Laukaa: Jäätä ja lunta Järvilinnassa

Laukaassa Leppäveden rannalla sijaitseva Järvilinnan taidekeskus isännöi 10.-14.2. 2013 jääveistoskilpailua, jonka teokset koristavat edelleen tilan pihapiiriä. Järvilinnassa on näiden sään armoilla olevien taideteosten lisäksi esillä taidetta myös päärakennuksen (1891) tiloissa sekä pihapiirin taiteilijoiden työtiloissa.
Aika moni muukin on tullut ihastelemaan - ja syystä - näitä uniikkeja jääveistoksia, jotka kutsujoukkueet eri maista taiteilivat muutaman vuorokauden kuluessa. Ystävänpäivän teemaa heijastavan kisan voitti Mongolian joukkue (Lkhagvadorj Dorjsuren ja Bayarsaikhan Bazarsad) hauskalla ja tarkalla Suudelma (Kiss) -teoksellaan. Yksityiskohtia veistoksesta ei puutu: kosiohärän häntä on solmussa, pusua kainostelevalla lehmällä on kaunis kaulakoru... Käymme kahvilassa kaakaolla. Sitten lumikengät kainaloon ja metsäretken reittiä etsimään!
Kävelemme alkuun Vihtasillan suuntaan johtavan tien vartta, kunnes ulkoilukarttaan merkitty latu tulee vastaan noin kilometrin päästä. Latu kulkee aluksi pikkutien pohjaa vain yhden uran levyisenä, joten käytössämme on tienpohjan toinen laita. Sitten ulkoilukartassa kävely- ja hiihtoreitiksi merkitty väylä alkaakin palvella hiihtäjiä kahden rinnakkaisen suksiuran voimin, joten väistämme latu-uran ulkoreunalle.
Hiihtolatu on kieltämättä hyvin houkuttelevan näköinen, mutta kyllä täällä kelpaa kulkea hitaamminkin eli lumikengillä nauttimassa puhtaasta lumesta ja luonnon kauneudesta. Tunnistamme hangelta jäniksen ja oravan jälkiä sekä pienempiä tassunpainamia. Vaikka seuraammekin moottorikelkan tekemää latupohjaa, pidämme huolen siitä että lumikengän jälki ei osu hiihtolatuun. Siispä vähintään joka toinen kengänjälki uppoaa umpihankeen.
Loivasti nousseen ylämäen päällä kohtaamme siistin laavun, jolla ei ole nimeä. Laukaan vapaa-ajan toimisto VATTI on kuitenkin toimittanut tänne vieraskirjan, johon kulkijat voivat kirjata käyntinsä.
Vieraskirja kertoo yksiselitteisesti, että talviaikaan tällä laavulla käydään pääasiassa suksilla. Lähes jokaisen edellisen kävijän nimen perässä on nimittäin kilometrimäärä, kuten 10 km, 14 km... Hmm, tämä Järvilinnasta alkanut retki lienee arviolta vain kolmen kilometrin pituinen! Jätän omat vähäiset kilometrini kirjaamatta.
Lähdemme laskeutumaan laavulta takaisin kohti Järvilinnaa. Matkaa täältä on taidekeskukseen 1 km, Leppäveden koulu olisi 4 kilometrin päässä.
Hiihtäjiä varoitetaan heti aluksi mutkan laskusta, mutta meitä moinen ei häiritse, etenkin kun hyppäämme nyt reilusti sivuun ladulta. Koska alue ei ole meille tuttu, jouduimme seuraamaan alkumatkan valmista reittiä. Täältä on sen sijaan helppo nakki laskeutua Järvilinnaan jopa improvisoitua reittiä, koska edes suunnilleen oikea suunta takaa meidän löytävän Järvilinnan editse kulkevalle tielle. Pääsemme mutkittelemaan rennosti lumisessa metsässä - menisinkö tuosta, vai tuosta?
Naavaa roikkuu kuusien oksilta ja aukeammissa paikoissa lumi on syvempää. Vaikka taakse jättämämme latu lähti heti laskeutumaan alas, me kapuamme ylämäkeen, Vierumäen laelle.
Ohitamme siirtolohkareen, jonka vieressä töröttää punamaalilla merkitty tolppa. Onkohan se kiinnostavakin kivi? Vaikea sanoa, kun se on lumen ja jään peitossa.
Tämä lähelle maan eli lumen rajaa nakutettu tuore kolo on hauska näky; mieleen tulee heti upean Metsän tarina-elokuvan ahkerasti hakkaava palokärki. Kenties asialla on ollut juuri palokärki.
Laskeudumme Vierumäen päältä alas, kiertäen jyrkät kallioseinämät. Alempaa, edessä olevan peltoaukean takaa kantaa jo autotien ääni ja Järvilinnan tienhaara alkaa kohta pilkottaa. Astumme takaisin Järvilinnan taidekeskuksen pihaan, missä jääveistoksien alle on jo sytytetty valoja.
Yksi kisajoukkueista taiteili Järvilinnaan Suomen Ladun tervetulotoivotukseksi hiihtävän jäämuumipeikon. Terve taas!
Äärirakkaus (Pasi Ahokas & Juha Käkelä) sijoittui jääveistoskilpailussa jaetulle kolmannelle sijalle. Piru ja enkelikin voivat olla ystäviä, ainakin ystävänpäivänä... Tämä taitaa olla kyllä ihan Valentine's Day-veistos.
Palaan vielä läksiäisiksi Mongolian lemmekkään parin luo. Niin, jääveistäjämestarille ei ole mikään temppu tehdä lehmälle myös jäisiä silmäripsiä! Aplodit kaikille jääveistoksille, myös Laukaan joukkueen jäänuotion äärellä istuville, kisassa toiseksi tulleille Hiljaisille ystäville.

Kommentit

  1. Mielettömän upeita jääveistoksia!! :o Ovatpa saaneet yksityiskohtaisia teoksia aikaiseksi ja monessa on haasteellisia ohuita kohtia. Tuo sarvipääpari on kyllä vertaansa vailla. Kuinkahan haasteellista jäätä on ollut veistellä. Toivottavasti pysyikö sää pakkasen puolella jotta veistokset säilyvät pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä noiden näkeminen veti hiljaiseksi...Miten ihmeessä jäästä voi taituroida jotain noin hienoa! Toivottavasti kelit eivät lämpiä kovin nopeasti, että teokset ehtisivät ilahduttaa kävijöitä mahdollisimman monta päivää. Siis tervetuloa pakkanen!

      Poista
  2. Nuo Mongolian jäänveistäjät tekivät helmikuun alussa Rukan Rukatontun edustalle kärppäveistoksen. Todella taidokasta jäänveistoa.

    VastaaPoista
  3. Tuon mongolian joukkueen erikoisuutena näyttää olleen juuri huumori ja pienet hienot yksityiskohdat. Niin Oli täällä Heinolassakin, jossa aiheena Kohtaaminen ja he tekivät suuren työn Ensi kerta suomalaisessa saunassa =DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin aivan mahtava! Kiitos vinkistä; kaivoin heti uteliaana pari kuvalinkkiä, joista saa tietty vain kalpean aavistuksen Heinolan hienoista veistoksista... Heinolan jääfestivaalien veistoksia http://bit.ly/YVU33r ja mongolialaisten teoksesta hieman hauskemmasta kulmasta otettu kuva: http://bit.ly/13lqm2F

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit