Jyväskylä: Taidetta tiellä

Millaista on olla anonyymi sähkökaappi, jota ei huomata koskaan? Tai jos huomataan, ehkä vain tussilla töhrittynä tai tarrojen alustana? Muutama sähkökaappi Jyväskylässä sai pintaansa lisäenergiaa toukokuussa, Yläkaupungin yön aikaan. Taidetta tiellä-kartan mukaan ensimmäinen teoksista löytyy Kirkkopuistosta. Kävelen puiston ympäri ja löydän Minja Revonkorven retrohenkisen kukkaistyön kukkapenkin vierestä. Wau!

Kaupungissa ei tiettävästi ole ennen tätä ollut sähkökaappeihin kiinnitettyä taidegalleriaa. Siirryn keskustan ihan ensimmäiselle kävelykadulle eli Keskustielle, missä sähkökaapin molemmilta puolilta löytyy taideteos. Willie Männikkölahden punamekkoinen koiranulkoiluttaja sopii tänne oivallisesti!

Gummeruksenkadulla tervehtii musikaalinen kuva: Tuukka Toijanniemi, Music is the best. Lucky Bastards-bändi soittaa sattuvasti Lucky Baldwin'sin vieressä.

Lähestyn Vapaudenkadulla kaupunginkirjastoa. Kadun toisella puolella ankean seinän edessä Mikko Hietaharjun (m)animalism katsoo kaltereiden takaa pysäyttävästi - ihmisen vangitsema eläin. Ristikko-kalterimaisia linjoja sisältävä seinä kehystää surumielistä teosta täydellisesti. Nousen kirjastolta ylös Cygnaeuksenkatua, missä kulman takana Kauppakadulla Tero Ahosen yksinäinen kulkija löytyy hoikasta sähkökaapista Vakiopaineen jälkeen.

Maija Holman upea mustavalkokuva Pohjoinen on osittain kätkössä, kadunvarteen pysäköidyn auton takana; Minna Canthin kadulla ei ole jalkakäytävää Lounaispuiston puolella. Teoksessa välkehtii pohjoisen kesän valo.

Vastapäätä Wivi Lönnin entistä kotitaloa (jonka aidassa on edelleen Kauko Sorjosen kannanotto Älylän seudun rakentamissuunnitelmiin) on Jenni Sormusen oivaltava Läpinäkymä. Kun palaan toiselle puolelle katua, saan vielä ihailla huolella hoidettua puutarhaa veistoksineen. Sitten kääntöpaikalle, kohteeseen 10.

Kun paluumatka Seminaarinkadun puolella alkaa, olen ihan varma, että tiedän missä sähkökaapissa on seuraava taideteos, sillä se ansaitsee jotain muuta pintaansa kuin töhrymaaleja. Mutta ei... Olen väärässä. Tämä sähkönjakokaappi ei valitettavasti ole ollut taideprojektissa mukana, vaan on normaaliasussaan.

Seminaarinkadulla on jäljellä vielä kaksi taideteosta tien varressa. Johanna Piston Bangkok iloittelee useilla väreillä, kun taas Päivi Hintsanen on keskittynyt yhteen, Punaiseen. En tule laskeneeksi, monellako kielellä ja fontilla punainen sähkökaapista löytyy, enkä tunnista kielistä kuin osan. Millä kielellä punainen onkaan kauniz? Googlaan jälkikäteen, että kyseessä on vatjan kieli.

Viimeisenä (niin luulen) siirryn Oikokadulle, Mäki-Matin perhepuiston tuntumaan, mistä löytyy kaksi Jyväskylän kuvataidekoulun taiteilijoiden värikästä työtä - ensimmäisessä kerrostalomaailmaa, toisessa hilpein sävyin maalattuja lintuja. Mielenkiintoinen kontrasti kaikkineen; tästäkin sähkökaappiparivaljakosta vain toinen on uudessa kuosissa, toinen on ruosteen murjoma, ja taustalla on niin kerrostalo kuin vanha omakotitalo. Kaupunkielämää Jyväskylässä.

Tarkistan vielä teoskartasta, että en sattunut ohittamaan yhtään kohdetta. Hetkonen, Kirkkopuiston sähkökaapissa on kaksi taideteosta eikä yksi! Siispä palaan ruutukaavaan ja lähtöruutuun, sillä olisi noloa kiertää tusina kohdetta niin että yksi neljästätoista työstä jää näkemättä. Moka selittynee sillä, että ykköskohteessa Tuomas Mikkosen herkkä valokuva on ahtaassa välissä kukkapenkin puolella. Tarkkana siis :)

Kiitos Jyväskylän Energia, Jyväskylän taiteilijaseura, Yläkaupungin Yö ja Äkkigalleria tästä ulkoistetusta kaappigalleriasta. Jatkoa odotellessa... Taide ei ole (aina) tiellä, mutta se voi tulla iloisesti kadulla vastaan!