Paikallisjuna jättää minut Concord, Massachusettsin asemalle. En voi vastustaa tilaisuutta kävellä 1800-luvun puolivälin tienoon merkkihenkilöiden, kuten
Henry David Thoreaun, kotikaupungin maisemissa. Täällä pohdittiin ja kirjoitettiin paljon viisaita, niinpä Concord kutsuu itseään Amerikan Ateenaksi.
Pikkukaupungissa ei ajatella onneksi vain autoilijoita. Kapea jalkakäytävä löytyy niin Thoreau Streetin, pääkadun kuin sivukatujen laidalta.
Ystävällinen Visitor Centerin rouva antaa kartan ja neuvoja -
Sleepy Hollow'n hautausmaalle tulee käydä vasta
Pritchard Gaten portista. Hmm, kummalle puolelle tietä ylittäisin suojatien?
Astun Sleepy Hollow'n hautausmaan portista korkeiden puiden katveeseen. Kyltit ohjaavat muutaman mutkan kautta kirjailijoiden harjanteelle,
Author's Ridgelle, missä lepää kunnioitettava määrä tunnettuja nimiä.
Henry David Thoreaun (1817-62) hautakivi vaatimaton ja pieni aikakautensa tyyliin. Viereinen suvun muistomerkki on järeämpää tekoa. Pari kirjoittajafania on jättänyt kynänsä Henryn haudalle, mutta vielä useampi pienen kiven, kuten Thoreaun
Walden Pondin rannalla sijainneen mökin paikalle. Me pyhiinvaeltajat. Olen iloinen, että tämän luonnonystävän haudan edustalla ei ole siloista vihreää hoitonurmea, vaan kahisevan kuivia ruskeita lehtiä ja käpyjä. Läsnä on metsän elämän kiertokulku.
Kirjailija
Louisa May Alcottin hautakivessä lukee vain L.M.A. 1832-1888, joten faneja avittaa hautakiven taakse sijoitettu nimilaatta. Yhdysvaltain lippu seisoo haudan vieressä, kukkakimppu on kuihtumassa, ja jälleen kirjoittajat muistavat kirjailijaa omalla kynällään.
Pysähdyn muidenkin hautakivien kohdalla - ehkä osa heistäkin on kirjailijoita, tai näiden lähisukulaisia, mutta monessa lukee koruttomasti vain
Father tai
Mother. Yksinkertaista ja kaunista.
Harjun laelta löytyvät lopulta myös Emersonit: etenkin esseistään tunnettu kirjailija, filosofi ja runoilija
Ralph Waldo Emerson (1803-82) ja hänen läheisensä. Aurinko paistaa
transsendentalistille. Waldolla on komea luonnonkivi, hänen läheisensä saavat tyytyä tavallisiin kiviin, mutta niiden kaiverrukset ovatkin todella hienoja.
Ellen Tucker Emersonin hautakirjoituksessa on jotain hellyttävää. Sekä Waldo Emersonin Ellen-tyttären että hänen
Lidian-vaimonsa hautakivissä on kirjoitusta myös takana - ensimmäinen kerta, kun sellaista näen. Täällä voisi viettää pitkän aikaa vain hautakiviä tutkimalla!
Palaan hautausmaalta takaisin Bedford Roadille ja suuntaan toisenlaisille historian muistomerkeille, Lexington Roadin varrelle. Aurinkoisessa säässä on mukava katsella vanhoja kauniita taloja (alkaen 1600-luvulta!) ja pihoja, miettimättä asuiko niissä merkkihenkilöitä tai ei. Taidegallerian pihaa vartioi slow-vauhdin hengessä kilpikonna - siinä olisi penkkikin puun katveessa...
Pian tulee vastaan ruskea, ulkoa hieman ankeankin näköinen talo, Orchard House. Täällä Louisa May Alcott kirjoitti ensimmäisen menestysteoksensa
Pikku naisia, ja kirjan Amyn esikuvana ollut May-sisar taiteili jopa talon seiniin. Perheen isä
Amos Bronson Alcott teki elämäntyönsä pitkälti opettajana, vastusti orjuutta sekä puolusti naisten oikeuksia. Hyvä niin, sillä vapauksia saanut kirjailijatytär auttoi ratkaisevasti perheen elatuksessa.
Orchard Housen pihan laidalla toimi
Hillside Chapel-puurakennuksessa muutamia vuosia myös
Concord School of Philosophy, jossa isä-Alcott opetti elämänsä loppupuolella. Orchard Houseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla ja talossa toimii myös kirjoihin keskittynyt lahjapuoti.
Kävelen tietä eteenpäin - lisää upeita taloja.
The Wayside, jossa ovat asuneet Alcottit sekä kirjailija
Nathaniel Hawthorne ja
Margaret Sidney. Viereisessä rakennuksessa Concordin kirjallista historiaa avaa hyvä ilmainen näyttely ja matkan varrella ulkoasumuutoksia kokeneeseen taloon järjestetään myös tutustumiskierroksia. Olisipa hauska käydä joskus Hawthornen rakennuttamassa ja suosimassa kolmikerroksisessa kirjoitustornissa...
Paluumatkalla kohti keskustaa on oikealla puolella metsäinen rinne. Tällaisissa maisemissa ovat siis kulkeneet ja inspiroituneet esimerkiksi Louisa May Alcott ja hänen kanssaan kävelyretkillä käynyt Henry David Thoreau.
Concordin museossa kerrottaisiin kaupungin historiasta. Museon suojissa on tallella mm. patriootti
Paul Reveren lyhty, jolla oli tärkeä rooli varoitettaessa amerikkalaisia brittien hyökkäyksestä. Juuri täällä käytiin vuonna 1775 Amerikan itsenäistymiseen johtaneen vallankumouksen ensimmäinen taistelu. Mutta myöhäinen kulkija joutuu tyytymään vain museon aulaan, sillä ovet ovat kohta menossa kiinni. Ralph Waldo Emersonin talo on jo sulkenut ovensa.
Ollapa vielä keskipäivä, mukana lukemista ja eväitä, jotta voisin istahtaa Concordin museon pihan penkille, puun katveeseen, nauttimaan paikkakunnan kertojien sanoista. Toivottavasti vielä joskus!
(Kävelypäivä: 16.9.2011)
Kommentit
Lähetä kommentti