Siirry pääsisältöön

Boston: keitaita

Boston herää lämpimään aamuun. Kävelen varhain Newbury Streetille etsimään aamupalapaikkaa ja jalat ohjautuvat kuin itsestään Wired Puppy -kahvilaan, jonne myös koira-asiakkaat ovat oikeasti tervetulleita niin sisälle kuin ulkopöytiin. Ystävällistä! Taivaallinen karpalo-pähkinämuffinsi antaa muhevasti potkua päivään.

Alkuillasta tämäkin katu on vilkkaampi. Seikkailen kartta kourassa autokaduilta takorauta-aidan taakse puistoalueen huomaan. Vuonna 1837 avatun Public Gardenin komeissa puissa erottaa siellä täällä nimikylttejä - apu myös täkäläisiä puulajeja heikommin tuntevalle turistille.
Ylitän Charles Streetin, jonka toisella puolella puistoalue jatkuu, mutta eri nimellä: tämä on Boston Common, joka voi ylpeillä olevansa Yhdysvaltain vanhin yleinen puisto - peräti vuodelta 1634! Täällä on ennen laiduntanut karjaa, yöpynyt brittisotilaiden joukkoja ennen Amerikan vallankumousta ja järjestetty joskus jopa hirttäjäisiä. Nyt nurmikoilla loikoillaan lukemassa tai piknikillä, leikitetään koiria tai pelataan pelejä.
Boston Common -puistosta saa alkunsa yksi kaupungin merkityistä kävelyreiteistä, Freedom Trail. Koska iltahämärä on jo laskeutumassa, käyn vain katsastamassa puistoon punakylteillä merkityn Vapauden reitin alkupäätä, joka risteää myös Black Heritage Trail -reitin kanssa. Jälkimmäisellä reitillä voisi seurata Bostonin afrikkalais-amerikkalaisen historian jalanjälkiä.

Käännyn kuitenkin puiston kulmauksesta takaisin päin ja pysähdyn Frog Pondin sammakkopatsaiden ääreen. Toinen pronssisammakko tarkkailee täysin tyyntä matalaa tekolampea (noin 15 cm vettä!), toinen hypistelee kalastusvälineitään.
Tämän Sammakkolammen betonipohjalla eivät oikeat sammakot taida viihtyä...Sammakkopatsaiden takana on myös sammakkoteemainen lasten leikkipuisto, jonka koristemosaiikeista voisi laskea lukemattoman määrän hienoja sammakoita.
Aurinko laskee nopeasti. Kun astun takaisin Public Gardeniin, erotan kuitenkin suoran Haffenreffer Walk -puistokäytävän varsilla upeita kukkapenkkejä, muotoon leikattuja puksipuita ja jopa matalia palmuja. Kivisillalta kantautuu kahden viulistiopiskelijan taidokas soitto; Beatlesin Eleanor Rigby.
Moni kulkija pysähtyy laillani toviksi katsomaan kaupungin valoja heijastavaa vettä, puiston takana kohoavien tornitalojen siluettia ja kuuntelemaan Berklee College of Musicin opiskelijoiksi tunnustautuvia musikantteja.  Joku tipauttaa viulukoteloon kiitokseksi dollarin setelin. Lammen joutsenveneet ovat jo yölevolla. Astun puistosta takaisin lähemmäs katujen huminaa ja omaa yölepoani.

Kommentit

  1. Kiitos jälleen kerran kauniista kuvista ja mukavasta tunnelmasta, joka merkinnästäsi huokui!

    Jostain syystä en ole ikinä tahtonut New Yorkiin, mutta Boston on kutkutellut mieltäni ihan pienestä asti. Valtameri on vielä ylittämättä, mutta Bostonin valot kajastavat mielessäni tämän blogimerkintäsi jälkeen entistäkin kirkkaampina. :)

    VastaaPoista
  2. Bostonin kansanpuisto on merkittävässä osassa eräässä vanhassa tyttökirjaklassikossa, Pollyannassa. Kiinnostava päivitys!

    VastaaPoista
  3. Bostonissa on historiaa, muistumia vanhalta mantereelta ja kohtuullinen määrä korkeita moderneja rakennuksia. Ja liikkuminen on helppoa paitsi jalan, myös esim. T-junaillen maan alla tai päällä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…