Siirry pääsisältöön

Valon kaupunki: guerrillat ja Nikolainkulma

Jyväskylän Vesilinnasta kaikuu kello kahdeksan iltasoitto, tummalla taivaalla jyrähtää. Sadepisaroiden ropina vain yltyy, kun vihreää merkkivalopuikkoa heilutteleva Guerrilla Lighting! -valosissitempauksen vetäjä lähtee ohjaamaan Kauppakadun Kompassille kokoontunutta valosissi- ja yleisölaumaa ylös kävelykatua. Voi apua, monellakaan valosissillä ei ole kumppareita! Otan osaa, sillä vedentulo yltyy. Minne on matka, sitä emme tiedä.

Kohta käännymme Kilpisenkatua alas, sitten kaupunginteatterin kulmalta Vapaudenkadulle ja takaisin tulosuuntaan. Kun lähestymme Nikolainkulmaa Asema- ja Vapaudenkadun risteyksessä, ylittää muutaman kymmenen avustajan joukko kadun itse Nikolainkulmalle; yleisö komennetaan jäämään sitä vinosti vastapäätä.

Alkutohinoissa menee jonkin aikaa, kun tummansinisiin sadeviittoihin sonnustautuneet avustajat asettuvat paikoilleen ja säätävät käsivalaisimiaan. Asemakadun katukiveykseen heijastuu valotäpliä; yksi Valon kaupungin uusista valoteoksista. Annukka Larsen kertoo valaistuskohteesta: iltauninen Nikolainkulma esittäytyy kohta kolmessa erilaisessa valaistuksessa.

Ensimmäinen valaistus tuo jo esille rakennuksen yksityiskohtia, mutta värisävy näyttää kylmältä. No, parempi näin kuin ei mitään.
Onneksi tuli laitettua kunnon sadevarusteet, sillä valot eivät vaihdu seuraaviin hetkessä... Tuut!, raikaa äänimerkki. Toinen käsivalaisimien valaistus on lämpimämmän sävyinen ja sopii paljon paremmin vanhan rakennuksen tunnelmaan. 
Tuut! Kolmas ja viimeinen valaistusesimerkki leikittelee punasävyisillä tehosteväreillä. Suosikkini sissivalaistuksista on  keskimmäinen, turhia kikkailematon ja tyylikäs.... Jatkuukohan matka tästä vielä toisellekin kohteelle (kuten viime vuonna) vai oliko tämä tässä?

Opas komentaa vähintään puolimärät valosissit heiluttelemaan valoja eläväisesti Nikolainkulman seinillä videokuvaajien iloksi, sitten tämä vetinen valotuokio päättyy ja voi lähteä kuivattelemaan... Anteeksi valosisseille vaisuista aplodeista, sateenvarjoa pidellen on vaikea taputtaa! Ehkä Nikolainkulma saa joskus pysyvän iltavalaistuksen?

Kommentit

  1. Sinä rohkea uskaltauduit tuonne rankkasateeseen. Minulla oli vielä päivällä vahva ajatus lähteä katsomaan valosissejä, mutta odottelin jo päivällä pienessä sateessa Kirsi Pitkäsen Kupla-performanssia ja ajattelin, että jos illalla tulee vettä,taidan jättää tämän välistä.
    Mutta kiitos kumminkin näistä kuvista. Vähän pääsi kurkkaamaan sissitouhuiluun :)

    Mukavaa perjantaita, vaikka tällä hetkellä vettä tulee edelleen...

    VastaaPoista
  2. Jep, vähän kuivempi keli olisi ollut tervetullut. Ehkä siis hyvä, että sisseillä ei eilen ollut muitakin kohteina valaistavana ;-)

    Iloista perjantaita - toivottavasti illalla klo 20 pääsee Tourujoella virtaamaan valo, eikä vain vesi! Kynttilälautat eivät sateesta tykkää...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva