Siirry pääsisältöön

Concord - askel menneisyyteen

Paikallisjuna jättää minut Concord, Massachusettsin asemalle. En voi vastustaa tilaisuutta kävellä 1800-luvun puolivälin tienoon merkkihenkilöiden, kuten Henry David Thoreaun, kotikaupungin maisemissa. Täällä pohdittiin ja kirjoitettiin paljon viisaita, niinpä Concord kutsuu itseään Amerikan Ateenaksi.

Pikkukaupungissa ei ajatella onneksi vain autoilijoita. Kapea jalkakäytävä löytyy niin Thoreau Streetin, pääkadun kuin sivukatujen laidalta.

Ystävällinen Visitor Centerin rouva antaa kartan ja neuvoja - Sleepy Hollow'n hautausmaalle tulee käydä vasta Pritchard Gaten portista. Hmm, kummalle puolelle tietä ylittäisin suojatien?

Astun Sleepy Hollow'n hautausmaan portista korkeiden puiden katveeseen. Kyltit ohjaavat muutaman mutkan kautta kirjailijoiden harjanteelle, Author's Ridgelle, missä lepää kunnioitettava määrä tunnettuja nimiä.
Henry David Thoreaun (1817-62) hautakivi vaatimaton ja pieni aikakautensa tyyliin. Viereinen suvun muistomerkki on järeämpää tekoa. Pari kirjoittajafania on jättänyt kynänsä Henryn haudalle, mutta vielä useampi pienen kiven, kuten Thoreaun Walden Pondin rannalla sijainneen mökin paikalle. Me pyhiinvaeltajat. Olen iloinen, että tämän luonnonystävän haudan edustalla ei ole siloista vihreää hoitonurmea, vaan kahisevan kuivia ruskeita lehtiä ja käpyjä. Läsnä on metsän elämän kiertokulku. 
Kirjailija Louisa May Alcottin hautakivessä lukee vain L.M.A. 1832-1888, joten faneja avittaa hautakiven taakse sijoitettu nimilaatta. Yhdysvaltain lippu seisoo haudan vieressä, kukkakimppu on kuihtumassa, ja jälleen kirjoittajat muistavat kirjailijaa omalla kynällään.

Pysähdyn muidenkin hautakivien kohdalla - ehkä osa heistäkin on kirjailijoita, tai näiden lähisukulaisia, mutta monessa lukee koruttomasti vain Father tai Mother. Yksinkertaista ja kaunista.
Harjun laelta löytyvät lopulta myös Emersonit: etenkin esseistään tunnettu kirjailija, filosofi ja runoilija Ralph Waldo Emerson (1803-82) ja hänen läheisensä. Aurinko paistaa transsendentalistille. Waldolla on komea luonnonkivi, hänen läheisensä saavat tyytyä tavallisiin kiviin, mutta niiden kaiverrukset ovatkin todella hienoja.
Ellen Tucker Emersonin hautakirjoituksessa on jotain hellyttävää. Sekä Waldo Emersonin Ellen-tyttären että hänen Lidian-vaimonsa hautakivissä on kirjoitusta myös takana - ensimmäinen kerta, kun sellaista näen. Täällä voisi viettää pitkän aikaa vain hautakiviä tutkimalla!

Palaan hautausmaalta takaisin Bedford Roadille ja suuntaan toisenlaisille historian muistomerkeille, Lexington Roadin varrelle.  Aurinkoisessa säässä on mukava katsella vanhoja kauniita taloja (alkaen 1600-luvulta!) ja pihoja, miettimättä asuiko niissä merkkihenkilöitä tai ei. Taidegallerian pihaa vartioi slow-vauhdin hengessä kilpikonna - siinä olisi penkkikin puun katveessa...
Pian tulee vastaan ruskea, ulkoa hieman ankeankin näköinen talo, Orchard House. Täällä Louisa May Alcott kirjoitti ensimmäisen menestysteoksensa Pikku naisia, ja kirjan Amyn esikuvana ollut May-sisar taiteili jopa talon seiniin. Perheen isä Amos Bronson Alcott teki elämäntyönsä pitkälti opettajana, vastusti orjuutta sekä puolusti naisten oikeuksia. Hyvä niin, sillä vapauksia saanut kirjailijatytär auttoi ratkaisevasti perheen elatuksessa.
Orchard Housen pihan laidalla toimi Hillside Chapel-puurakennuksessa muutamia vuosia myös Concord School of Philosophy, jossa isä-Alcott opetti elämänsä loppupuolella. Orchard Houseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla ja talossa toimii myös kirjoihin keskittynyt lahjapuoti.
Kävelen tietä eteenpäin - lisää upeita taloja. The Wayside, jossa ovat asuneet Alcottit sekä kirjailija Nathaniel Hawthorne ja Margaret Sidney. Viereisessä rakennuksessa Concordin kirjallista historiaa avaa hyvä ilmainen näyttely ja matkan varrella ulkoasumuutoksia kokeneeseen taloon järjestetään myös tutustumiskierroksia. Olisipa hauska käydä joskus Hawthornen rakennuttamassa ja suosimassa kolmikerroksisessa kirjoitustornissa...
Paluumatkalla kohti keskustaa on oikealla puolella metsäinen rinne. Tällaisissa maisemissa ovat siis kulkeneet ja inspiroituneet esimerkiksi Louisa May Alcott ja hänen kanssaan kävelyretkillä käynyt Henry David Thoreau.

Concordin museossa kerrottaisiin kaupungin historiasta. Museon suojissa on tallella mm. patriootti Paul Reveren lyhty, jolla oli tärkeä rooli varoitettaessa amerikkalaisia brittien hyökkäyksestä. Juuri täällä käytiin vuonna 1775 Amerikan itsenäistymiseen johtaneen vallankumouksen ensimmäinen taistelu. Mutta myöhäinen kulkija joutuu tyytymään vain museon aulaan, sillä ovet ovat kohta menossa kiinni. Ralph Waldo Emersonin talo on jo sulkenut ovensa.
Ollapa vielä keskipäivä, mukana lukemista ja eväitä, jotta voisin istahtaa Concordin museon pihan penkille, puun katveeseen, nauttimaan paikkakunnan kertojien sanoista. Toivottavasti vielä joskus!
(Kävelypäivä: 16.9.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…