Kulttuurisuunnistamassa 2014, Jyväskylä

Tasan viikko sitten sunnuntaina oli tarjolla kivaa kävelyohjelmaa koko päiväksi Jyväskylässä. Sattumoisin sekä Kulttuurisuunnistus että Naisten Pankin kävely osuivat samalle päivämäärälle. Olen joskus tarponut enemmänkin kulttuurisuunnistuksen kohteita, mutta tänä vuonna otin käydäkseni vain valittuja paloja, sillä oli ehdittävä kello kahdeksi Naisten Pankin kävelyn lähtöpaikkaan Äijälään.

Ensimmäinen kohteemme oli Keski-Suomen Luontomuseo, jonka näyttelyssä oli miltei tungosta. Luontomuseoon tulee harvoin kavuttua, ehkä siksi, että se on Vesilinnan alakerrassa Harjun laella. Kun paikalle on päässyt, siellä vierähtää helposti paljonkin aikaa. Yksinomaan täytettyjen eläinten tutkailuun saa uppoamaan tuokion jos toisenkin. Minervanpöllö on yksi esimerkki museon harvinaisuuksista. Tätä lajia on Suomessa tavattu vain pari kappaletta, ja tämä ensimmäinenkin päätyi surullisesti vitriiniin, kun havainnon tekijä ampui linnun 1901 Muuramen Kalalahdessa. Pöllön kuvaan saattaa törmätä tiheämmin, onhan minervanpöllö napattu esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ilmoituksiin. Luontomuseosta löytyy myös upouuden Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuseläin, kalasääksi.

t

Luontomuseon vaihtuvien näyttelyiden tilassa oli Mummolan maatiaiset -näyttelyssä esillä Kirsti Hassisen valloittavien valokuvien ohessa lukuisia hienoja, herkkiä huopaveistoksia. Kulttuurisuunnistuksen visassa tehtävänä oli laskea näyttelyn lampaat (nukahtamatta). Ei mikään helppo juttu, sillä valokuvien lampaat osasivat ovelasti piiloutua toistensa taakse. Pilkistääkö tuolla vielä yksi korvapari?

Harjulta laskeuduimme Neron portaita alas. Minne seuraavaksi? Päätimme pysyä ydinkeskustassa ja tallasimme kaupungin rinnekatuja yhä alemmas, Toivolan vanhalle pihalle. Ulkopöydissä istuttiin ja nautittiin auringosta. Kävimme hakemassa kulttuurivisapassiin leiman ja ratkaisimme Sepän pajaan liittyvän kysymyksen.

Kulttuurisuunnistuksen tehtävälapussa nimittäin tiedusteltiin, milloin Sepän paja oli valmistunut. Vastaus löytyi paristakin seinästä, pajan historiaa valottavilta lapuilta. Oikea vastaus: 1890.

Seuraavaksi lampsuttelimme kaupungintalolle. Kaupungintalon opastetuille kierroksille olisi pitänyt älytä ilmoittautua etukäteen, hakemalla lappu tasatunnein pidetyille kierroksille jo heti aamukymmenen jälkeen, mutta tämä oli mennyt meiltä ohi. Niinpä emme päässeet kaupungintalolla alakerran aulaa pidemmälle. Vastaus kulttuurivisan kysymykseen valtuustosalin tuolien suunnittelijasta (Kerttu Tamminen) löytyi onneksi esitteestä.

Viereisessä Jyväskylän kaupunginteatterissa saattoi osallistua lippuarvontoihin ja kuten naapurissa, oli myös teatterilla opastettuja kierroksia. Opetus: näihin opastettuihin kierroksiin pitää hoksata varautua ja olla myös oikea-aikaisesti paikalla. Siispä vain silmäys Aallon arkkitehtuuriin, leima kisalappuun ja eteenpäin.

Keskustan kohteista nykyisen ravintola Harmoonin pihapiiri oli tullut tutuksi jo aiemmin. Myös lauta-aidan ulkopuolelle oli tipahtanut omenoita - ja pihan kysymys koskettelikin omenapuita.Talossa järjestettiin edellisten visiittikohteiden tapaan myös tutustumiskierroksia, mutta seuraavaa olisi pitänyt hieman odotella.

Kävimme entisen harmoonitehtaan talon pihan perälläkin, siellä mihin vain ravintolapalveluita käyttävä vieras harvoin tulee poikenneeksi. Uljas rakennus! Sieltä ei kuitenkaan löytynyt lisää omenapuita. Mietin, olisiko aikaa edes syödä lounas Harmoonin pihassa? Ikävä kyllä kello oli jo sen verran paljon, että oli alettava pistää töppöstä toisen eteen vähän vauhdilla, että en myöhästyisi Naisten Pankin kävelyltä ainakaan kovin pahasti. Hmm, hieman ahnehtimistahan tämä oli, kaksi "kävelyä" samalle päivälle!

Hieman pintapuoliseksi jäi siis Kulttuurisuunnistus tänä vuonna, mutta onneksi tapahtuman kohteissa voi käydä ympäri vuoden. Näihin omeniin, näihin tunnelmiin...