Siirry pääsisältöön

Concord - askel menneisyyteen

Paikallisjuna jättää minut Concord, Massachusettsin asemalle. En voi vastustaa tilaisuutta kävellä 1800-luvun puolivälin tienoon merkkihenkilöiden, kuten Henry David Thoreaun, kotikaupungin maisemissa. Täällä pohdittiin ja kirjoitettiin paljon viisaita, niinpä Concord kutsuu itseään Amerikan Ateenaksi.

Pikkukaupungissa ei ajatella onneksi vain autoilijoita. Kapea jalkakäytävä löytyy niin Thoreau Streetin, pääkadun kuin sivukatujen laidalta.

Ystävällinen Visitor Centerin rouva antaa kartan ja neuvoja - Sleepy Hollow'n hautausmaalle tulee käydä vasta Pritchard Gaten portista. Hmm, kummalle puolelle tietä ylittäisin suojatien?

Astun Sleepy Hollow'n hautausmaan portista korkeiden puiden katveeseen. Kyltit ohjaavat muutaman mutkan kautta kirjailijoiden harjanteelle, Author's Ridgelle, missä lepää kunnioitettava määrä tunnettuja nimiä.
Henry David Thoreaun (1817-62) hautakivi vaatimaton ja pieni aikakautensa tyyliin. Viereinen suvun muistomerkki on järeämpää tekoa. Pari kirjoittajafania on jättänyt kynänsä Henryn haudalle, mutta vielä useampi pienen kiven, kuten Thoreaun Walden Pondin rannalla sijainneen mökin paikalle. Me pyhiinvaeltajat. Olen iloinen, että tämän luonnonystävän haudan edustalla ei ole siloista vihreää hoitonurmea, vaan kahisevan kuivia ruskeita lehtiä ja käpyjä. Läsnä on metsän elämän kiertokulku. 
Kirjailija Louisa May Alcottin hautakivessä lukee vain L.M.A. 1832-1888, joten faneja avittaa hautakiven taakse sijoitettu nimilaatta. Yhdysvaltain lippu seisoo haudan vieressä, kukkakimppu on kuihtumassa, ja jälleen kirjoittajat muistavat kirjailijaa omalla kynällään.

Pysähdyn muidenkin hautakivien kohdalla - ehkä osa heistäkin on kirjailijoita, tai näiden lähisukulaisia, mutta monessa lukee koruttomasti vain Father tai Mother. Yksinkertaista ja kaunista.
Harjun laelta löytyvät lopulta myös Emersonit: etenkin esseistään tunnettu kirjailija, filosofi ja runoilija Ralph Waldo Emerson (1803-82) ja hänen läheisensä. Aurinko paistaa transsendentalistille. Waldolla on komea luonnonkivi, hänen läheisensä saavat tyytyä tavallisiin kiviin, mutta niiden kaiverrukset ovatkin todella hienoja.
Ellen Tucker Emersonin hautakirjoituksessa on jotain hellyttävää. Sekä Waldo Emersonin Ellen-tyttären että hänen Lidian-vaimonsa hautakivissä on kirjoitusta myös takana - ensimmäinen kerta, kun sellaista näen. Täällä voisi viettää pitkän aikaa vain hautakiviä tutkimalla!

Palaan hautausmaalta takaisin Bedford Roadille ja suuntaan toisenlaisille historian muistomerkeille, Lexington Roadin varrelle.  Aurinkoisessa säässä on mukava katsella vanhoja kauniita taloja (alkaen 1600-luvulta!) ja pihoja, miettimättä asuiko niissä merkkihenkilöitä tai ei. Taidegallerian pihaa vartioi slow-vauhdin hengessä kilpikonna - siinä olisi penkkikin puun katveessa...
Pian tulee vastaan ruskea, ulkoa hieman ankeankin näköinen talo, Orchard House. Täällä Louisa May Alcott kirjoitti ensimmäisen menestysteoksensa Pikku naisia, ja kirjan Amyn esikuvana ollut May-sisar taiteili jopa talon seiniin. Perheen isä Amos Bronson Alcott teki elämäntyönsä pitkälti opettajana, vastusti orjuutta sekä puolusti naisten oikeuksia. Hyvä niin, sillä vapauksia saanut kirjailijatytär auttoi ratkaisevasti perheen elatuksessa.
Orchard Housen pihan laidalla toimi Hillside Chapel-puurakennuksessa muutamia vuosia myös Concord School of Philosophy, jossa isä-Alcott opetti elämänsä loppupuolella. Orchard Houseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla ja talossa toimii myös kirjoihin keskittynyt lahjapuoti.
Kävelen tietä eteenpäin - lisää upeita taloja. The Wayside, jossa ovat asuneet Alcottit sekä kirjailija Nathaniel Hawthorne ja Margaret Sidney. Viereisessä rakennuksessa Concordin kirjallista historiaa avaa hyvä ilmainen näyttely ja matkan varrella ulkoasumuutoksia kokeneeseen taloon järjestetään myös tutustumiskierroksia. Olisipa hauska käydä joskus Hawthornen rakennuttamassa ja suosimassa kolmikerroksisessa kirjoitustornissa...
Paluumatkalla kohti keskustaa on oikealla puolella metsäinen rinne. Tällaisissa maisemissa ovat siis kulkeneet ja inspiroituneet esimerkiksi Louisa May Alcott ja hänen kanssaan kävelyretkillä käynyt Henry David Thoreau.

Concordin museossa kerrottaisiin kaupungin historiasta. Museon suojissa on tallella mm. patriootti Paul Reveren lyhty, jolla oli tärkeä rooli varoitettaessa amerikkalaisia brittien hyökkäyksestä. Juuri täällä käytiin vuonna 1775 Amerikan itsenäistymiseen johtaneen vallankumouksen ensimmäinen taistelu. Mutta myöhäinen kulkija joutuu tyytymään vain museon aulaan, sillä ovet ovat kohta menossa kiinni. Ralph Waldo Emersonin talo on jo sulkenut ovensa.
Ollapa vielä keskipäivä, mukana lukemista ja eväitä, jotta voisin istahtaa Concordin museon pihan penkille, puun katveeseen, nauttimaan paikkakunnan kertojien sanoista. Toivottavasti vielä joskus!
(Kävelypäivä: 16.9.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la