Siirry pääsisältöön

Salaista Jyväskylää

Kävelykin voi olla loppuunmyyty. "Salainen Jyväskylä" -kävelykierrokselle on opas Asta Heikkisellä jäljellä enää yksi varaamaton piletti, kun kierros on alkamassa iltakuudelta kaupunginteatterin edestä ja liputtomia toiveikkaita saapuu vielä paikalle.

Noin 30 hengen ryhmämme siirtyy kaupunginteatterin ja nyt remontissa olevan kaupungintalon väliseen puistoon, teatterin henkilökunnan parkkihallin yllä olevalle terassille. Sieltä näkee hienosti Jyväsjärven suuntaan ja saa eri perspektiivin myös entiseen poliisitaloon, jossa nykyään on mm. kaupungin kulttuuriväkeä. Korkea  betonimuuri rakennuksen takapihalla sopi ehkä poliisitalon toimintaan, mutta on nyt sateen kastelemana tosi karsean näköinen!

Laskeudumme puistosta Rakentajan talon luo Hannikaisenkadun, entisen Rantakadun (niin, ranta oli tosiaan siinä asti muinoin!) tuntumaan. On uskomatonta, miten paljon täyttömaata on sullottu yhä pienenevään Jyväsjärveen...Entisen järvenpohjan päällä on nyt niin rataa, Rantaväylää kuin rantaraittia ja rakennuksia. Rakentajan talon sisäpihan yläpuolella rinteessä näkyy myös kaunis, keltainen puuhuvila: Rönnebergin talo, jonka vieritse kuljemme Gummeruksenkadulle. 
Gummeruksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmauksessa on pieni Kirjanpainajan puisto, myös kustantajana samalla kadulla toimineen Gummeruksen kunniaksi. Puiston nurkkauksessa kököttää alkuperäisellä paikallaan kivinen pollari, johon laivat ammoin kiinnittyivät. Seuraavaksi pysähdymme tulevan kaupunkilaispihan vieressä Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmassa, missä Keski-Suomen museon vastapäätä siirretyt käsityöläiskodit ovat jo saaneet kunnon kivijalat alleen. Kivet ovat peräisin Joutsasta ostetusta navetasta. Remontti tontilla tulee jatkumaan vielä vuoteen 2012 saakka.

Kävelemme entisen lääninhallituksen vierestä kohti vanhaa Ortopediaa. Oikealle puolelle jää rakennus, missä vielä 1960-luvun puolivälissä valmistettiin Tawastin parfyymeita. Ortopedian pihalla on rauhaisa tunnelma, omenapuu näkyy kantavan hedelmää runsain mitoin. Kierrämme sieltä Cygnaeuksen puiston kautta Kauppakatu viiteen, minkä porttikongista astumme kävelykierroksen kiehtovimpaan kohteeseen: sisäpihan Pekka Ervast -temppelille (1927). Sekatyyliä edustava temppeli on kaunis jo ulkoapäin goottilaisine ikkunoineen; sen tervattu ulkoseinä vaatii huolenpitoa noin 10 vuoden välein.
On aivan upeaa, että pääsemme tutustumaan temppeliin myös sisältä; ystävällinen vahtimestari kertoo siellä temppelin historiasta lisää. Saamme kierroksen päätteeksi ylimääräisenä kurkata myös alakerran entiseen hiilikellariin, missä nyt toimii Ervastin jälkeen keskeisenä opettajana vaikuttaneen Hannulan kotimuseo.
Mainio kävelykierros, jonka opas piti sanansa: jokainen kuulee jotain uutta, uuden tarinan tai ainakin huomaa jotain uutta, vaikka olisikin kulkenut paikan ohi monta kertaa. Kiitokset opastuksesta!

Lehtijuttu kesällä 2009 pidetystä Salainen Jyväskylä -kävelykierroksesta

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la