Boston: Freedom Trail

Boston hellii kävellen kulkijaa lukuisilla valmiiksi mietityillä kävelyreiteillä, joita voi kulkea sekä omin päin että kävelyoppaan johdolla. Tunnetuin kävelyreiteistä on Freedom Trail, jonka varrella voi kurkistaa Bostonin historiaan 1600-luvulta 1700-luvun vallankumouksen päiviin, jolloin vapaustaistelijat nousivat brittihallintoa vastaan.

Vapauden polku alkaa Boston Common-puistosta, (nyt remontissa olevan) vierailijoita palvelevan Visitor Centerin vierestä. Reitillä pysymisestä huolehtivat hyvät opastekyltit sekä katuun upotettu punatiilinen tai punaisella maalilla vedetty reittiviiva.

Aloitan oman vapauskävelyni sen verran myöhään, että Old Granary -hautausmaan (1660) portit ovat enää kotvan aikaa auki. Monia hautakiviä koristavat huippuhienot pääkallokaiverrukset! Old Granaryssa lepäävät mm. Bostonin verilöylyn (1770) viisi uhria, patriootit Paul Revere ja James Otis sekä Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat John Hancock ja Samuel Adams. Samuel Adams ei siis ole vain olutpanimo...

 Paul Reveren pikkuruiselle hautakivelle sekä sen viereiselle muistomerkille on moni jättänyt kolikon.

Freedom Trail pistäytyy seuraavaksi King's Chapel-kirkolla ja sen viereisellä, Bostonin vanhimmalla hautuumaalla, kunnes kääntyy School Streetille, missä sijaitsi kaupungin vanhin koulu eli Boston Latin School (1645) ennen muuttoaan toisaalle. Pihalla patsastelee Benjamin Franklinin lisäksi nykyaikaa eli demokraattisen puolueen tunnus, aasi; republikaanien norsu on kuvattuna kengänpohjiin - "stand in opposition".

Seuraavalla aukiolla on edessä sekä kirjallista historiaa (Old Corner Book Store), Irlannin nälänhätää paenneiden siirtolaisten koskettava muistomerkki että yksi Amerikan vallankumouksen merkkirakennuksista, Old South Meeting-House, josta saivat alkunsa originellit teekutsut eli Boston Tea Party. Samuel Adamsin johtama joukko ei myöntynyt maksamaan brittien vaatimia teeveroja, vaan väki marssi täältä teelastissa olleille aluksille ja tyhjensi teelehdet mereen.

Old State House (1713) on Yhdysvaltain itärannikon vanhin julkinen rakennus. Päätyparvekkeen alla britit ampuivat viisi kaupunkilaista - Bostonin verilöyly - ja itse parvekkeelta luettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus kaupunkilaisille heinäkuussa 1776.

Liikemies Peter Faneuil lahjoitti kaupungille kauppahalli- ja kokouskäyttöön nyt remontissa olevan Faneuil Hallin (1742), jonka katolla keikkuu tuuliviirinä kullattu heinäsirkka. Aivan sen vieressä on Quincy Market, joka on kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä sisä- ja ulkotilojen puoteineen ja kuppiloineen.

Vaan Faneuil Hallin toisen pään puolella pikku puistossa harppoo jättimäinen kävelijä - kuka? Bostonin entinen pormestari James Michael Curley on saanut hauskan isokenkäisen muistomerkin itselleen... "If urban life is to have a new birth of greatness, let it be said that the renaissance began in Boston", totesi Curley vaatimattomasti virkaanastujaispuheessaan 1972.

Astun takaisin punatiilireitille, ohitan holokaustin lasitornimuistomerkin, Yhdysvaltojen vanhimman edelleen toimivan ravintolan Union Oyster Housen (1826) ja lähenen Haymarketia.

Asvalttiin on ikuistettu paikan historiaa - roskia (Mags Harries 1976, teos Asaroton); näillä main oli ammoin kaatopaikka. Roskat unohtuvat mukavan näköisten ravintoloiden valloittamalla Hanover Streetillä. Tätä North Endin aluetta hallitsevat nyt italialaisten siirtolaisten jälkeläiset. 

Vastaan tulee vapaustaistossa urhoollisena viestinviejänä ratsastaneen Paul Reveren talo, Bostonin vanhin rakennus 1600-luvulta. Muistan aiemmalta visiitiltä pieniä hämäriä huoneita - tämäkin museo meni viiden maissa kiinni - ja jatkan matkaa. Katse pysähtyy naapuriin, hienosti koristeltuihin kerrostaloihin.

Kun astelen puistokäytävää Paul Reveren ratsastajapatsaan ohi ja kohti Old North Church -kirkkoa, alkaa jo hämärtää. Kirkon portit ovat jo kiinni, joten kirkko on kierrettävä viereisen kadun kautta. Katu nousee ylämäkeen ja vieressä on jälleen vanha hautausmaa, mutta ne saavat tältä päivältä riittää; tähyän jo veden yli. Ehtisinkö kulkea reitin loppuun ennen pilkkopimeää? Päätän yrittää.

Ylitän Charles-joen Charlestownin siltaa pitkin. Bostoniin sulautettu Charlestown perustettiin jo 1628, siis ennen Bostonia! Freedom Trail tekee täällä silmukan, joten päätän mennä ensin suorinta tietä päätepisteeseen Bunker Hillille. Tyylikkäissä puutaloissa silmä lepää - moni niistä on peräisin 1800-luvulta.

Lopulta kapuan itse Bunker Hill- monumentille (hieman sekavaa - tämä kukkula kun on Breed's Hill!), joka on melkoisen korkea graniittiobeliski. Päiväsaikaan obeliskiin voisi kavuta maisemia ihailemaan. Täällä käytiin 17.6. 1775 tiukka taisto brittien punatakkiarmeijan ja amerikkalaisten patrioottien välillä, jälkimmäisten tappioksi, mutta britit kärsivät suuren miestappion.

Katson kukkulalta alas - joen toiselta puolelta siirtää tornitalojen Boston. Olen nyt Freedom Trailin alku- tai loppupäässä, mistä punatiilipolku ei enää jatku.

On kuitenkin palattava hetki samoja jälkiä, jotta reitti olisi täydellinen: kurvaan alempaa puiston kulmalta vasemmalle, kohti rantaa ja laivaston aluetta, jonka suojissa lepää laiturin kupeessa 1797 vesille laskettu U.S.S. Constitution -purjealus. Fregatti sai lisänimen Old Ironsides, Vanha Rautakylki, koska aluksen lujat tammikyljet kestivät vihollisen hyökkäykset.

Freedom Trail on takana ja vapaus koittaa myös minulle, hämärän vaihtuessa pimeydeksi. Sopii vaikkapa ihailla hetki Bostonin siluettia Charlestownin puolelta.

Takana on huima pläjäys historiaa kartta ja opasvihkonen kourassa. Suosittelen reitin kulkemiseen lämpimästi päivän valoisia tunteja ja melkeinpä koko päivää, jos mielii poiketa matkan varrella kohteisiin myös sisälle...

(Kävelypäivä: 15.9.2011)