Siirry pääsisältöön

Räiskeestä rauhaan

Ihantolantietä nousee Harjulle lauantai-iltana yhdentoista maissa muutama muukin. Autoilijat joutuvat kääntymään täydeltä parkkipaikalta alas tyhjin toimin, mutta kävelijöitä vielä mahtuu ylös asti. Jyväskylää muutaman päivän hallinnut rallitapahtuma on saamassa päätöksensä räiskeellä ja paukkeella yläilmoissa: kuulemma Suomen suurin ilotulitus, kestoa 32 minuuttia. Ja vaikka Harjun vesitorniin saakka ei Jyväsjärveltä ammuttavia rakettipatteristoja säestävää musiikkia kuulekaan, on ilotulitteiden valoleikki taivaalla komeaa katsottavaa. Helppo sanoa, kun en ole esimerkiksi paukkeesta kärsivä koira. Kun tulitus on päättynyt ja kävelen pois, tokaisee yksi kulkija toiselle: ensi uutena vuonna sitten Prismasta noita. Ei taida ihan sieltä löytyä.

Sunnuntaina lähden pidemmälle kävelylle, pitkästä aikaa. Tuntuu suorastaan oudolta kulkea tukevapohjaisilla kengillä kepeiden sandaalien sijaan. Sepänaukiolla on jo hiljentynyt; kirppismyyjät raivaavat jo pois myyntipöytiään, kun kello lähenee yhtä.
Yrjönkatu. Katolisen kirkon avoimesta ovesta kaikuu laulua. Alempana kerrostalon ikkuna on raollaan, sieltä raikaa pianonsoittoa vailla haparointia. Musikaalista väkeä tällä kadulla. 

Suuntaan Rantaraitille Schaumanin linnan kohdalta. Poikkean heti Tourujoen uoman jälkeen oikealle Jyväsjärven rantaan katsastamaan koirien uimarantaa, joka on aidattuna kätketty villiksi jätetyn, lehtipuuvoittoisen rantametsikön katveeseen. Yhtään haukkua ei ole nyt uimassa. Joen toisella rannalla pilkottaa Schaumanin linnan pinkki seinä. Penkereeltä minua katselee kaksi kivistä leijonapatsasta. Mikähän niiden oikea vartiopaikka on? Onko jellonat siirretty pääsisäänkäynniltä, puutarhasta vai mistä sivuun remontin tieltä tuijottamaan tällee autiolle joenuomalle?
 Ohitan Halssilan ja saavun Rauhalahden voimalan kohdille, mutta en jatkakaan Rantaraittia, vaan käännyn asvaltilta oikealle, rantaviivaa myötäilevälle viitoittamattomalle kärrytielle. On kokeiltava, minne asti sitä pääsee. Taidan katsella vuoden 2014 tulevaa asuntomessualuetta edessäni; niittymaata riittää Viherlandian ja Jyväsjärven välissä.
 Asuntomessuilijat saavat sitten valmistautua paitsi näppäriin puutarhatarvikeostoksiin naapurissa, myös katselemaan myös Rauhalahden voimalaa, jota ei taitavinkaan maisemointi voi peittää. Vrt. Keljonlahden voimala. Tuleekohan alueen myyntinimeksi Rauhaniemi?

Pikkutien varressa on makoisan näköisiä villivadelmia, joita on pakko maistaa. Kävellessäni rannasta isommalle tielle mietin, että tässäkin rannassa lie ollut ihan oikeaa asutusta, koska tien varren kasvillisuus vaikuttaa välillä pihapiirimäiseltä, vaikka tönön tönöä ei näy. Kohta ohitan jyhkeänkorkeat kuusiaitarivistöt ja vaivihkaa myös jäljellä olevan vanhan talon pihapiirin (sorry, mutta kieltotauluja ei tulomatkalla näkynyt), oikealla parin uuden talon rakennustyömaa, ja olen taas virallisella reitillä.

Koukkaan Rantaraitilta vielä Kuokkalan kartanoon vastustamattomalle uunituoreelle pullalle ja teelle. Ah! Tältä sen pitääkin maistua! Pihalla treenaavat tanhuajat kolmelta alkavaa esitystään (vapaa pääsy!), mutta palaan hevosaitauksen ohi takaisin rantaan ja jatkan kävelyä kohti Ainolaa. Sulkulan jälkeen äkkään niityltä vaiteliaan metallilinnun, mustan helikopterin, joka on siinä muina miehinä parkissa. Autoa siihen ei varmaankaan olisi saanut parkata, mutta helikopteri...

Kun saavun Mattilanniemeen, päätän olla kiertämättä pohjukkaa ja oikaisen suosikkikävelysiltaani pitkin lahden yli. Kramsunkatua noustessa tunnen väsymyksen jo painavan, mutta se ei haittaa. Tovin kävelytauko teki tehtävänsä; taisin jo kaivata tätä askelluksen tunnetta ja pian lankeavaa raukeutta jäsenissäni.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la