Siirry pääsisältöön

Boston: kirjallisia maamerkkejä

Kävelyoppaat Gretchen ja Tom kokoavat ryhmää ympärilleen Bostonin entisen Borders-kirjakaupan edustalla School Streetin ja Washington Streetin kulmauksessa. Alkamassa on Literary Landmarks -kävelykierros kaupungin keskustan kirjalliseen historiaan.

Vain muutaman askeleen päässä meistä on Old Corner Bookstoren rakennus (1712). Tosin siellä ei enää myydä kirjoja, vaan burritoja! Kirjakauppahistoria alkoi talossa jo 1800-luvun alkupuoliskolla, jolloin erityisesti Ticknor & Fields -kustantamo nosti paikan maineeseen. Koska Ticknor & Fields maksoi kirjailijoille rojalteja,  kustantamo edusti amerikkalaisten kirjailijoiden lisäksi mm. Charles Dickensiä, joka oli kärsinyt uuden mantereen piraattipainoksista.
Jatkamme matkaa kohti Beacon Hilliä. Paikalliset kirjailijat kokoontuivat sekä Old Corner Bookstoren tiloissa että School Streetin ja Tremont Streetin kulmauksessa Parker Housessa (alkuperäisestä jäljellä vain osa), jonka lauantaiklubin kokoontumisiin naiskirjailijat pääsivät mukaan vasta 1900-luvun puolella. Klubin jäseniä olivat mm. Ralph Waldo Emerson, Charles Dickens ja Henry Wadsworth Longfellow.

Pysähdymme Athenaeumin (1807) eteen. Gretchen kertoo, että Bostonia sanotaan Yhdysvaltain Ateenaksi (Jyväskylän serkku siis, kuten samaa nimitystä itsestään käyttävä läheinen Concord...!). Rakennustelineiden takana piileskelevä Athenaeum on edelleen huiman kokoelman omaava yksityinen, jäsentensä käytössä oleva kirjasto, jota käyttivät jo John Quincy Adams, Emerson ja Longfellow.

Punatiilitaloja, jokunen vanha kaksikerroksinen puutalo. Pinckney Street näyttää lähes tavalliselta asuinkadulta, mutta ei sittenkään. Kun pysähdymme numeron 4 edessä, kuulemme Henry David Thoreaun asuneen tässä.

Alcottin perhe asui tällä kadulla mm. numerossa 20, jonka toisessa kerroksessa (oik.) on ihastuttava erkkeri... Nuori Louisa May kirjoitti täällä ensimmäisen julkaistun tarinansa. Lähistöllä talossa 54 asui jonkin aikaa Nathaniel Hawthorne.



Beacon Hillin jalkakäytäviä peittävät paikoin perinteiset punatiilet, joiden eläväinen pinta aaltoilee petollisesti. Kannattaa siis katsoa välillä myös jalkoihinsa, eikä vain viehättäviä taloja...
Saavumme upealle Louisburg Squarelle, jonka numerossa 10 Louisa May Alcott ja hänen isänsä Bronson viettivät viimeiset vuotensa, menestyneen tyttären ansiosta. Aukion keskellä on kaupungin ainoa yksityinen puisto.
Numerossa 16 asuu nyt dekkaristi Robin Cook, jonka ulko-oven hummerin muotoinen kolkutin kannattanee tuntemattoman jättää rauhaan. Talossa asui aiemmin mm. kirjallisuus- ja kulttuurilehtenä aloittaneen The Atlantic Monthlyn (1857) päätoimittajaksi noussut William Dean Howells.

Kauniin Mount Vernon -kadun varrella numerossa 102 asui esimerkiksi Henry James, The Bostonians -romaanin kirjoittaja. Romaani on varmasti oivallista luettavaa kaupungista kiinnostuneelle. James kävi Parker Housessa aamiaisella ja palasi sitten kotiin kirjoittamaan.

Ohitamme luonnonkivipäällysteisen Acorn Streetin ja saavumme Chestnust Streetille, missä kuulemme Francis Parkmanista, joka kirjoitti mm. sioux-intiaaneista; Richard Henry Danasta (pitkä purjehdus länsirannikolle: Two Years Before the Mast) ja runoilija Julia Ward Howesta.
Kohta lähenemme Boston Common -puistoa ja Beacon Streetiä, jonka talossa 39 vihittiin Fanny Appleton  ja kirjailija Henry Wadsworth Longfellow. Appiukko oli antelias: hän lahjoitti siitä kodin nuoriparille. Kirjallisuuspitoinen kierros päättyy - aikamoinen kirjallinen kaupunki! Alan miettiä, mitä kaikkea bostonilaista pitäisikään ottaa lukulistalle...

(Kävelypäivä: 17.9.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la