venäläismestarien näyttelyä mainostetaan Marc Chagallin työllä, joka näkyy kaupungilla näyttelyjulisteissa - ei niin kauhean värikkäänä (paitsi kun pariskunta uppoaa kaupungin valoisiin heijastuksiin) -  mutta houkuttaa silti...

Lähden siis kohti Tennispalatsia. Kävely ei sinänsä ota voimille, mutta kaipaan yhtä istuinta. Simonkadun ja Mannerheimintien kulmauksessa ei ole enää Rafael Saifulinin ihanaa pronssituolia, jolle saattoi kuvitella istahtavansa lepäämään, jos ei vain tutkaillut teoksen yksityiskohtia. 
Taideteoksen entiseltä paikalta löytyy kuitenkin aito huilipaikka, hauska Camionette-kahvila

jonka jakkaralle voi pysähtyä nauttimaan makoisan krepin. Ah, nutellaa! Herkun turvin jatkan matkaani kohti Kamppia, mutta pysähdyn Simonkadun jalkakäytävällä hetkeksi
villisian jalanjälkien äärelle. Sorkankuvien uurteissa uiskentelee tupakannnatsoja ja lehmuksenlehtiä. Kampissa, Narinkkatorin laidalla, rakennetaan 2012 avautuvaa hiljaisuuden kappelia. Kuinkahan monen ohikiitäjän askeleet tulevat ohjautumaan vilkkaalta väylältä sivuun hiljentymään?

Tennispalatsin toisessa kerroksessa avautuu luvattu värien maailma. Taidemuseon Värin voima -näyttely, jossa on lainassa teoksia venäläisestä Tretjakovin galleriasta, esittelee värikylläisiä maalauksia 1900-luvun alusta. Ihastun Mihail Vrubelin Syreeniin ja sen kukkien keskellä piileksivään salaperäiseen neitoon ja avantgardisti / kubisti Aristarh Lentulovin töihin, joista löytyy kaikkia sateenkaaren värejä ja muotojen leikittelyä; olen aivan myyty Vasili Autuaan kirkko -maalauksen edessä. Sitten vielä muutama Marc Chagallin työ! Tunnelmallinen ja luonnossa unelmanvihreä Huvilan ikkuna, kolme Moskovan juutalaiseen teatteriin tehtyä teosta (Draama, Kirjallisuus, Tanssi)...

Värien maailma jatkuu vielä museon yläkerrassa, missä huikea, laaja Akseli Gallén-Kallela -näyttely valloittaa. Tuntuu upealta nähdä kuvista tuttuja töitä ihan oikeasti ja tajuta, miten upeat sävyt alkuperäisissä teoksissa on. Kuinka kaunis valo, hieno veden pinta, oli se tyyni, liplatteleva tai kuohuva. Ja kas, enpä ole ennen hoksannut Aino-tarun Ainon edessä polskivia pulskia ahvenia!
Näyttelyvisiitti 1900-luvun taitteen vuosikymmenille sekä rauhoittaa että piristää. Rautatieasemalla julisteet palauttavat taide-elämyksen mieleen uudelleen :)

Kommentit

  1. Mielenkiintoisia näyttelyjä ja ihania maalauksia! Tutkitko etukäteen ennen reissuja noita pieniä taideteoksia (esim. villisian jalanjäljet) matkasi varrella, vai huomaatko ne vain ihmisvilinän keskeltä?

    VastaaPoista
  2. Noita näyttelyitä kyllä suosittelen :) Pienet taide-elämykset kävelymatkan varrella ovat miltei aina vasta paikan päällä vastaan tulevia juttuja, joihin silmät sattuvat pysähtymään. Saatan olla matkalla johonkin ennalta miettimääni paikkaan, mutta reitin varrelta voi aina löytyä jokin kiva yllätys. Odottamaton ilo.

    Yksi poikkeus oli Turku, jossa ensin näin sattumalta muutaman mahtavan sarjakuvaliikennemerkin - niin, tietämättä niistä mitään etukäteen. Myöhemmin lähdin sinne kaupunkikävelyretkelle uudestaan, koska teki mieli nähdä loputkin sarjisliikennemerkit ennen kuin ne katosivat katukuvasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…