Savonlinna: Linnankatu

Savonlinnan Linnankadun päässä, Rantakadun kulmauksessa odottaa opas tuulelta suojassa. Osun kaupunkiin hyvällä tuurilla juuri sellaisena talvipäivänä, jolloin tarjolla on kävelyopastus. On aika hupaisaa, että reitti kulkee tasan yhtä katua pitkin! No, Linnankatu sattuu olemaan Pietari Brahen vuonna 1639 perustaman kaupungin vanhin katu.
Lähdemme kävelemään hissukseen Linnankatua kohti Olavinlinnaa. Tyylikäs keltainen kivitalo (1910) on pitänyt sisällään asuntojen ohella Oksmanin vesitehtaan. Vesitehdas? Raksutan sanaa hetken, mutta sitten paljastuu että kellarikerroksessa valmistettiin virvoitusjuomia.
Jos hetken kuvittelee, että Linnankatu olisi vain vanhoja historiallisia rakennuksia, niin ei suinkaan ole. Kadun varrelle on noussut alkuperäisten puutalojen tilalle monenlaista asuinrakennusta, joista tämä funkistalo (1941) on vähäeleisin.
Kivijalkojen asiantuntija voisi ehkä arvatakin, että Koistisen talolla on ikää. Hyväkuntoinen puutalo on Savonlinnan vanhin rakennus ja sen vanhin osa on tiettävästi kuvassa vasemmalla. Moni vanhoista taloista on saanut kutsumanimekseen jonkun entisen omistajansa sukunimen.
Keltainen tuntuu olevan kivitalojen suosituin väri! Hotelli Hospitzin korkeat ikkunat antavat viitteen siitä, että siellä on korkea sali. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli NNKY:lle rakennuksen, joka valmistui vuonna 1933. Kaupungista löytyy myös Lönnin suunnittelema kansakoulu.
Ovatkohan nämä trompe l'oeil-henkiset maalaukset restauroituja alkuperäisiä vai uutta tuotantoa?
Kivijalasta löytyy lisää maalausyksityiskohtia, joiden tekijäksi paljastuu Johanna Oras (2012). Erinomainen idea - toivottavasti nämä säilyvät siisteinä.
Savonlinnan kaupunki omistaa vihreän puutalon osoitteessa Linnankatu 13. Pihaa suojaa lauta-aita. Mikä mahtaa olla Lösung?
Jos numerossa 13 oltiin vähäeleisempiä mutta värikkäitä, on Linnankatu 12 koristeellisempi. Siihen riittävät yksityiskohdat: jugend-tyylisen talon ikkunat ja mansardikatto.
Voi kuinka kaunis parveke! Toivottavasti se on kesäkäytössä aamukahveille. Harmi, ettei komeassa Saima-talossa sijaitsevasta kahvilasta pääse kapuamaan sinne kupposelle... Mutta kahvila Saiman sisätilatkin ovat sangen miellyttävät valokuvanäyttelyineen.
Linnankadun ja Eerikinkadun kulmauksessa on pienempi Heltimoisen talo. Linnankatu on erinomainen paikka somien ikkunoiden, ikkunanpuitteiden ja tippalautojen bongailuun. Tähän taloon voi poiketa sisälle ihailemaan taidokasta käsityötä.
Entäpä Linnakatu 9 ja Putka? Kyllä, tässä vuonna 1850 valmistuneessa puutalossa on todella säilötty vangittuja henkilöitä. Julkista häpeää saivat osakseen pihan kaakinpuuhun joutuneet, raipparangaistuksia kärsiessään. Tällä hetkellä Putkassa voi tutustua mukavampiin asioihin eli taiteeseen ja seinältä kuulemma löytyy putkan aikaisia vanhoja kirjoituksia.
Kun olemme suoran päässä (Linnankatu 7), olen ainoa jäljelle jäänyt opastettava; muut ovat poistuneet viluissaan kotia kohti. Kestän urheasti viimaa ja kuulen vielä, että kirjailija Joel Lehtonen asusti talossa lyseota käydessään. Nyt tässä Sihvosen talossa toimii kesäravintola Linnankrouvi.
Kun myös opas on heittänyt minulle hyvästit, valun rinnettä alemmas ja ylitän pikku sillan Tallisaareen. Saaressa on useampikin pysyvä veistos, joista paras on tietysti Musta pässi (Anton Ravander-Rauas 1964). Joku pässin ystävä on lahjoittanut sille neulegraffitin suojaksi talven viimoilta.
Olavinlinna on uljas näky, vaikka sinitaivas ei nyt loistakaan kivimuurien yllä. No, kun näin lähellä ollaan, on Linnankadun kävely päätettävä itse linnaan.
Tallisaaren muutamat jääveistokset olivat jo pahasti kärsineet, kuten suurin osa Olavinlinnan muurien sisällä olevista hienoista, 375 vuotta täyttävää kaupunkia juhlistavista teoksista. Veistokset eivät ole kestäneet aivan liian leutoa säätä.
Voi taidokkaita jäälinnasiluetteja, norppia ja muita eläinhahmoja, korkeuksiin kurkottelevia ihmishahmoja, jotka muuttuvat parhaillaan jäästä vedeksi! Tämäkin linnan uljas ratsukko on jo osittain aseeton... Toivottavasti seuraava jäätaidetapahtuma saa suosiollisemmat olosuhteet.

Savonlinna on maisemiltaan houkuttelevin kesällä, mutta Linnankadun vartta kulkee hyvän oppaan seurassa mielellään jopa harmaan taivaan talvipäivänä.

Kommentit

  1. Olipas hengästyttävän paljon upeita rakennuksia! Puutaloihin ei voi kyllä kyllästyä. Koskaan en ole vielä Olavinlinnassakaan päässyt käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä puu- ja kivitalot olivat niitä kiinnostavimpia. Niiden seassa on toki useita uudempia asuinkerrostaloja, joiden ulkoasu ei samalla tavalla sykähdytä ;)

      Poista
  2. Linnankadun varren kauniit rakennukset kuin johdattelevat kulkijan vanhan linnan tunnelmiin. Saimassa on käytävä kahvilla aina kun Savonlinnassa on käyntiä.

    Voi jääveistoksia. Kun ajattelee mikä työ niiden tekemisssä on, niin toivoisi niiden kestävän kauemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääveistoksia minäkin surin, sillä niissä oli huippuhienoja teoksia, jotka sulivat ihan silmissä: mm. kiinalaisten, suomalaisten ja venäläisten taitureiden kädenjälkeä.

      Poista
  3. http://www.losung.fi/blog/shop-savonlinna/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit